|
11.11.2003 Puhdas vesi ja ilma ovat hyvinvoinnillemme välttämättömiä. Niiden lisäksi tarvitsemme ympärillemme myös puhtaita luonnonääniä pysyäksemme terveenä. Tätä ei ole juurikaan tiedostettu ja aidot luonnonäänimaisemat ovat joutuneet väistymään ihmisen luoman keinotekoisen ääniympäristön tieltä, joka kohisee voimakkuudeltaan ja taajuudeltaan haitallisia ääniä.
LAINSÄÄDÄNTÖ EI ULOTU ÄÄNEN TAAJUUKSIIN Korva kuulee äänen voimakkuuden ja korkeuden, mutta keho aistii myös sen värähtelyn. Äänen voimakkuutta mitataan desibelillä (dB) jaääniaaltojen värähtelytiheyttä sekunnissahertsillä (Hz). Tähän saakka lainsäädäntö on kiinnittänyt huomiotaäänen voimakkuuteen, jolle on säädetty ohjearvoja. Esimerkiksi asuinalueella ulkona oleskeltaessa melu ei saisi ylittää päivällä 55 desibeliä. Sen sijaan taajuuksia ei ole suojeltu meillä Suomessa lainkaan. Joissain maissa on myös taajuuslainsäädäntöä. Irma Heiskanen on Muuramessa asuva psykologi ja musiikkiterapeutti, joka on tutustunut ääniin luonnonsuojelullisesta näkökulmasta. Hän kuuluu Psykologiliiton eko- ja ympäristöpsykologiseen toimikuntaan, joka perustettiin vuosi sitten. Toimikunta pyrkii levittämään tietoa rakennetun ympäristön ja luonnon psykologisista vaikutuksista ihmiseen.
– Vielä ei tunneta kovin hyvin, miten tietyntaajuiset äänet vaikuttavatihmisen elimistöön. Saksalainen taiteilija Alexander Lauterwasser on valokuvannut äänen eri taajuuksien värähtelyä vesipisarassa. Nuo äänikuvat kertovat äänen luovasta voimasta. Erilaiset taajuudet aiheuttavat vesipisarassa erilaisia muotoja ja rakennekuvioita, eli niillä on myös laatu, Heiskanen sanoo. Äänikuvat tuovat näkyviksi myös sellaiset taajuudet, jotka jäävät kuulokynnyksemme alapuolelle tai ylittävät sen. Äänienergian rytminen voima synnyttää kuvioita, joiden muodot ovat samankaltaisia muiden luonnossa toistuvien kuvioiden kanssa. Ne voivat muistuttaa esimerkiksi riikinkukon sulan silmää, simpukkaa, auringonkukan siemenkakkua tai tähtigalaksien kierteissumua.
LUONNONÄÄNET HOITAVAT – Luonnossa kaikki solut hengittävät ja tuottavat ääniä. Myös ihmisen elimistö tuottaa koko ajan äänellisiä energiarakennekuvioita. Jos laittaa kädentiukasti nyrkkiin ja jännittää sen lihaksia ja asettaa peukalon korvakäytävän suulle, kuulee omien lihassolujen hengitysäänen, joka on noin 25 hertsiä, Heiskanen kertoo. Ihmiset kokevat yleensä miellyttäviksi harmoniset luonnonäänet kuten sateen ropinan, linnun laulun tai tuulen huminan. Luonto ikään kuin keinuttaa ihmistä elämän hengityksen rytmissä. –Me palaamme tavallaan kehtoon esimerkiksi meren aaltoja kuunnellessamme, koska siinä on sama ääni, mikä on ollut aikanaan, kun solut ovat muodostuneet. Kohdussa sikiö kuulee vesiputouksen kaltaista kohinaa ja lapsen ensimmäinen rumpu ovat äidin sydänäänet, Heiskanen havainnollistaa. KEINOTEKOINEN ÄÄNIYMPÄRISTÖ SAA ELIMISTÖN EPÄVIREESEEN Ihminen on tietämättään luonut ympärilleen keinotekoisen ääniympäristön, josta lähtevät taajuudet saavat elimistömme värähtelemään väärällä tavalla. Heiskanen vertaa ihmisen kehoa ja mieltä instrumenttiin, joka menee epävireeseen, kun siihen tulee jatkuvasti ulkopuolelta informaatiota, jota se ei voi käyttää hyväkseen.
– Jos ihmisen elimistöön menee sellaista taajuutta, joka ei ole sille sopivaa, niin se saattaa aiheuttaa koko systeemin häiriintymisen. Vanhastaan tämä on tiedetty ja esimerkiksi aikanaan Mongoliassa sodissa käytettiin rumpua, joka tainnutti ihmisen. Sydämentai aivojen rytmit voidaansekoittaa tietyillä infraäänillä, jotka värähtelevät niin matalilla taajuuksilla, ettei korva pysty niitä kuulemaan, Heiskanen kertoo. Melua on tutkittu ja sen tiedetään paitsi vaurioittavan kuuloa, myös kohottavan verenpainetta, aiheuttavan unihäiriöitä ja häiritsevän keskittymiskykyä. Heiskasen mukaan esimerkiksi auton moottorin äänessä on sellaisia taajuuksia, jotka vaikuttavat ihmisen aivorunkoon, joka säätelee vireystilaa ja hormonitoimintaa. Tämän vuoksi pitkän automatkan aikana alkaa väsyttää ja voi tulla huono olo. Kehomme ja mielemme tarvitsevatvälillä luonnonrauhaa, jonka keskellä puhtaat äänet ikään kuin virittävät elimistömme uudelleen. Valitettavasti terveyttä ylläpitävästä luonnonäänimaisemasta on tullut lähes saavuttamatonta ylellisyyttä. Edes Suomesta ei löydy enää montakaan hiljaista aluetta, jossa keskiäänitaso ei ylitä 30 desibeliä. Hiljaisia alueita pyritään parhaillaan kartoittamaan, jotta niitä voitaisiin jatkossa suojella. Toistaiseksi kartoitus on valmistunut vasta Hyvinkäällä ja käynnistynyt Satakunnan alueella. LAULU – KEHON SISÄISTÄ HIERONTAA Samalla, kun ihminen on menettänyt yhteyden luontoon, hän on unohtanut myös oman äänenkäytön terapeuttisen vaikutuksen. Esi-isämme ja -äitimme lauloivat kestääkseen fyysistä rasitusta ja kipua, rauhoittaakseen levotonta mieltääntai tuudittaakseen lapsensa uneen. – Vanhastaan tiedetään, että a, o, u ja m ovat äänteitä, jotka soivat parhaiten kehossa. Niitä laulamalla saadaan aikaan hellä hieronta sisältä päin eli elimistö ja solut värähtelevät, mikä saa aikaan rauhoittavan ja miellyttävän olon, Heiskanen kertoo.
Niissä kulttuureissa, joissa ihminen elää vielä lähellä luontoa, soitetaan ja lauletaan luonnonäänimusiikkia, joka noudattaa erityistä luonnonsävelasteikkoa. Siinä käytetään ääniä, joita on olemassa ihmisen kehossa ja luonnossa. – Musiikissa ne voivat olla saman äänen monikertoja eli esimerkiksi 11 hertsiä, sitten 33 hertsiä ja niin eteenpäin eli silloin se koko sarja soi mukana, kun käytetään luonnonääniä. Sointi on paljon syvempää verrattuna siihen, jos ei käytetä luonnonääniä. Koko luonto ja keho soivat näissä luonnonsävelasteikoissa, Heiskanen sanoo.
Toimittaja: KIRSI SCHALI Linkkejä
A. Lauterwasserin äänikuviin: |
