Etusivulle
Toimitus
Historia
Arkisto
Linkit

Arkisto

4.2.2003
PARANOIAPOTILAAN ELÄMÄ ON
KUIN SALAPOLIISIROMAANI

Terve epäluulo pelastaa monelta tyhmyydeltä. Mainostajien lupausten epäileminen osoittaa tervettä järkeä eikä kilpailevan yrityksen motiiveihin aina kannata luottaa. Joskus epäluuloisuus kääntyy kuitenkin sairaudeksi – vainoharhaisuudeksi eli paranoiaksi. Silloin potilas alkaa kokea ympäristössään mitä omituisempia asioita.

Vainoharhaisten tilityksiä on kuunneltu monessa toimituksessa, päivystävissä puhelimissa ja poliisilaitoksilla Pasilan poliisiasemalla Helsingissä on totuttu mitä kummallisimpiin tutkimuspyyntöihin. Selkeästi hoitoa vaativat tapaukset yritetään käännyttää lääkärin vastaanotolle jo ensimmäisen puhelinkeskustelun aikana.

- Pieni vainoharhaisten vakiojoukko pitää kuitenkin säännöllisesti yhteyttä. Heidän lähettämiensä kirjeiden pino on vuosien kuluessa kasvanut kirjasarjan paksuiseksi. Vaikka kertomukset ovat uskomattomia, niin poliisia ne eivät enää yllätä.

- Hän väittää, että hänen päähänsä on asennettu radiolähetin ja sitä kautta aiheutetaan kiputiloja. Hän on piirtänyt kuvia, miten hänen silmiänsä on muunneltu. Silmän mustuaiset näyttävät valuneen alas, kuvailee piirroksia komisario Heikki Perkola

Todellisuuden taju pettää

Jos kirjoittajien kokemukset olisivat totta, elämä olisi yhtä kauhu- tai salapoliisiromaania. Potilas on vakuuttunut, että häntä vainotaan.

- Potilaan todellisuuden taju pettää. Jokainen meistä voi epäillä ja on tarpeellistakin epäillä joskus ihmisten tarkoitusperiä, mutta nämä ihmiset epäilevät todellisuuden vastaisesti, selvittää osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaala.

Jos mustasukkaisuus kehittyy paranoiaksi, niin sairastunut löytää jatkuvasti todisteita kumppaninsa uskottomuudesta. Joskus henkilö on vakuuttunut, että joku julkisuuden henkilö on rakastunut häneen. Tavallisimmin vainoharhainen kuitenkin pelkää myrkytyksiä, kaasutuksia, varastamisia ja erilaisia vainoajia

- Naapuria saatetaan alkaa pelätä. Vainoharhaiset voivat pelätä, että postiluukusta työnnetään kaasua tai jotain vastaavaa. Nuoremmat taas saattavat epäillä, että kilpailijat sotkevat heidän asioitaan. Pelot voivat olla absurdeja. Ne saattavat olla salaliittoja, mafia tai jotain muuta. Se ei välttämättä rajoitu yhteen yksilöön tai yhteen asiaan, kertoo Vartiainen.

- Arvi Lind katsoi häntä silmiin, kun hän sattui olemaan jotenkin kevyesti pukeutunut, kertoi yksi nainen. Arvi katseli häntä. Rikosilmoitus salakatselusta, mutta ei se johtanut sen pidemmälle, muistelee Perkola.

Harhoihin ei pidä mennä mukaan

Vanhuksilla harhaluuloihin voi olla syynä näön, kuulon ja muistin heikkeneminen. Kun kuva ympäröivästä maailmasta jää vajaaksi, mielikuvitus täyttää loput. Paranoian syitä on etsitty milloin perimästä milloin aivokemiasta tai stressistä.

- Yleensä ne johtuvat ihmisten kokemuksista, miten he ovat kokeneet ristiriitaiset ihmissuhteet ja elämänvaiheet. Muokkautuuhan ajatusmaailma meillä kaikilla aiempien kokemusten myötä, toteaa Vartiainen

Joidenkin selitysten mukaan paranoia ilmentää perusluottamuksen puutetta. Potilas ei tunne oloaan turvalliseksi ja keksii tunteelleen loogisen selityksen.

Suhtautumisessa vainoharhaisiin lähimmäisiltä vaaditaan ymmärrystä.

- Koskaan ei kannata lähteä mukaan, mutta ei kannata lähteä kiistelemäänkään. Silloin intetään ja voi joutua itse paranoian kohteeksi. Jos henkilöllö on paha olo, kannatta häntä kehottaa selvittämään asia. Hänet voi ohjata asiantuntijalle, lääkärille ja psykiatrille. Silloin terapia ja muu hoito saadaan käynnistettyä, neuvoo Vartiainen.

Poliisin on kirjattava kaikki ilmoitukset – myös vainoharhaisten tekemät. Jos poliisi tunnistaa henkilön selvästi mielenterveydeltään häiriintyneeksi, on siitä ilmoitettava terveysviranomaisille ja terveyskeskukseen.
Perkolan on lähettänyt paksusta nipustaan joitakin itsetuhoa ilmentäviä kirjeitä tiedoksi terveyskeskukseen. Osa poliisia työllistävistä vainoharhapotilaista on avohoidossa, jolloin virkavalta ei voi enempää asiaan puuttua.

Potilas voi selviytyä hyvin arjesta

Paranoia sairautena on suhteellisen harvinainen, ja potilas voi selviytyä arjesta lähes normaalisti. Joskus voi työelämässä tulla ongelmia, jos potilas alkaa uskoa muiden työtovereiden järjestelmällisesti vainoavan häntä.

- Paranoia ei paljon rajoita. Ihmiset yleensä rajaavat sen kapealle alueelle. Jotain tiettyä asiaa kohtaan tehdään suojautumistoimia, mutta muuten ihmisen saattaa olla aivan skarppi. Monilla elämänaloilla he pystyvät toimimaan asiallisesti, selvittää Vartiainen.

Sairaus saatetaan havaita, kun potilas hakeutuu hoitoon jonkun muun todellisen tai kuvitellun taudin vuoksi. Hoitokeinot vaihtelevat tapauksittain.

- Terapia, keskusteluterapia ovat tärkeitä. Jos terapia ei riitä, niin silloin yleensä tarvitaan psykoosilääkkeitä. Ne ovat hyviä, jos ihminen saadaan hoidon piiriin, vakuuttaa Vartiainen.

Vainoharhaiset ovat poliisille loppujen lopuksi suhteellisen pieni ongelma, mutta aika ajoin he tuntuvat aktivoituvan.

Tapanani on ollut tapana sanoa, että kuun asento vaikuttaa. Ei tästä mitään selkeätä näyttöä ole, mutta kyllä se meidän vastaanotossa huomataan, missä asennossa kuu on. Kevät on vilkasta aikaa, kertoo Perkola.

Toimittaja: MARJA PAAVILAINEN

Lisätietoja: www.tukiasema.net


Seuraava lähetys
Keskustelu & palaute
Vinkit
Piilohulluutta, piilohulluutta!
Terveysteema
Alkuun Sivun alkuun