11.11.2003
LUPAAVA
HOITO
OSTEOGENESIS IMPERFECTAAN
- Sairastan
osteogenesis imperfectaa eli synnynnäistä luustonhaurautta.
Se tuntuu samalta kuin olisi muna, marenki tai hyönteisen siipi.
Aina vaarassa sälähtää sirpaleiksi kuin lasi,
kuivakukka, saippuakupla tai sokerikoriste, kuvailee Jenni-Juulia
Wallinheimo. Jenni-Juulian sairauteen on nyt uusi lupaava hoito.
PURKUTUOMITUT
SOLUT
- Meidän suvussa on sanottu, että meidät on kasattu
purkutuomituista soluista ja nyt kolmenkympin kieppeillä tuntuu
siltä, että tämä purkutuomio on alettu panna
täytäntöön vähitellen, kertoo Jenni-Juulia
Wallinheimo Helsingistä.
- Sitten teini-iän mulla on alkanut kuulo huononemaan ja selkä
painuu jonkun verran kasaan ja paikkoja menee rikki enemmän.
Synnynnäinen luustonhauraus aiheutuu perinnöllisestä
geenivirheestä, joka aiheuttaa virheen ihmisen sidekudoksen
tärkeimmässä valkuaisaineessa, kollageenissa. Siksi
OI-potilaan luut eivät kestä vammoja samalla tavalla kuin
normaalisti.
- Osteogenesis imperfecta on sidekudoksen ja luuston perinnöllinen
sairaus, jonka pääoire on se, että luut ovat hyvin
hauraat. Ne saattavat murtua jo aivan pienestä vammasta. Kun
kyseessä on sidekudoksen sairaus, niin myös muualla elimistössä
näkyy piirteitä tästä:
nivelet ovat ylitaipuvia, mustelma-alttiutta on, hampaistossa näkyy
myöskin oireita, selittää perinnöllisyyslääketieteen
erikoislääkäri Ilkka Kaitila Helsingin yliopistollisesta
keskussairaalasta.
PERINNÖLLINEN
SAIRAUS
Osteogenesis Imperfecta, josta käytetään lyhennettä
OI, on harvinainen luuston sairaus. Diagnoosi on johdettu sanoista
osteogenese eli luun synty ja imperfect eli epätäydellinen.
Suomessa tautia sairastaa reilut 300 henkilöä.
- Sairaus on perinnöllinen. Valtaosa potilaista sairastaa ns.
vallitsevaa muotoa. Se merkitsee sitä, että jos ihmisellä
on itsellään osteogenesis imperfecta, hänellä
on 50 %:n riski saada sairas lapsi. Sukupuolella ei tässä
ole merkitystä, selittää Kaitila.
- Toisaalta
sairaus johtuu aika usein myös perintötekijän uudesta
mutaatiosta. Silloin vanhemmat ovat terveitä, mutta lapsella
on osteogenesis imperfecta.Tunnetaan myös harvinaisempi muoto,
joka ilmeisesti periytyy peittyvästi. Sillä taas tarkoitetaan,
että molemmat vanhemmat kantavat sellaista perintötekijää,että
kun he antavat yhdessä sen lapselle, niin lapsi saa osteogenesis
imperfectan.
VAIKEUSASTE
VAIHTELEE
Kaikki OI:n oireet ja ongelmat ilmenevät suoraan elimistön
sidekudoksessa ja luustossa tai ovat seurausta niiden heikkoudesta.
Luuston haurauden seurauksena vähäinenkin ulkoinen voima
tai vamma voi aiheuttaa luussa murtuman. Käytännössä
murtumia voi tulla jopa yskimisestä, nauramisesta tai halaamisesta.
- Osteogenesis
imperfectan vaikeusaste vaihtelee hyvin paljon. On olemassa niin
vaikeita muotoja, että murtumia syntyy jo äidin kohdussa
ja niitä voi olla jopa kymmeniä ennen syntymää.
Näiden lasten ennuste on yleensä aika huono, he saattavat
menehtyä joko synnytykseen tai hyvin pian sen jälkeen,
kertoo erikoislääkäri Kaitila.
- Lievempi muoto alkaa leikki-iässä, kun lapset alkavat
kävellä ja kaatuvat, niin siinä kaatuessa syntyy
murtuma. Tämä murtuma-alttius jatkuu koko lapsuusiän
ja jonkin verran tavallisesti lievittyy murrosiässä, mutta
jatkuu koko elämän ajan.
KUKA
KORJAISI LILLERI LALLERIN?
Tekstiilitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimon taiteessa OI-potilasta
symboloi Lilleri Lalleri, munahahmo, joka putosi laudalta ja meni
muruiksi eikä kukaan Suomen maassa osaa sitä parantaa.
Vaikka OI-potilaan murtumat paranevat, jokainen uusi särkyminen
vammauttaa tukirakenteita pysyvästi. Tähän asti OI-potilaita
on voitu auttaa oikeastaan vain hoitamalla jo syntyneet murtumat.
- Tärkein
hoito tähän saakka on ollut huolellinen ortopedinen kuntoutushoito,
jossa murtumat hoidetaan huolella.Siinä pyritään
lyhyeen immobilisaatioon, koska pitkän immobilisaation aikana
luusto haurastuu. Hyvin tärkeä osa on myös lihaskuntoutuksella.
Se tapahtuu fysioterapiana, allasterapiana, ja siinä pyritään
vahvistamaan luustoa lihasten kautta, kertoo Kaitila.
- Aiemmin on myös käytetty ties mitä, erilaisia mineraaleja,
kalkkia, d-vitamiinia, magnesiumia, eikä niillä ole ollut
mitään merkitystä tämän sairauden hoidossa.
Mutta nyt bisfosfonaatti-niminen lääkeryhmä näyttäisi
vahvistavan luustoa.
BISFOSFONAATIT
HELPOTTAVAT OIREITA
Bisfosfonaatitkaan eivät paranna OI-potilasta mutta helpottavat
oireita.
- Tämä lääke ei luonnollisestikaan muuta sitä
perinnöllistä vikaa, mutta se estää luuta hajottavia
soluja toimimasta. Lisäksi nämä bisfosfonaatit sitoutuvat
luun mineraaliin, jolloin siitä tulee varsin kovaa ja lujaa,
sanoo perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri
Ilkka Kaitila Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
- Tämä lääke ei valitettavasti saa tätä
sairautta paranemaan, mutta ihan selvästi se helpottaa oireita,
mm.vähentää kipuja.
- Me pyrimme siihen, että potilaalle annetaan suonensisäinen
infuusiohoito noin 3-6 kuukauden välein. Silloin tarkalleen
tiedetään, kuinka paljon ihminen saa lääkettä
ja sitä voidaan mitata eri tavoin, etenkin luun mineraalipitoisuuden
lisäystä arvioiden.
- Se hoitoskeema on sen tapainen, että annetaan tietty jakso
tätä bisfosfonaattia, sitten keskeytetään se
ehkä vuodeksi pariksi, ja jatketaan sitten hoitoa, jos näyttää
siltä, että luuston mineraalipitoisuus huononee tai jos
potilaalle tulee kipuoireita tai lisääntyvästi murtumia.
OI-POTILAAT
TOIVEIKKAITA
- Meistä on varmaan kaikista OI-potilaista ollut hirveän
huojentavaa se, että vihdoin OI:ta voidaan hoitaa muutenkin
kuin korjaamalla rikki menneitä luita, sanoo Jenni-Juulia Wallinheimo.
-
Bisfosfonaattihoitojen isoin juttu on se, että aikaisemmin
kun lapsi syntyi ja sillä todettiin OI, niin silloin voitiin
vain sanoa, että edessä on murtumia, kasaanpainumista,
rikkimenemistä ja arpia. Tällä hetkellä on vihdoin
tarjota jotain hoitoa, on tarjota toivoa siitä, että murtumia
olisi vähemmän mahdollisesti ei ollenkaan
että selkä voisikin pysyä suorana eikä selkäkipuja
tulisi niin kauheasti. Se on iso juttu psyykkisesti varmasti kaikille
OI:ta sairastaville ja vanhemmille, joille syntyy OI-lapsi.
OI-potilaat
odottavat myös, että uusista bisfostonaateista olisi apua
vaihdevuosi-iässä, kun luuston haurastuminen alkaa uudestaan.
Silloin sitä aiheuttavat sekä osteogenesis imperfecta
että osteoporoosi. Bisfosfonaatteja käytetään
jo nyt näiden molempien sairauksien hoitoon.
- Kyllä sitä toivoo, että mä en painuisi samalla
lailla kasaan eikä mun selkä vääntyisi samalla
lailla kuin mun sukulaisillani ja tietysti sitä kuvittelee,
että kun kaverit alkaa lahota vierestä, niin musta tuleekin
teräsmummo, kun muhun on nyt pumpattu 25-ikävuoden jälkeen
reilusti näitä bisfosfonaatteja, Jenni-Juulia nauraa.
TUTKIMUKSET
JATKUVAT
- Tässä
hoidossa pyritään luuston mineraalipitoisuuden normaalitasoon.Se
tarkoittaa tavallisesti sitä, että OI-potilaita hoidetaan
1-3 vuotta. Erilaiset tutkimukset ovat tässä suhteessa
tärkeitä, että me näemme, että kun luuston
mineraalipitoisuus on saatu korjattua, niin miten pian se alkaa
taas huonontua, selittää erikoislääkäri
Ilkka Kaitila HYKS:n perinnöllisyyslääketieteen yksikössä.
- Pisimmät,
ulkomailla suoritetut, hoidot ovat olleet 8-9 vuotta eikä niissä
ole kovin olennaisia haittavaikutuksia ilmennyt.
- Näiden lääkkeiden vaikutuksista ja mahdollista
sivuvaikutuksista on kuitenkintehtävä vielä paljon
tieteellistä tutkimusta ennen kuin voidaan olla varmoja, että
tämä on se paras lääke. Ja jo nytkin on varmaan
selvää, ettei tämä ole se viimeinen lääke,
vaan toivottavasti jatkossa keksitään parempiakin hoitokeinoja
osteogenesis imperfectalle.
Myös
Lilleri Lallerin parantavaa hoitoa tutkitaan.
- Jo tällä hetkellä suoritetaan, lähinnä
eläinkokeilla, geeniterapiatutkimusta. Siinä on kuitenkin
vielä monet ongelmat edessä ennen kuin pystytään
tällainen ns. rakennevalkuainen ja sen geenivirhe korjaamaan.
Sellaista tutkimusta kyllä tehdään ja osittain aika
lupaavilla tuloksillakin.
LISÄTIETOA
JA VERTAISTUKEA
Osteogenesis imperfectaa sairastaa Suomessa reilut 300 henkeä.
Näin harvinaisen sairauden kohdalla vertaistuki on erittäin
tärkeää. Sitä ja lisätietoa osteogenesis
imperfectasta saa osoitteesta: http://www.suomenosteogenesisimperfecta.fi
Asiantuntija: ILKKA KAITILA,
lastentautien ja perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri,
HYKS,
perinnöllisyyslääketieteen yksikkö
Toimittaja:
TIIA VÄRE
|