14.10.2003
MUKSUN MUKANA – SENSOMOTORISESTA KEHITYKSESTÄ

Lapsen kehitys on seitsemänteen ikävuoteen saakka voittopuolisesti sensomotorista, eli lapsi tulee leikin avulla tietoiseksi omasta kehostaan ja ympäristöstään. Lasta ei tarvitse käskeä konttamaan, seisomaan tai kiipeämään: luonto ohjaa lasta lapsesta itsestään käsin. Aina sensomotorinen kehitys ei kuitenkaan suju luonnon tarkoittamalla tavalla.

Aistitiedon jäsentyminen eli sensorinen integraatio
Kaikki tieto, jonka saamme ympäristöstämme ja omasta kehostamme, välittyy meille aistijärjestelmiemme kautta. Maku, haju, näkö ja kuulo ovat meille tuttuja aisteja. Näiden lisäksi me aistimme myös kosketusta, liikettä, painovoimaa ja kehon asentoja.

- Sensorinen integraatio tarkoittaa sitä, että aivojen pitää pystyä analysoimaan aistitietoa, jota se saa kehosta ja ympäristöstä. Aivojen pitää pystyä jäsentämään sitä tietoa ja yhdistämään tietoa keskenään. Käytännössä se näkyy siinä, että lapsi pystyy toimimaan ns. normaalin kehityksen mukaisesti omassa ympäristössään, selittää toimintaterapian yliopettaja Helena Tigerstedt Turun ammattikorkeakoulusta.

Lapsella on sisäsyntyinen tarve kehittymiseen
Jokaisella lapsella on myötäsyntyinen tarve kehittää sensorista integraatiota. Lapsen kehitys etenee normaalisti tavallisessa kasvuympäristössä kuin itsestään. Kontatessaan, koloihin ryömiessään, kiivetessään ja tutkiessaan uteliaana sormillaan miltei joka paikkaa, lapsi saa runsaasti aistikokemuksia. Aistimusten jäsentymistä tapahtuu kehityksen myötä niin, että aistimuksille syntyy myös merkityksiä. Tarkoituksenmukaisten toimintareaktioiden kautta lapsi toimii ympäristön haasteita vastaavasti: esim. vauva näkee lelun, ryömii sen luo ja tarttuu siihen. Onnistunut haasteen kohtaaminen näkyy usein lapsen ilona toiminnassa.

SENSORISEN INTEGRAATION HÄIRIÖISTÄ
KÄRSIVIEN LASTEN ONGELMIA JA OIREITA

Lapsi, jonka sensomotorinen kehitys ei ole normaalia, poikkeaa ikätovereistaan: häntä eivät kiinnosta ikäistensä leikit, hänen tunne-elämänsä on ailahtelevaa, hänellä on vaikeuksia puheessa ja liikkumisessa. Elämän pienet askareet ovat isoja haasteita: aamupuuron syöminen, tukan peseminen tai toisten lasten kanssa leikkiminen on vaikeaa.

Sensorisen integraation häiriön havaitseminen ja hoitaminen helpottuisivat paljon, jos oireet olisivat samanlaiset kaikilla lapsilla. Jokaisella lapsella on kuitenkin oma, toisista poikkeava oirekokonaisuutensa. Yleisesti esiintyviä oireita ovat mm. hyperaktiivisuus, lyhytjännitteisyys, ongelmat puheen kehityksessä, lihasjänteydessä ja koordinaatiossa sekä erilaiset käytöshäiriöt ja oppimisvaikeudet.

MITEN ONGELMIA ARVIOIDAAN?

Lapsen sensorisen integraation ongelmat paljastuvat usein lapsiryhmässä. Esim. päiväkodissa kiinnitetään huomiota siihen, että lapsi ei pysty toimimaan niin kuin muut lapset.
Lapsen sensorisen integraation kehittymistä voidaan kartoittaa sensorisen integraation ja praksian kehittymistä mittaavalla testistöllä (SIPT). Se arvioi niitä perusvalmiuksia, joita lapsi tarvitsee leikkimiseen, ryhmässä toimimiseen, koulunkäyntiin ja oppimiseen. Arvioinnin tulokset selvittävät, onko kyseessä sensorisen integraation häiriö. SIPT-testin tekee koulutuksen saanut toimintaterapeutti.

- Jos vanhemmat itse on huolestuneita, tai jos hoitopaikka viestittää selkeistä ongelmista, niin silloin kannattaa lähteä testeihin, koska sehän on myöskin niin päin, että jos tutkitaan eikä olekaan ongelmaa, niin sekin on hyvä tulos, muistuttaa Helena Tigerstedt.

Toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin
Sensorisen integraation terapia tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia aistimiseen ja liikkumiseen erilaisten karkeamotoristen, koko kehon toimintaan houkuttelevien välineiden avulla. Lapsi voi terapiassa esim. keinua, pyöriä, kiipeillä, ryömiä tai ratsastaa. Terapiahuoneesta löytyy myös esineitä, joita lapsi voi poimia, tunnustella, nostella, vetää, työntää tai heittää.
Tärkein terapiaväline on kuitenkin lapsen oma keho.

- Se ympäristö houkuttelee lasta toimimaan, eli idea siinä on, että lapsi toimisi koko aika oman tasonsa ylärajalla ja oppisi lisää, joutuisi käsittelemään ja jäsentämään uutta tietoa, ja sitä kautta saavuttamaan uusia taitoja.
- Lapsi jaksaa keskittyä silloin, kun haaste on juuri sopiva hänelle: jos se on liian helppo, ei huvita, mä osaan tämän, ja jos se on liian vaikea, mä lähden pois, koska mä en osaa sitä.

TUKEA KEHITYKSEEN

Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsen sensorisen integraation häiriö todetaan, sitä paremmin lapsen kaikkinaista kehitystä pystytään tukemaan. Edistyminen näkyy paitsi parempana toimintakykynä, myös lapsen yleisessä olemuksessa: hän on tyytyväisempi, osallistuvampi ja joustavampi. Ensimmäinen askel parempaan on otettu jo silloin, kun oivalletaan lapsen ongelmien fyysinen perusta, häiriö aivojen sähköiskemiallisessa toiminnassa.

- Avain asiaan on, että vanhemmat ymmärtävät sen, että heidän lapsensa ei ole ilkeä tai tuhma tai mitään kauheata kasvatusvirhettä ei ole tehty, vaan lapsella on olemassa syy, miksi hän käyttäytyy niin kuin hän käyttäytyy,.
Asiallinen tieto lapsen ongelmista ja niiden syistä auttaa vanhempia hyväksymään lapsensa sellaisena kuin hän on sekä tukemaan lapsen henkiselle kehitykselle elintärkeää itsetunnon kasvua.

Asiantuntija: HELENA TIGERSTEDT, toimintaterapian yliopettaja,
Turun ammattikorkeakoulu

Toimittaja: TIIA VÄRE