|
2.12.2003 Tiedot hormonikorvaushoidon riskeistä on saanut monen vaihdevuosi-ikäisen harkitsemaan, sietääkö mieluummin hikipuuskia ja unettomia öitä kuin aloittaa lääkityksen. Viime vuoden lääkemyyntitilastot kertovat, että hormonikorvaushoitojen määrä on hieman vähentynyt.
Kolme – neljäkymmentä vuotta sitten lääkärit määräsivät hormonikorvaushoitoja harvoin. 70-luvulla käyttö alkoi sitten yleistyä, mutta varsinkin 80 ja 90-luvuilla kasvu oli nopeaa. Julkinen keskustelu riskeistä lienee vähentänyt suosiota viime vuonna. - Sitten 80-luvulla enenevästi tuli tällainen ajattelu, että se on hyödyllinen vanhuuden vaivojen ja kroonisten sairauksien estossa. Se alkoi osteoporoosipuheenaiheena. Kun syö hormonia, ja niin luut vahvistuvat ja kaatumat vähenevät. Sitten luvattiin, että hoito estää sydän- ja verisuonitauteja, muistelee Stakesin tutkimusprofessori Elina Hemminki. - Kaikki puheet, että voidaan ehkäistä sairauksia, ne oli kyllä liioiteltuja silloin aikanaan. Ennen kaikkea 90-luvulla ja jo 80-luvulla annettiin naisille liian suuria lupauksia. Silloin luvattiin jotain semmoista, mikä perustui hyvään uskoon ja epävarmaan tutkimustietoon, väittää Hemminki. Hormonihoito ehkäisee osteoporoosia, mutta käytön pitäisi jatkua vuosia. Se taas kasvattaa rintasyöpäriskiä. Osteoporoosin ehkäisyyn on estrogeenin lisäksi muita lääkkeitä. Hormonikorvaushoidon merkityksestä muiden tautien ehkäisyssä ei ole varmaa tutkimustietoa. Naistentautien erikoislääkäri Pirkko Brusila löytää hormonikorvaushoidon käytöstä paljon hyvää. Hoitoa määrättäessä on kuitenkin punnittava riskit, ja mietittävä naisen tilanne yksilöllisesti. - Ylivoimainen plussa on, että elämänlaatu kohenee. Työssä jaksaa vielä monta rikasta vuotta, kun nukkuu kunnolla. Nämä terveydelliset tekijät, kyllä ne ovat kiistattomia. Kyllä se on enempi positiivista kuin negatiivista, mutta riskit täytyy aina huomioida, muistuttaa Brusila.
HOITOA VAIN HANKALIIN OIREISIIN Hormonien houkutusta on himmentänyt laaja amerikkalainen tutkimus, jonka mukaan korvaushoito lisää rintasyöpiä ja sydäntauteja. Tutkimusta on arvosteltu monista puutteista, mutta parempaakaan tietoa ei ole tarjolla. Tutkija kehottaakin naisia harkitsemaan entistä tarkemmin, milloin hormonikorvaushoito on tarpeen. - Missään tapauksessa hoitoa ei kannata sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tai edes osteoporoosin ehkäisyyn, koska ne haitat on sen verran suuremmat, varoittaa Stakesin tutkimusprofessori Elina Hemminki. Hemminki suosittele hormonikorvaushoitoa ainoastaan hankalien oireiden lievittämiseen ja lyhytaikaiseen käyttöön. Vaivojen hankaluuden määrittää kuitenkin nainen itse. Jotkut kestävät, vaikka paita on märkänä alinomaa ja yöunet katkonaisia. Joillakin lievätkin oireet myrkyttävät koko elämän. - Naisella
pitää olla oikeus sanoa, mitä haluaa ja kuinka hän
voi. Onhan naisia, jotka eivät laisinkaan tarvitse hormonikorvaushoitoa
Toisaalta tiedämme, että 70-vuotiaista naisista 12 prosenttia
hikoilee elämää haittaavasti eli se haitari on yksilöllinen
, toteaa Brusila. EROON VIEROITUSOIREISTA Brusila arvioi, että hyvin harvalle naiselle riittävät lyhytkestoiset hoidot. Vaihdevuosioireet kestävät keskimäärin kolmesta viiteen vuoteen. Elina Hemminki varoittaa vaihdevuosioireiden paluusta eli eräänlaisista vieroitusoireista hoidon loputtua. Jotkut naiset saavat niitä, toiset eivät. Hemminki toivoo enemmän tutkimusta siitä, miten lääkityksestä voitaisiin päästä helpommin eroon. Pirkko
Brusila myöntää, että oireita voi tulla, jos
käyttää keksivahoja hormoneja ja lopettaa yhtäkkiä.
Brusila
pitää hormonikorvaushoidon vaikutuksia syöpäriskin
kasvamiseen pienenä. Jos naisella on perimän tai elämäntapojensa
vuoksi riski saada rintasyöpä, niin se on tietysti otettava
huomioon. Hän myöntää, että ensimmäisenä
vuonna estrogeenihoidossa veritulppariski kasvaa hieman.
Elina Hemminki puolestaan kehottaa naisia miettimään, mikä on niin vakava oire, että riski kannattaa ottaa. Erittäin vaikeita vaihdevuosioireita on arviolta vain kuudella prosentilla 42 –46 vuotiaista ja 14 prosentilla 52 – 56 vuotiaista. - Siinä ehkä kynnystä kannattaisi nostaa. Minulla on se tunne, että ainakin 90-luvullla hormonimyönteisyyden ollessa kuumimmillaan, erittäin lievillä oireilla aloitettiin. Naisen ei paljon tarvinnut hiota eikä paljon olla kuumia aaltoja, kun jo oli hormoni käytössä. Brusilan
mielestä amerikkalaistutkimuksen tulokset eivät tuoneet
uutta tietoa hormonikorvaushoidon riskeistä. Nykyistä
käytäntöä hormonikorvaushoidoissa ei tarvitse
muuttaa. HIKI JÄÄ HIKILENKILLE Terveiden elämäntapojen merkityksestä asiantuntijat ovat yhtä mieltä, vaikka käsitykset hormonihoidon käytöstä vaihtelevat. Kevyt ruoka sekä alkoholin, tupakan ja kahvin välttäminen voivat helpottaa oloa vaihdevuosivaivoissa.
- Kyllä nimenomaan omilla elämäntavoillasi voit vaikuttaa, ainakin jossain määrin. Ruokavalio auttaa eli vähemmän sokeria ja enemmän monipuolista liikuntaa. Moni nainen sanookin, että kun hiki tulee, mene hikilenkille, niin kyllä se sinne jää, toteaa Brusila. Jo hikilenkki ei auta, niin hormonikorvaushoidon riskit kannattaa punnita perusteellisesti lääkärin kanssa. Käyttääkö hormoneja vai ei, on naisen itsensä oma valinta. - Se on yksilöllinen asia. Itse haluan ehdottomasti tehdä elämästäni hyvän. Vaikka tutkimukset ovat kesken, ja välillä tulokset ovat sitä ja välillä tätä, niin täytyy käyttää tervettä järkeä. Vuodet, jotka minulla on edessä, niin toivon, että elän täyttä elämää. Mieluummin valitsen pikkuisen lyhyemmän elämän, kertoo näyttelijä Liisa Paatso. Liisa Paatso ja Päivi Mäkinen ovat kiertäneet kolme vuotta ympäri Suomea ja ulkomaillakin esittämässä ”Hormonihurmiota”. Se kertoo humoristisesti vaihdevuosivaivoista, jotka ovat arkea sadoille tuhansille keski-ikäisille naisille Suomessakin.
Asiantuntijat: PIRKKO
BRUSILA Toimitaja: MARJA PAAVILAINEN |
