|
11.11.2003
SYNNYTTÄJÄNÄ VIERAALLA MAALLA Miltä naisesta tuntuu synnyttää täysin vieraassa ympäristössä, jossa ihmiset puhuvat kieltä, jota ei ymmärrä? Synnytys on tunneherkkä tilanne ja synnytyskäytännöt vaihtelevat suurestikin kulttuurista toiseen. Maahanmuuttajien terveydenhuollolla on Suomessa edessään suuria haasteita. Niihin pyrkii vastaamaan eurooppalainen Migrant-Friendly Hospitals –hanke. Kamerunista
tammikuussa 2003 Suomeen muuttanut Clotilde Tchonang Pokandungulu
synnytti ensimmäisen lapsensa Turun yliopistollisen sairaalan
naistenklinikalla. Hän vasta opettelee sopeutumaan täysin
toisenlaiseen kulttuuriin kuin missä on kasvanut. - En ole kokenut synnytystä Afrikassa. Jos olisin kokenut samaa, voisin vertailla. Nyt kokemukseni on täysin suomalainen, kertoo synnytysosastolta kotiutunut Clotilde sylissään viikon vanha tyttövauva. - Sairaalassa kaikki sujui hyvin. Sairaanhoitajien ja kätilöiden tuki kohotti mielialaa. Kaikki sujui jopa niin hyvin, että aika ajoin kipukin unohtui. Hoito oli hyvää.
MIGRANT-FRIENDLY HOSPITALS Maahanmuuttajasynnyttäjien kokemuksia kuunnellaan nyt erityisen tarkasti Turussa. TYKS:in naistenklinikka on nimittäin lähtenyt pilottisairaalana mukaan Euroopan Unionin hankkeeseen, jonka tarkoituksena on edistää maahanmuuttajien terveyttä ja kehittää heille suunnattuja terveyspalveluja Euroopassa. Ylihoitaja
Pia Ahonen, hankkeen suomalainen koordinaattori TYKS:istä,
valottaa projektia, johon osallistuu 13 EU-maata: - Keskeisenä tavoitteena on kehittää maahanmuuttajien hoidon laatua ja kehittää hoitokäytäntöjä sekä palvelumalleja, joilla voidaan tukea maahanmuuttajien sopeutumista meidän suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmäämme. Toisaalta tavoitteena on kehittää malleja, joissa myöskin meidän henkilökuntamme oppii enemmän näistä kulttuureista ja kykenee sitten sopeuttavaan yhteistyöhön hoitotilanteissa. Clotilde
oli henkisesti valmistautunut synnytykseen kysellen jo etukäteen
suomalaisesta synnytyskäytännöstä. MITEN
KOMMUNIKOIDA JOS Turun
seudulla väestöstä peräti 4 % on maahanmuuttajia.
Heistä suurimmalle osalle lasten syntymä on ajankohtainen
elämäntapahtuma. TYKS:issä synnyttääkin
päivittäin keskimäärin yksi maahanmuuttaja.
Täällä ollaan siis moninaisten haasteiden edessä.
Sen tietää maahanmuuttajavauvoja jo vuosia maailmaan auttanut
kätilö Anneli Skovbjerg. - Ensinnäkin on kieliongelma. Vastaanottotilanne saattaa olla semmoinen, että heillä ei ole tulkkia mukana. Mutta synnytys on onneksi luonnollinen tapahtuma, asiat etenevät, siinä ei välttämättä tarvita kieltä: vauva syntyy vaikka ei puhuttaisi mitään. Lähinnä informaatioasioissa täytyy osata kieltä. Myös
tulkin käyttöön liittyy tiettyjä ongelmia, huomauttaa
Pia Ahonen. - Monillahan nimenomaan mies toimii tulkkina ja siinä tulee tietysti myös uskottavuusongelmia tulkkauksen suhteen. Ongelmia syntyy päätöksenteossa, kun synnyttävä nainen joutuu käymään keskustelun miehensä kautta. Siinä sitten vaikuttaa, sanotaanko, miehinen päätöksenteko. Sitten tietysti eri kulttuureissa myöskin imetyskäytännöt voivat olla hyvin erilaisia ja ongelmallisia. Esimerkiksi Somaliasta tuleville imetyskulttuuri on vierasta.
AIKAISEMPI ELÄMÄ VAIKUTTAA TAUSTALLA Aikakäsitys
on monilla maahanmuuttajilla toisenlainen kuin meillä, mikä
vaikuttaa sovittuihin poliklinikka- ja tapaamisaikoihin. Esimerkiksi
vierailuajat eivät ole kaikille tuttuja tai he ovat tietämättömiä
monista muista suomalaisista käytännöistä. Monissa
kulttuureissa usein koko perhe ja laajemmin koko sukukin on mukana
synnytystapahtumassa ja vierailijoita on paljon. - Me pyrimme olemaan aika joustavia. Tiedän esimerkiksi, että lapsivuodeosastolla henkilökunta pyrkii usein sijoittamaan näitä maahanmuuttajasynnyttäjiä yhden hengen huoneisiin. Niissä on mahdollisuus runsaamman vierailijajoukon läsnäoloon. Mutta toisaalta aina se ei ole mahdollista. Silloin pohditaan, miten tiedotettaisiin näistä meidän käytännöistämme, koska valtaväestölläkään ei tällaista mahdollisuutta ole, valottaa Ahonen. Äkilliset, yllättävät tilanteet, kun vauvan sydänäänet esimerkiksi laskevat ja joudutaan tekemään imukuppisynnytys tai keisarileikkaus, ovat maahanmuuttajille erityisen hankalia. Kun yhteistä kieltä ei ole, äiti ahdistuu ja pelästyy jos ei ole keinoja selittää, miksi tilanteeseen joudutaan. Jälkeenpäin pyritään hankkimaan paikalle tulkki ja kertomaan näistä tilanteista, jotta äidille ei jäisi epävarmuutta ja pelkoa. Projektin myötä mm. juuri tulkkipalvelua pyritäänkin kehittämään. Myös
aikaisemman elämän traumaattiset kokemukset, uusi hoitoympäristö
tai yksinäisyydentunne saa monen maahanmuuttajasynnyttäjän
epävarmaksi ja pelokkaaksi. - On uusi erilainen hoitoympäristö, kokonaan aika teknologinen, hyvin erilainen kuin mihin monet ovat tottuneet aikaisemmin. Joku on voinut synnyttää esimerkiksi pakolaisleirillä ja täällähän tilanne on ihan toinen hoitoympäristön suhteen. Tähän liittyy sitten erilaisia pelkoja ja he kokevat yksinäisyyttä ja emotionaalista epävarmuutta. Kun he nyt ovat vielä yhden hengen huoneissa, ja jos siellä ei sitten ole perhekuntaa läsnä, niin he kokevat jäävänsä syrjään, listaa ylihoitaja Pia Ahonen.
Vieraasta
kulttuurista tai uskonnosta johtuvia eroja tavoissa ja käyttäytymisessä
olisi hyvä tuntea hoitotyössä Kätilö Anneli
Skovbjerg joutuu silloin tällöin hämmentäviin
tilanteisiin. Suomessa
kätilöt ovat hyvin koulutettuja ja heillä on itsenäinen
rooli normaalin synnytyksen hoidossa. Esimerkiksi Venäjältä
tulleet maahanmuuttajat kokevat joskus tapaavansa lääkäriä
aivan liian vähän. Toisaalta lääkäreiden
tai hoitohenkilökunnan sukupuoli saattaa joistakin kulttuureista
tuleville nousta pulmaksi. VÄRILÄISKÄ ARJEN HOITOTYÖSSÄ Kaiken
kaikkiaan maahanmuuttajat tuovat vaihtelua synnytysosaston arkeen,
toteaa kätilö Anneli Skovbjerg. - Itse koen, että se on yksi väriläiskä tähän työhön. Se on haasteellista mutta hyvin antoisaa. Varsinkin jos tulkki on mukana tai jos isä on jonkin verran oppinut Suomea niin on mukava kysellä heidän tavoistaan. Aina se oma tieto ja kokemus karttuu ja pystyy sitten auttamaan seuraavia synnyttäjiä, kun tietää miten täytyy tietyissä tilanteissa toimia. Jotkut äidit eivät esimerkiksi halua vauvaa ottaa rinnalle ennen kuin se on pesty. Tällaisia asioita me pidämme itsestäänselvyyksinä tässä meidän suomalaisessa kulttuurissa. Täytyy myös kunnioittaa heidän tapojaan.
Kamerunissa synnytyksessä on mukana yksi henkilö, yleensä naisen äiti, mutta harvoin lapsen isä. Vasta synnytyksen jälkeen tulee paikalle koko perhe. Moni maahanmuuttajanainen ottaisi synnytykseen mukaan suurenkin joukon tukihenkilöitä, jos vain voisi. TYKS:issä tukijoukot on jouduttu rajoittamaan kahteen läheiseen. Täkäläinen sangen lyhyt lapsivuodeaika sairaalassa ja itsenäinen sinnittely kotona on monelle vieraasta kulttuurista tulevalle varsinainen shokki. - Kun nainen synnyttää Afrikassa, hän saa osakseen valtavasti tukea. Koko perhe ja suku auttavat ja äiti saa levätä. Aamulla ei tarvitse nousta pesemään vauvaa, joku muu hoitaa. Joku keittää kahvit, hoitaa vauvaa jne. Kuka sen täällä tekee? Ei kukaan. Täällä ei ole sukulaisia. Pakko on itse nousta aamulla: täytyy hoitaa itseni, lapseni, koti jne. Afrikassa saisi levätä viikkoja. Kaipaan Afrikkaa kovasti, huokaa Clotilde haikeasti. LINKKI: Yhdyshenkilö:
PIA AHONEN, Toimittaja: LEA FROLOFF |
