Etusivulle
Toimitus
Historia
Arkisto
Linkit

Arkisto

9.9.2003
METSÄMÖRRI VIE LAPSIA METSÄÄN

Toisinaan metsästä voi kuulla huudon ”KOLIKOK!” Se on kutsu Metsämörrikouluun, jossa lapset oppivat olemaan luonnossa kuin kotonaan.

LAPSET TARVITSEVAT LUONTOA

Tämän päivän lapsi kulkee hyvin tasoitetussa maailmassa. Useat lapset asuvat kerrostaloissa ja leikkivät valmiiksi tehdyillä leikkipaikoilla. Päivähoitomatkat kuljetaan autokyydillä. Yhä harvemmat lapset voivat vapaasti liikkua ja leikkiä luonnossa. Metsämörri-toiminnalla pyritään antamaan lapsille luontokokemuksia.


- Joskus sitä ajattelee, että lapsia viedään marketteihin viikonloppuisin ja se on sitä yhdessäoloa, mutta toisaalta aina toivoo, että se yhdessäolo olisi metsässä tai puistoissa olemista tai ulkoilua yleensäkin, liikkumista, sanoo Metsämörriohjaajat Ry:n puheenjohtaja Eva-Maija Kuosmanen.

LUONNOSSA KOTONAAN

Kaarinalaiset perhepäivähoitajat ovat harrastaneet mörriretkiä säännöllisesti 5 vuotta. Lapset viedään metsään kerran, pari viikossa satoi tai paistoi.
Tie mörrimetsään ei ole siloitettu. Lapset kohtaavat ensimmäiset haasteet heti poiketessaan pyörätieltä ja kiivetessään ylös kalliota Vaarin saarelle. Sen jälkeen edessä on muita kokoontumispisteitä kuten Tikan puu ja Reppukivi, joista lasten metsäkartta rakentuu.
Luonto antaa oman lähtökohtansa myös varhaiskasvatukseen. Ulkona leikkiminen tarjoaa paljon havaintoja, joiden pohjalta opitaan asioita.


- Metsässä meillä on aina jotain pientä ohjelmaa, ja sitten toimitaan aina sen mukaan, mitä joku lapsi löytää, eli sitä jäädään ihmettelemään. Tosi paljon me mennään lapsilähtöisesti, selittää kaarinalainen perhepäivähoitaja Anne Seppälä.

YLI MÖRRIANSOJEN

- Mä olen huomannut, että lapset kehittyvät motorisesti todella hyvin. Täällä metsässä kun ei ole tasasta asfalttia, vaan täällä on mörri-ansoja eli puun juurakoita ja kiviä ja muita, ja polut menee vinksin vonksin. Mä olen huomannut myös sen, että jos mennään puistoon oikein harjoittelemaan kiipeilyä, niin ei se ole niin kivaa, mutta metsässä se harjoittelu on luontaista, Seppälä selittää.

Liikkuminen luonnossa opettaa paitsi motorisia taitoja myös yhteenkuuluvuutta. Viisivuotias ojentaa auttavaa kättä kolmivuotiaalle, jotta tämäkin pääsisi pahan paikan yli.
Yksi tärkeä lähtökohta metsämörri-toiminnassa on se, että lapset oppivat kehoaan käyttämällä, karkean motoriikan kautta.

- On todettu, että liikkeellä on suuri merkitys lapsen kehittymiseen ja varsinkin älylliseen kehitykseen, ja sitä parempi, mitä enemmän lapsi saa liikkua ja haasteellisia liikkumisalueita ja -paikkoja, muistuttaa Kuosmanen.

METSÄMÖRRITOIMINTAA YMPÄRI SUOMEA

Suomen latu on kouluttanut noin 6000 metsämörriohjaajaa ja heitä löytää ympäri Suomen. Kokemuksia ulkoilmaelämästä on jo mukavasti. Vetäjien ja taustatukijan mukaan leirielämä antaa lapsille paljon valmiuksia, joita rakennettu ympäristö ei välttämättä tarjoa.

METSÄRETKITERVEISIÄ KAARINASTA

Metsäretki alkaa hoitopaikan pihasta metsäretkilaululla. Metsässä avataan nariseva portti ja seurataan polkua mörriansojen yli reppukivelle, johon jätetään eväsreput.

- Onko täällä vaikea kävellä?

- Ei ole. Kuiteskin me katotaan alaspäin joskus, että nährään, että kompastutaanks me, selittää 5-vuotias Senni Alho.

- Mä olen pitänyt yhtä pienempää kädestä, kun se kiipes jyrkkää kalliota, niin mä autoin vähän sitä, jatkaa Sennin kaksoissisar Saara.

Keskustelu katkeaa yllättäen taustalta kuuluvaan kiljaisuun: Kattokaa, täällä on hämähäkki ylhäällä!
Metsäretken aikana lapset mm. tutkivat metsää luupeilla, kuuntelevat Metsämörrin viestin, katsovat mittarista, kuinka paljon vettä on satanut viimeisen viikon aikana, keräävät mustikoita, leikkivät, laulavat ja syövät eväitä.


- Mikä täällä metsässä on kaikista kivointa?

- Se on, että saa syödä mustikoita ja leikkiä, sanovat Senni ja Saara kuin yhdestä suusta.

Asiantuntijat:
EVA-MAIJA KUOSMANEN
puheenjohtaja , Metsämörriohjaajat ry

ANNE SEPPÄLÄ
perhepäivähoitaja , Kaarinan kaupunki

Toimittaja: TIIA VÄRE


Seuraava lähetys
Keskustelu & palaute
Vinkit
Muksun mukana
Lääkäri vastaa
Alkuun Sivun alkuun