18.11.2003
KOULUKIUSAAMISEEN
LÖYTYY LÄÄKKEET

Vaikka koulukiusaamisesta on viime vuosien aikana paljon keskusteltu, se ei ole tutkimusten mukaan vähentynyt. Toisaalta interventiotutkimukset osoittavat, että kiusaamisen vähentämiseen on olemassa keinoja.

- Tuntuu siltä, että pitäisi uskaltaa vetää siitä se johtopäätös, että ei ehkä kuitenkaan ole tehty tarpeeksi tai sitten on yritetty väärillä keinoilla puuttua asiaan, lataa akatemiatutkija Christina Salmivalli Turun yliopistosta.

KESKUSTELU KIUSAAMISESTA HARHAUTUU

Salmivallin mukaan suomalaisessa kiusaamista koskevassa keskustelussa on harvoin päästy asian ytimeen.

- Keskustelu ehkä harhautuu siinä mielessä, että kauhean mielellään asiasta puhutaan silloin, kun tapahtuu jotain hirvittävän traagista tai hyvin väkivaltaista, esimerkiksi jos kiusaaminen johtaa lapsen itsemurhaan tai joku on heilunut aseen tai puukon kanssa koulussa. Siinä mielessä tämä on vähän väärälle polulle harhautumista, että suurin osa kiusaamisesta ei ole tällaista, vaan suurin osa on hyvin paljon näkymättömämpää ja hienovaraisempaa.

Kun keskustelu harhautuu, Salmivallin mukaanmyös kiusaamisen ilmiö hämärtyy. Isojen koulukiusaamisuutisten jälkeen lapset itsekin ehkä välillä kokevat, että omassa luokassa tapahtuva kiusaaminen ei oikeastaan ole mitään kiusaamista, kun ”meillä ei potkita päähän eikä puukoteta”.

MITÄ KIUSAAMINEN ON?

- Kiusaaminen on systemaattista eli toistuvasti tapahtuvaa vallan tai voiman väärinkäyttöä. Keskeistä siinä on se, että toistuvasti yhdelle ja samalle lapselle aiheutetaan pahaa mieltä ja se voi tietysti tapahtua hyvin monin eri keinoin.

- Läheskään aina ei ole kyse fyysisestä väkivallasta, vaan kiusaaminen voi olla paljon hienovaraisempaa.Mutta oleellista siinä on se, että kiusaaja on jollain lailla ylivertaisessa asemassa kiusattuun nähden: hänellä on enemmän voimaa tai valtaa tai ehkä isompi porukka takana tai joitain tällaisia ominaisuuksia, joiden avulla hän saa yliotteen kiusatusta.

- Se ei silti tarkoita, etteikö tällainen olisi vakavaa ja traumaattista uhrin kannalta juuri sen takia, että se on toistuvaa.Siinä ei ole kyse mistään huulenheitosta, mistä jokainen lapsi tai nuori saa varmaan porukassa osansa, vaan siinä on kysymys todella siitä, että yksi ja sama henkilö on pilkanteon kohteena päivästä toiseen ja on selkeästi alakynnessä siinä tilanteessa.

MISSÄ MENNÄÄN
SUOMALAISISSA KOULUISSA?

Tutkimusten mukaan kiusattuja lapsia on peruskouluikäisistä noin 5-10 %. Se tarkoittaa sitä, että kiusattuja on lähes joka luokassa ja yhteensä kiusaamisesta kärsii kymmeniä tuhansia lapsia joka päivä.

- Näyttäisi myös siltä, että kiusaamista ei ole Suomessa saatu vähenemään. Jos katsoo erilaisia tilastoja esimerkiksi viimeisen 10 vuoden ajalta, niin luvut näyttävät hyvin samanlaisilta, kertoo akatemiatutkija Salmivalli.

Aikuiset eivät voi tuudittautua ajatukseen, että kiusaaminen kestää aikansa ja loppuu sitten itsestään, sillä kiusatuksi joutuminen on kehityksellinen riski. Kiusattu kärsii usein mm. huonosta itsetunnosta, yksinäisyydestä ja masennuksesta.

- Monet tutkimukset osoittavat, että kiusatut voivat hirveän huonosti kouluaikana. Turun yliopistossa tehdään myös parhaillaan tutkimusta, jossa katsotaan, millä tavalla kiusaaminen vaikuttaa pidemmällä aikavälillä, aikuisuuteen.

- Sen voi sanoa varmuudella, että lyhyellä aikavälillä kouluaikaan ja näiden kiusattujen lapsuuteen ja nuoruuteen kiusaamisella on valtavat vaikutukset.

KODIN VAI KOULUN VASTUU?

Vastuuta kiusaamisen lopettamisesta pallotellaan usein kodin ja koulun välillä.

-Uudessa koululainsäädännössä määritellään, että koulutuksen järjestäjä, joka viime kädessä on kunta, on velvollinen huolehtimaan siitä, että kaikki voivat käydä turvallisesti koulua.Siinä mielessä tämä vastuukysymys on ratkaistu jo siellä, sanoo Salmivalli.

- Toisaalta kun minä näen kiusaamisen ryhmäilmiönä, niin ajattelen myös, että se vaikuttaminen pitäisi kohdistua koko ryhmään ja silloin koulu on se paikka, missä pystytään parhaiten vaikuttamaan ryhmätasolla.

-Vanhemmat voivat vaikuttaa yksittäisiin lapsiin, mutta kun pelkät yksilötekijät eivät ennusta kiusaamista, vaan siihen vaikuttavat myös kontekstiin liittyvät, esimerkiksi luokassa olevat ääneenlausumattomat oppilaiden väliset normit, ja niihin voidaan vaikuttaa parhaiten siellä koulussa.

LISÄÄ AIKUISIA KOULUIHIN

Toisinaan julkisestikin esitetään sellaisia ajatuksia, että opettajat eivät edes halua nähdä kiusaamista ja puuttua siihen, mikä taas lisää vanhempien levottomuutta. Kodeissa ajatellaan, että koulu on vastuussa siitä, mitä kouluaikana ja koulun alueella tapahtuu. Koulun väki puolestaan pitää itseensä kohdistettuja vaatimuksia kohtuuttomina.

- Opettajiin ja kouluihin kohdistuu hirvittävästi odotuksia siitä, että kiusaaminen on saatava kuriin ja ongelma on saatava vähenemään, mutta samaan aikaan sitten ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta siihen.

- Minä en halua syyttää tai syyllistää tai sanoa, että tämä ongelma johtuisi siitä, että opettajat eivät olisi halunneet tai eivät halua puuttua kiusaamiseen.Tietysti se on kiinni myös siitä, että kouluille pitäisi tarjota lisää resursseja jakouluissa pitäisi olla enemmän aikuisia.

HELPPOJA KONSTEJA PUUTTUA EI OLE

Monta kertaa ajatellaan, että kyllä se kiusaaminen loppuu, kun edistetään lasten itsetuntoa, ja luokan yhteishenkeä. Niin hyviä asioita kuin nämä ovatkin, Salmivallin mukaan ne eivät riitä.

- Vaikka minä sanon, että kiusaamista voidaan vähentää, niin se ei käy helposti.Kiusaamistaei voi vähentää millään pikkukonsteilla.Meidän tekemämme interventiohanke osoitti, että se vaatii todellista satsaamista: sitä, että käytetään aikaa ja ollaan valmiita panostamaan ihan oikeasti siihen asiaan.

- Olisi hyvä, että kouluissa uskallettaisiin selvittää, mikä meidän koulun tilanneon, minkä verran meillä on kiusaamista, ja uskallettaisiin vuoden kuluttua katsoa uudestaan, saatiinko me kiusaamista ihan oikeasti vähenemään.

SIVUSTA SEURAAJAT
TARKISTAMAAN ASENTEITAAN

Uudessa interventiotutkimuksessa, jota Salmivalli johti, pyrittiin vaikuttamaan koko ryhmän asenteisiin ja toimintaan.

- Tässä hankkeessa pyrittiin vaikuttamaan koko ryhmään ja juuri näihin ryhmänormeihin. Siinä koitettiin saada kaikki lapset luokassa osoittamaan se, että he eivät oikeasti hyväksy kiusaamista, mikä joka tapauksessa on tosiasia. Asennetasolla suurin osa koululaisista ei hyväksy kiusaamista ja ajattelee, että se on ikävä juttu ja että olisi kiva päästä siitä kokonaan eroon, mutta sitten käytännön tasolla he tulevat kuitenkin toimineeksi sillä tavalla, että he rohkaisevatkin sitä kiusaajaa.

-Liikkeelle voi lähteä keskustelusta oppilaitten kanssa, keskustelusta, jossa lapsille osoitetaan, että heidän asenteidensa ja toimintansa välillä on ristiriita. Että oikeasti lapset eivät hyväksy kiusaamista, mutta tarkastellaanpa vähän, miten itse asiassa tullaan toimineeksi siellä välituntitilanteissa, missä kiusaamista tapahtuu.

Christina Salmivallin kiusaamisen vastaisiin keinoihin voi tutustua lähemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Koulukiusaamiseen puuttuminen: kohti tehokkaita toimintamalleja.

Asiantuntija: CHRISTINA SALMIVALLI, akatemiatutkija, Turun yliopisto

Toimittaja: TIIA VÄRE