11.2.2003
MUISTA MUMMUA JA VAARIA!
Koska
viimeksi kävit kylässä isovanhemmillasi tai soitit
heille? Tai pysähdyit juttelemaan iäkkään naapurisi
kanssa? Pienikin muistaminen voi tehdä paljon hyvää,
sillä vajaa kolmannes vanhuksista potee yksinäisyyttä,
joka uhkaa jopa vanhusten terveyttä.
Tutkimusten
mukaan yksinäisyys tuplaa todennäköisyyden kymmenen
vuoden kuluessa tapahtuvalle muistin heikkenemiselle. Laitokseen
joutumisen riskikin on yksinäisillä kaksi kertaa suurempi
kuin muilla.
Yksinäisyys
voi olla vaarallista
Yksinäisyyden
terveysvaikutukset ovat merkittäviä.
- Olemme
tehneet toistakymmentä vuotta laajoja vanhusväestön
seurantatutkimuksia ja siellä yhtenä tuloksena näytti
olevan se, että monet elämän asenteet, esimerkiksi
yksinäisyys, ovat selvästi yhteydessä siihen, miten
tulevaisuus kehittyy vanhuusiässä, kertoo geriatrian professori
Reijo Tilvis Helsingin yliopistosta.
- Yksinäisyydellä
näytti olevan monia haitallisia ennuspiirteitä. Henkilöt,
jotka tunsivat itsensä usein yksinäisiksi, heillä
muisti heikentyi nopeammin kuin muilla, heillä elämänlaatunsa
heikentyi nopeammin kuin muilla, he joutuivat muita useammin laitoshoitoon
varhaisemmassa vaiheessa ja jopa kuolemanvaara oli kaksinkertaistunut
kymmenen seurantavuoden aikana.
Rollaattori
ei auta yksinäisyyteen
Suurin
osa vanhuksista selviytyy melko itsenäisesti 80 ikävuoteen
asti. Ennemmin tai myöhemmin ikääntyminen alkaa kuitenkin
asettaa erilaisia rajoituksia. Fyysisen toimintakyvyn heikentyminen
on usein selkeä merkki omaisille siitä, että vanhus
tarvitsee apua.
Vanhuksille
tarjotaan usein erilaisia lääkinnällisiä ja
fyysistä toimintakykyä tukevia palveluita silloin, kun
hänellä ei ole enää muitakaan itsenäisen
elämän selviytymisedellytyksiä, kuten ihmissuhteita
ja mielekästä elämänsisältöä.
- Kun
ajattelemme, mitä on yksinäisyyden tunteen taustalla,
niin tiedetään hyvin, että siihen liittyy paljon
negatiivisia tuntemuksia, joiden voidaan ajatella syntyvän
ikään kuin reaktioina ulkomaailmaan. Eli se, ettei tunne
itseään tarpeelliseksi, ettei ole mielekästä
roolia yhteiskunnassa, niin nämä ovat asioita, jotka herkästi
laukaisevat tällaisen tunteen, ettei ole enää joukossa
täysipainoisena jäsenenä mukana.
Yksin
seurassa
Yksinäisyyden
kohdalla on syytä kysyä, onko kysymyksessä asia,
jolle ei mitään voi eli onko yksinäisyys henkilön
psyykkinen perusominaisuus, johon liittyy muitakin hyvää
vanhenemista haittaavia liitännäisasioita, vai voiko yksinäisyyteen
sittenkin vaikuttaa. Ihminen kun voi olla yksin, vaikka ei seuran
puutteesta kärsikään!
- On
erotettava toisistaan yksinäisyyden tunne, joka on todellakin
kaikkea muuta kuin yksin olemista. Yksinäisyys on siis psykologinen
tunne siitä, että on laumasta erillään. Ja hämmästyttävää
kyllä tällaista tunnetta esiintyy hyvin usein nimenomaan
niillä henkilöillä, jotka ovat laitoksessa ja hyvinkin
monen ihmisen ympäröimänä, sanoo Reijo Tilvis.
Yksinäisyyden
torjuntaan
Myös
suomalaisten veteraanien ja heidän omaistensa joukossa koetaan
vanhusten yksinäisyys yhdeksi kaikista suurimmaksi ongelmaksi.
Sotien veteraanijärjestöjen aloitteesta onkin nyt aloitettu
tutkimus, jossa etsitään keinoja yksinäisyyden torjuntaan.
Liikkeelle lähdetään kysymällä asianomaisilta
henkilöiltä itseltään, minkä he kokisivat
omalta osaltaan ratkaisuksi. Puhdas seuran järjestäminen
ei kai yksin riitä.
- Ratkaisukeinojahan
on teoreettisesti olemassa monenlaisia. Sevoi olla sosiaalisten
virikkeiden mukaantuomista, ryhmämuistelua, elämänkertojen
kirjoittamista, yhteisiä liikuntatilaisuuksia, jne, listaa
Reijo Tilvis ja jatkaa:
-
Me kyllä uskomme näiden vähentävän yksinäisyyden
tuntemista. Mutta meitä kiinnostaa, mitä tapahtuu yksinäisyyden
liitännäisilmiöille.
Ei
yhtä ainoaa ratkaisua
Vanheneminen
merkitsee erilaistumista. Kahta samanlaista vanhusta tuskin on,
joten ryhmät, joissa ihmiset viihtyvät eivät voi
olla suuria. Yksinäisyysongelmaa ei voida poistaa koko ihmisryhmän
osalta kerralla tarjoamalla kaikille samaa ja paljon. Eikä
kaikkea yksinäisyyttä edes tarvitse poistaa.
- Ensinnäkin
haluaisin sanoa, että niin kauhean vaarallista yksinäisyys
ei suinkaan ole. Toivon, että määrittelyt, jotka
äsken tein, eivät johtaisi mihinkään liioitteluun.
Ja muistuttaisin, että kaikki yksinäisyys ei ole negatiivista.
Useat me haluammekin välillä tuntea yksinäisyyttä
ja kokea sen positiivisia puolia.
- Silloin
kun todella näemme jonkun ihmisen kärsivän yksinäisyydestä,
niin silloin avuksi tulee maalaisjärki ja hyvä tahto.
Asiantuntija:
REIJO TILVIS
geriatrian professori, Helsingin yliopisto
Toimittaja:
TIIA VÄRE
|