4.2.2003
STRESSI - HYVÄ RENKI
MUTTA HUONO ISÄNTÄ

Stressi kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämään: se saa tekemään ja suoriutumaan isoistakin haasteista tai hankalista tilanteista, joita itse kukin väistämättä elämässään kohtaa. Normaalisti ihmisen niin aivotoiminnoissa, fysiologiassa ja elimistön puolustusjärjestelmissä on hyvät varustukset stressin kestämiseen ja siitä palautumiseen.

Stressi saa alkunsa ympäristöstä tai ihmisen omista ajatuksista ja kokemuksista.
Koettu uhka aktivoi sympaattisen hermoston, joka käynnistää aivoissa monimutkaisen tapahtumaketjun. Aivojen välittäjäaineet, mm. noradrenaliini- ja dopamiinijärjestelmät sekä ns. vapauttajahormoni aktivoivat aivolisäkettä, joka alkaa erittää ACT-hormonia. Tämä puolestaan pistää vauhtia lisämunuaiskuoreen, jonka erittämät stressihormonit, tärkeimpänä kortisoli, sitoutuvat aivojen syviin osiin. Normaalisti stressi vähitellen lakkaa, olipa se lyhyt- tai pitkäkestoinen, ja aivojen toiminta normalisoituu: kortisolimyrsky laantuu tyveneksi.

Stressi häiritsee aivojen huoltoa

Jos stressisysteemi on kunnossa, ihminen palautuu stressistä, myös toistuvista stresseistä, vaikka rasitus silloin kasvaakin selvästi. Aivojen huolto tapahtuu unen aikana, ja stressissä uni alkaa helposti häiriintyä – uni ja stressi ovat eräänlaisia vastavoimia. Aivoissa tapahtuu unen aikana koko ajan. Muistitoiminnot kulkevat unen kautta. Aivoista latautuu unen aikana tietoa samoille muistialueille, jotka ovat aktiivisina oppimistilanteessa. Nukkuminen on ensimmäinen edellytys sille, että ihminen pystyy toimimaan kunnolla ja saa itsestään irti kapasiteettinsa mukaisen työpanoksen.

Pitkittynyt stressi voi tuhota aivosoluja

Tilanne käy vaaralliseksi, jos elämä on pelkkää stressiä vastaan taistelemista. Stressi jää päälle ja pumppaa jatkuvasti kortisolia hippokampukseen. Tällöin ihminen ei enää kykene kunnolla keskittymään, muistamaan, oppimaan uutta tai käsittelemään tunteitaan. Vaikea pitkäaikainen depressio sekä uupumus ovat nykyisin yleisiä esimerkkejä pahasta stressitilanteesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on myös todettu, että aivosolutkin ovat vaarassa: aivojen syvissä osissa aivosoluja kuihtuu jatkuvan kuluttavan stressitilan seurauksena. Joillakin ihmisillä tapahtuu palautumista, mutta joidenkin kohdalla voidaan puhua aivosolujen kuolemisesta – palautumista ei siis tapahdukaan. Tutkimus on vielä niin uutta, että ei voida sanoa, ovatko nämä muutokset pysyviä hyvin pitkälläkin aikavälillä.

Somaattisten sairauksien riski kasvaa

Jos stressi aina vaan pitkittyy, voi koko stressireaktio kuihtua pois. Ihmisellä ei enää ole voimia reagoida stressitilanteessa; hormonivastetta aivoissa ei synny. Tällöin sydän- ja verenkiertojärjestelmä tai immuunipuolustus, jotka normaalisti omalta osaltaan palauttavat elimistöä tasapainoon stressin jälkeen, voivatkin ruveta korvaamaan stressisysteemiä. Seurauksena saattaa olla esimerkiksi verenpainetauti, sydänsairaus tai diabetes.

Älä vaadi itseltäsi liikaa!

Stressistä täytyy välillä palautua, ja stressiä pitää ikään kuin hallinnassa, ettei se hallitse meitä. On nurinkurista kuvitella, että nykyelämän äärimmilleen kiristetyissä vaatimuksissa ihmiset saisivat itsestään irti tehokkaimman suorituksen. Olisi tärkeää olla itselleen vähän armollisempi ja suoda myös kiireettömiä aikoja välillä. Joka päivä pitäisi hetkittäin voida kokea, että nyt ei tarvitse kiirehtiä seuraavaan asiaan! Palautumisen kerääminen lomiin ja viikonloppuihin ei välttämättä ole se paras keino.

Asiantuntija:RAIJA PORTIN,
neuropsykologi, dosentti Turun yliopistosta.
e-mail: raija.portin@utu.fi