|
18.2.2003 On vaikea ajatella, että esimerkiksi oven aukaisu, hanan kääntäminen tai ruuan suuhun siirtäminen voisi olla jokapäiväinen mahdottomuus. Aika monelle se kuitenkin on arkipäivää. Tavaroiden kantaminen, puhuminen, vaatteiden sovittaminen kaupoissa jne. Yleisesti ottaen itsenäinen elämä,on liikuntavammaisille mahdotonta ilman ulkopuolista apua tuiki tavallisten taitojen puuttumisen vuoksi. Invalidiliiton asumispalveluyksikkö voi olla yksi mahdollisuus tuettuun asumiseen ja elämänhallintaan. Oulussa palveluyksikkö tarjoaa lisäksi virikeohjausta, josta pitää huolen tulisieluinen rajoja rikkova virikeohjaaja Jouni Qveflander.
- Liikuntavammainen ei ole pelkkä rullatuoliin sidottu potilas, kuten yleisesti ajatellaan, Qveflander muistuttaa. - Ensinnäkin se on pyörätuoli eikä mikään rullatuoli. Rullatuoli on toimistossa, eikä ketään ole sidottu siihen. Jokainen on pyörätuolissaan vapaaehtoisesti, jos ei millään muulla tavalla pääse liikkumaan. Ja jos on sidottu siihen, niin ainoastaan sen takia, ettei putoa. Jouni Qveflander pyrkii tuomaan liikuntarajoitteisille samoja asioita ja elämyksiä kuin terveillä ihmisillä on. Yhdessä käydään teatterissa, elokuvissa ja ravintolassa. Harrastetaan erilaisia pelejä riippumatta siitä, minkälainen vammainen ihminen on. Virikeohjaaja painottaa eettisiä arvoja kuten jokaisen oikeutta liikkumiseen, turvallisuuteen, osallistumiseen, tasavertaisuuteen ym.
Extremeä ja ennakkoluulottomuutta Työssään Jouni taistelee ennakkoluuloja vastaanmuun muassa järjestämällä palveluyksikön asukkaille erilaisia extreme-elämyksiä. On seikkailtu luonnossa, kokeiltu omia rajoja moottoripyörien ja ralliautojen kyydissä. Työelämääkin on päästy maistamaan erään kerran ruotsalaisessa Tivolissa, jonka johtaja oli osoittautunut esimerkillisen avoimeksi ja kannustavaksi kahta vammaista työharjoittelijaa kohtaan. - Minun mielestä on hienoa tällainen ennakkoluulottomuus, että annetaan ihmisille vammasta riippumatta mahdollisuus kokeilla asioita. Kun vammaisten työtilanne muutoinon kehno. Jos pääsetkin opiskelemaan ja valmistut jostakin, on töihin pääsy sen jälkeen melko mahdotonta. Työnantajien asenne on varsin ennakkoluuloinen pyörätuolissa istuvaa kohtaan, Qveflander valittelee.
Asumispalveluyksikössä Jounin tehtävänä on etsiä liikuntarajoitteisille asukkaille mahdollisuuksia ja välineitä toimia niin arkisessa asumisessa kuin talon ulkopuolellakin. Monesti avain tavallisten ongelmien ratkaisemiseen löytyy vain vähän kikkailemalla. Cp-vammainen Veikko Suontakanen esimerkiksi hallitsee pyörätuolissaan kodin tekniikkaa imu ja puhallusletkujen kautta. Niiden avulla hän käyttää tietokonetta ja hoitaa itse omat pankkiasiansa netin kautta ja saattaapa siinä samalla joskus laittaa jonkun euron veikkaukseenkin.
|
