|
7.10.2003 Terveellisen ruuan metsästys on loputon tie. Mikään ei tunnu riittävän, aina tulee uudet ohjeet, joita noudattamalla elämä paranee. Nyt puhutaan glykeemisestä indeksistä.
Glykeeminen indeksi (GI) on kehitetty aikoinaan diabeetikkojen ruokavalion suunnitteluun ja nyt luokittelu tuodaan suomalaisten ruokapöytään, avuksi valita ruoka-aineet terveellisesti. Tuorein asiasta kirjoitettu ruotsalaisteos lupaa lähes kaiken, mitä me tahdomme: pirteyden, terveyden, laihtumisen ja nopeat tulokset liikunnasta. Kaikki on kädenulottuvilla, kun vain sisäistämme glykeemisen indeksin periaatteet, vaihdamme jotkut ruoka-aineet toisiin. Menetelmäkin on kuulemma helppo sisäistää. Niinpä niin. Jälleen uudet taulukot, uudet suositukset. MISTÄ SITTEN ON KYSE? Glykeemisessä indeksissä kyse on siitä miten eri ruoka-aineet vaikuttavat verensokerin tasapainoon. Toiset ruoka-aineet nostavat verensokeriarvot nopeasti korkealle ja laskevat saman tien. Toiset taas pitävät verensokerin tasaisena. Puhutaan siis korkean ja matalan glykeemisen indeksin ruuista. Mitä matalampi vasteluku on, sitä hitaammin ja tasaisemmin se imeytyy verensokeriin. Varsinainen indeksiluku, joka kertoo ruuan ”arvon”, on ennalta sovittu ja se perustuu tutkimustuloksiin. Vertausluku on sata, joka on annettu vaalealle leivälle. Muut ovat sitten matalan tai korkean indeksin ruokia suhteessa vaaleaan leipään. Jotta pystyisi tällä tavalla seuramaan millaisia käytettävät ruuat ovat, indeksit pitäisi opetella ulkoa tai pitää mukanaan listoja, joista asia selviää. Indeksiä kun ei voi laskea itse. Ja tämä on myös menetelmän heikkous, tietyn ruuan glykeeminen indeksi ei kerro vielä paljoa kokonaisuudesta, koko ateriasta.
- Ihminen kun ei syö pelkkää ruisleipää tai banaania, vaan ihmisen ruokavalio on kokonaisuus, jossa on lihaa, maitovalmisteita ja rasvaa ja kun ihminen syö kokonaisuuksia toisten elintarvikkeiden ominaisuudet voivat hidastaa tai nopeuttaa toisten hiilihydraattien imeytymistä, muistuttaa ravitsemusterapeutti Marja Vanhala. Yksittäisellä luvulla ei ole siis paljon merkitystä kokonaisuuden kannalta. MITÄ SITTEN PITÄISI SYÖDÄ? Ruuat ovat siis jaoteltu ennalta sovitun indeksin mukaan. Mitä matalampi luku on, sitä hitaammin tämän ruuan hiilihydraatit imeytyvät verensokeriin. Ja juuri sellaisia ruokavaliossa tulisi suosia. Ne pitävät verensokeriarvot tasaisina ja elimistön tyytyväisenä. Toisin sanoen kyseessä ovat ne samat ruuat, joita myös normaalit ravitsemussuositukset sisältävät: runsaskuituisia täysjyvävalmisteita, vihanneksia ja hedelmiä. Korkean indeksiluvun saavat juuri ne raaka-aineet, joita pitäisi muutenkin välttää: nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, eli runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita.
Kaikki ei ole kuitenkaan aivan näin loogista. Siinä missä tutun ja turvallisen ruisleivän GI on 89, tumman suklaan GI on 31. Suklaa on siis matalan indeksin elintarvike, onko se myös parempaa ruokaa kuin ruisleipä? Eipä taida olla ja selitys löytyy elintarvikkeiden ominaisuuksista. Tumman suklaan vähäinen sokerimäärä alentaa GI:tä ja ruisleivän korkea GI johtuu runsaan amylopektiinipitoisuuden vuoksi. Jos glykeemisen indeksin perässä pysyminen tuottaa vaikeuksia, ei hätää, ravitsemusterapeutti Vanhala lohduttaa, ettei tavallisen ihmisen tarvitse olla tietoinen Glykeemisesta indeksistä, jos häntä ei se kiinnosta. Ihminen pystyy syömään terveellisesti ilman listoja mikä on minkin elintarvikkeen Glykeeminen indeksi. Perussuositukset riittävät. Toimittaja:
MINNA AKIMO |
