2.9.2003
LESKIEN KURSSI KEVENTÄÄ SURUTAAKKAA

Maailma järkkyy, kun elämänkumppani kuolee. Leskeytymisen kriisi saattaa horjuttaa yksin jäävän fyysistä ja psyykkistä terveyttä, aiheuttaa taloudellisia uudelleenjärjestelyjä ja hämmentää sosiaalisia kuvioita. Leskeyden kohtaamista voi helpottaa sopeutumiskurssin avulla.

Maailma järkkyy, kun elämänkumppani kuolee
Tuleepa elämänkumppanin menetys aavistettuna tai yllättäen, se järkyttää jälkeenjäävän puolison elämää pohjia myöten.

- Se menetys koskee ystävyyttä, se koskee naisen ja miehen sukupuolisuutta, kaveria, elämän jakajaa, vanhemmuutta, eli siinä tulee valtavan suuri menetys, sanoo kouluttaja Liisa Salmenperä.

- Se on iso identiteettikysymys myöskin. Kun on mieltänyt itsensä yksiköstä puolikkaaksi eli pariskunnasta toiseksi puolikkaaksi, ja yhtäkkiä on vain erillinen minä itse, niin kaikki osa-alueet tulee kysymyksen alaiseksi: kuka minä olen, mitä minä tarvitsen, mitä elämä voi minulle antaa, mihin voi luottaa, jatkaa kouluttaja Terhi Vedenkivi.

Yhtäkkiä yksin – leskeyden kohtaaminen

Suomen suurin eläkeläisjärjestö Eläkeliitto on järjestänyt palvelutoiminnan ”Yhtäkkiä yksin – leskeyden kohtaaminen”, jonka tarkoituksena on auttaa leskeksi jääneitä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen, estää syrjäytyminen ja kriisin piteneminen sekä tarjota mahdollisuus tapaamiseen ja kokemusten vaihtoon toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Palvelukokonaisuuteen kuuluu mm. sopeutumiskursseja, tukihenkilötoimintaa ja keskinäisen avun tukiryhmiä. Sopeutumiskursseilla käydään läpi elämänkumppanin kuoleman aiheuttamaa menetystä yhdessä samaa elämäntilannetta elävien kanssa. Jaettujen kokemusten pohjalta etsitään yhdessä selviytymiskeinoja, jotka kantaisivat arjessa eteenpäin.

Lesket tukevat toinen toisiaan

Parhaiten leskeksi jäänyttä ymmärtää toinen samanlaisen menetyksen kokenut.

- Ryhmäytyminen on iso asia. Tämä vertaistuki, mitä lesket kokevat ryhmässä toinen toisiltaan, on todella tärkeää. He huomaavat, etteivät olekaan yksin, että tämä ei ole niin kummallista, ja kuulevat, miten toiset ovat selviytyneet. Ryhmässä voidaan jakaa erilaisia selviytymiskeinoja ja itkeä, nauraa ja surra yhdessä, sanoo Yhtäkkiä yksin –kurssin kouluttaja Terhi Vedenkivi.

- Kurssilaiset usein kertovat, että täällä on niin hyvä olla, kun ei tarvitse selitellä, miltä tuntuu, kun yhteisymmärrys on niin iso kurssilaisten kesken, sanoo kurssin toinen kouluttaja Liisa Salmenperä ja jatkaa:

- Täällä ryhmä alkaa usein myös nauramaan ensimmäistä kertaa. Eli kun kurssilla työstetään toivoa, niin ryhmä alkaa nauramaan ihan sydämensä pohjasta, ja silloin syntyy se ilo ja toivo eteenpäin.

Sopeutumiskursseja sekä nuorille että iäkkäämmille
Eläkeikäinen kantaa huolta tulevaisuudestaan eri tavalla kuin puoliso, joka on jäänyt alaikäisten lasten kanssa yksin. Näille ryhmille järjestetäänkin omat kurssinsa: niin erilaisia ovat murheet ja käytännön kysymykset.

Aivan heti puolison poismenon jälkeen ei pidä sopeutumiskurssille lähteä. Eikä silloin jaksa vielä asiaa ajatellakaan. Ohjeena on, että kurssille voi hakeutua, kun leskeys on kestänyt vähintään puoli vuotta.

Eläkeliiton sopeutumiskurssi ei ole ainoa mahdollisuus hakea tukea, kun ihminen jää puolison kuoltua yksin. Eri puolilla Suomea toimii toistakymmentä tukiryhmää, joihin voi mennä mukaan, vaikka puolison kuolemasta ei olisikaan vielä kulunut puolta vuotta. Myös seurakunnilla on sururyhmiä, joista on monille apua.

Miehiä vielä vähän

Kun kurssilla on kolmatta kymmentä osanottajaa, heistä korkeintaan muutama on miehiä. Miesten sanotaankin surevan eri tavalla. Kun nainen kohtaa surun, hän usein haluaa puhua, toimia sosiaalisesti ja tarvitsee ystävää. Mies laittaa hatun päähän ja painuu esim. rakennushommiin.

- Miesten ja naisten suremista on tutkittu ja näissä tutkimuksissa on todettu, että miehillä on suoraviivaisempi tapa surra – tavoitteesta tavoitteeseen. Eli miehet tekevät surutyötä tekemällä jotain, rakentamalla jotain ja naiset itkevät. Sanotaankin, että miehet itkevät hiellään ja naiset itkevät silmillään, sanoo Liisa Salmenperä, ja näkee hyvää erilaisten leskien tapaamisessa:

- Kun ajatellaan leskien auttamista, niin on todettu, että miehet hyötyisivät siitä, että he kävisivät surua läpi enemmän tunnetasolla, ja naisille olisi hyötyä tällaisesta rationaalisesta tavasta.

Surutyötä ja surutietä

- Kuka on keksinyt sanan surutyö? Mikä työ on sellainen, ettei siitä pääse edes yön tunneiksi rauhaan ja lepoon? Surutyö on työtä, jossa ei ole pekkaspäiviä, ei ylityökorvauksia eikä viikkolepoa vuosilomasta puhumattakaan, pohtii Tuula Koskimies teoksessa Yhtäkkiä yksin – leskeksi jääneet kertovat.

- Minua viehättää ajatus siitä, että suru on tie: kun sille tielle jostain syystä joutuu tai elämä kuljettaa, niin se tie vain vie eteenpäin, joka päivä tekee sinun puolestasi työtä, ja joka päivä on erilainen ja siinä tiessä on erilaisia kohtia, mutta se johtaa jonnekin, sanoo Terhi Vedenkivi.

- Martti Lindqvist on joskus osuvasti sanonut, että ei ole surutyötä, vaan suru tekee työtä ihmisessä, sanoo Liisa Salmenperä.

Asiantuntijat:
LIISA SALMENPERÄ,
kouluttaja, Yhtäkkiä yksin –kurssi

TERHI VEDENKIVI,
kouluttaja, Yhtäkkiä yksin –kurssi

Toimittaja: TIIA VÄRE

Linkkejä ja vinkkejä leskeytyneille:

Tietoa Eläkeliiton leskikursseista ja muusta tukitoiminnasta: www.elakeliitto.fi

Leskien vertaisryhmiä on perustettu eri puolille Suomea.
Esim. Jyväskylän seudun nuoret lesket: www.tuettusuru.net/nuoretlesket

Salossa toimii iäkkäämpien leskien tukiryhmä, Leskenlehdet.

Tampereen sosiaali- ja terveysalan opiston lähihoitajakoulutuksessa
kehittämistehtävänä laadittu opas nuorille leskille
personal.inet.fi/palvelu/leskenlehti

WINKUT – virtuaalinen keskusteluryhmä nuorille leskille
groups.msn.com/browse.msnw?catid=155

Suomen mielenterveysseuralla
( www.mielenterveysseura.fi ) ja Suomen punaisella ristillä ( www.spr.fi ) on paikallista tukitoimintaa leskille.

Seurakunnat järjestävät sururyhmiä.

Lue myös: Yhtäkkiä yksin – leskeksi jääneet kertovat. Kirjapaja, Jyväskylä 1995