|
11.3.2003 Lasketteleminen on harrastus, joka taipuu moneksi. Tapoja ja tyylejä, sekä lajeja ja muotoja on useita. Yksi niistä on vammaislaskettelu.
– Vammaislasketteluohjaus on liikuntavammaisten lasten laskettelukokemuksia joko apuvälineiden avulla tai pystyasennossa suksilla. Laskettelu-terapia on tarkoitettu liikuntavammaisille, tasapaino- tai hahmotushäiriöistä kärsiville tai kömpelöille lapsille, kertoo fysioterapeutti, hiihdonopettaja Paula Sarias. Ski-jumppaa ja kukkakäännöksiä Normaali lasketteluterapiakurssi kestää 15 tuntia ja siihen kuuluu ennen rinteeseen menoa kolme tuntia sisätiloissa pidettävää ski-jumppaa sekä kolme rinneharjoittelupäivää. Rinneharjoittelupäivät alkavat rinteen alalaidassa tehtävällä jumpalla, joka sisältää lasketteluun valmistavia harjoituksia ja lämmittelyjä. Varsinaiset rinneharjoitukset pitävät sisällään muun muassa oikolaskun, askelkäännöksen, viistolaskun ja jarruttamisen harjoittelua.
Lasketteluterapiasta saatava hyöty on fysioterapeutti Paula Sariaksen mukaan kokonaisvaltaista. Suuntien, etäisyyksien, korkeuserojen ja nopeuksien havainnointia tulee testattua käytännössä rinneolosuhteissa. – Ja paras hyöty on ehkä tasapainon hallinnan harjoittamisessa, koska painosiirtojen avulla varsinkin liikuntavammaiset lapset, joilla on usein ongelmia jommankumman puolen tai alaraajojen toiminnassa, saavat hyvää treeniä, kertoo Sarias.
Sveitsin mallin mukaan Lasketteluterapia on alun perin lähtöisin Sveitsistä ja lajin pioneerina voi pitää sveitsiläistä fysioterapeutti Anne-Marie Ducommunia. Lasketteluterapiaa on annettu Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. Sitä antavat vammaislasketteluohjauskurssin käyneet fysioterapeutit, joiden lisäksi terapiaryhmässä on aina mukana myös hiihdonopettaja ja avustajia. Koulutettuja vammaislasketteluohjaajia toimii ympäri Suomea. Vammaislasketteluohjauksesta ja lasketteluterapiasta voi kysellä yliopisto- ja keskussairaaloiden lastenklinikoiden fysioterapeuteilta tai suurimpien hiihtokeskusten hiihtokouluista.
Elämyksiä ja kokemuksia Lasketteluterapia ei sulje pois muita terapiamuotoja, vaan on hyvä vaihtoehto ja täydennys muulle terapialle. Sillä halutaan tarjota lapselle varsinaisen terapian, ulkona olon sekä fyysisen liikunnan lisäksi elämyksiä ja kokemuksia. Kannustaminen perheen tai kavereiden kanssa yhdessä tekemiseen kuuluu mukaan tärkeänä osana. Lasketteluterapiassa pyritään lapsen mahdollisimman suureen omatoimisuuteen. Tavoitteena on useimmiten, että lapsi saavuttaa itsenäisen laskettelutaidon tai ainakin valmiudet lasketella muiden kanssa.
– Toivoisimme, että laskettelusta tulee lapselle harrastus, joka mahdollistaa hänelle tasavertaisen toimintamallin perheen muiden jäsenten tai kavereiden rinnalla, toteaa fysioterapeutti, hiihdonopettaja Paula Sarias. Asiantuntija:
PAULA SARIAS,
|
