Etusivulle
Toimitus
Historia
Arkisto
Linkit

Arkisto

21.10.2003
ME ITSE!

”Meistä on kirjoitettu paljon.
Meitä on tutkittu paljon.
Meitä on loukattu paljon.
Jopa meidän oikeutemme elämään on kyseenalaistettu.
Olemme aina olleet kohteena.
Nyt saa riittää...

Haluamme osoittaa tällä ohjelmalla,
että emme ole ongelma.
Osaamme paljon.
Olemme samaa luuta ja nahkaa
kuin kaikki muutkin ihmiset, meillä
on samat heikkoudet ja vahvuudet.

Haluamme näyttää mihin pystymme,
kun tartumme itse asioihin.
Pystymme toimimaan kirjailijoina jopa tutkijoina.
Haluamme että oppimisvaikeus ei estä osallistumista.”

(Me itse ry:n vammaispoliittinen ohjelma
Hyvä elämä – me itse.)

OMAN ELÄMÄMME TOIMITUSJOHTAJIA

Suomessa on arviolta noin 30 000 ihmistä, jolla on kehitysvamma. Tarve hallita omaa elämää johti neljä vuotta siihen, että kehitysvammaiset henkilöt perustivat Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n vetämän Kumppanuusprojektin jatkeeksi oman edunvalvontajärjestön, Me itse ry:n. Yhdistys ajaa ennen muuta vammaisten oikeutta omatoimisuuteen, itsemääräämiseen ja elämänlaatuun.

Salolainen Ulla Topi toimii valtakunnallisen Me itse ry:n puheenjohtajana. Vaikka paljon hyvää on viime vuosina tehty kehitysvammaisten aseman parantamiseksi, paljon on vielä tekemättä, muistuttaa Ulla.

- Ihan asennoituminen, että kehitysvammaiset ovat täysivaltaisia jäseniä yhteiskunnassa, että ei olla sosiaalinen ongelma vaan osa sen ratkaisua. Eli se, että meitä ei ajateltaisi enää toiminnan kohteina niin kuin on ajateltu yhden sukupolven ajan, vaan että me pystymme antamaan tälle yhteiskunnalle jotain arvokasta tänä päivänä. Me haluamme tietoa oikeuksistamme ja me haluamme sitä tietoa selkokielellä.

Ulla Topin mielestä päättäjät eivät ensinnäkään osaa käyttää sellaista kieltä, jota kaikki kansalaiset ymmärtäisivät. Jopa kansalaisuus on kehitysvammaisten kohdalla ollut pitkään syrjään sysätty, mainitsee Ulla Topi.

- On ajateltu, ettei kehitysvammaiset ymmärrä mitään, että heidät viedään metsään ja passataan koko loppuiän. Mutta me nimenomaan ajamme itsemääräämistä ja omatoimisuutta. Kehitysvammainenkin pystyy tavallisen kuntalaisen elämään, olemaan ja toimimaan kaikessa päätöksenteossa. Kunnan päättäjien tulisi ottaa huomioon, että myöskin me olemme tavallisia kansalaisia ja tasa-arvoisia sellaisia.

OMA TUPA OMA LUPA

Mahdollisimman itsenäinen asuminen on salolaiselle Ulla Topille yksi elämän kantavia voimia. Hän asuu jo neljättätoista vuotta omistusyksiössä kaupungin keskustassa. Palvelut ovat kävelymatkan päässä kotoa.

- Itse en saa mitään muuta apua tähän asumiseen oikeastaan muuta kuin ikkunanpesun. Kyllä esimerkiksi pyykkikone käy kerran viikossa vähintään. Mutta tietysti lattian siivous ja tämmöinen on joskus tarvittaessa. Totta kai sitä yrittää tehdä parhaansa mukaan jatkuvasti. Mutta on aikoja, ettei kerkiä, että on kalenteri täynnä kaikkea muuta.

Tällä hetkellä Ulla Topin sydäntä lähinnä ovat erityisesti kehitysvammaisten asumiseen liittyvät kysymykset. Hän on ollut mukana vammaisten edustajana valmistelemassa Sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen kuntaliiton ja Stakesin alkukesällä julkistamaa Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositusta. Suositus korostaa, että vammaisten asumiseen liittyvät tarpeet tulisi ottaa huomioon kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa ja kunnallisten toimintojen suunnittelussa.

Laatusuosituksen pääteesit:

  • Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet mukaan kuntasuunnitelmaan
  • Rakennettu ympäristö esteettömäksi ja toimivaksi
  • Riittävästi esteettömiä ja toimivia asuntoja
  • Yleiset palvelut kaikkien saavutettavaksi
  • Yksilöllisillä palveluilla yhdenvertaisuuteen

Lähde: Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Helsinki 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita.

Suosituksen takana ovat perustuslain mukainen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Perustuslain mukaan jokainen saa esimerkiksi valita itse asuinpaikkansa ja jokaisen ihmisarvoa ja yksityisyyttä on kunnioitettava. Läheskään aina ihanteet eivät kuitenkaan toteudu.

On hyvä pitää mielessä, että toimintarajoitteisuus voi kohdata ketä hyvänsä, ennemmin tai myöhemmin. Toimiva asuinympäristö palvelee lopultakin kaikkia kansalaisia.
Ulla Topi itse toivoo vammaisten asumiseen pienempiä 5-10 hengen asumisyksiköitä ja yksilöllisiä palveluita.

- Pienempiä yksiköitä, sellaisia 5-10 hengen yksiköitä. Ja sitten tietysti se, että henkilökohtainen nimi olisi siellä ovessa. Eli se on hyvin tärkeä meille. Oma kotirauha, että kukaan ei saa tulla sinun huoneeseesi koputtamatta ja kysymättä lupaa. Ja rahahan ei tässä saisi olla esteenä, vaikka se hirveän monessa asiassa on, mutta palveluiden laatuun ei aina tarvita rahaa.

AIKUISENA ON VAIKEA AIKUISTUA

Nykyisin monet kehitysvammaiset nuoret aikuiset itsenäistyvät lapsuudenkodistaan ja muuttavat omaan kotiin. Me itse -yhdistys haluaa tarjota tukeaan tässä prosessissa.

- Kyllähän meidän täytyisi saada itsenäistyä ja mieluummin vielä nuorempana. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vaikeampi on irrottautua. Tarvitsisi sitten olla joitakin asumisen avustajia tai henkilökuntaa sen verran. Se onkin varmasti pienillä paikkakunnilla se ongelma, kun ei välttämättä niitä asuntoja ole. Vaikka sen pitäisi olla laissa ja perustuslaissa turvattu, että kaikkien pitäisi saada asunto ja oma asunto.

Ulla Topi myöntää, että vanhempien tarve pitää kiinni aikuisista vammaisista lapsistaan kumpuaa useimmiten aidosta huolesta.

- Aika osuvasti on meidän entinen Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtaja sanonut, että haluaisin elää päivän kauemmin kuin lapseni. Eli kyllä se yleinen huoli on kumminkin ollut. Ikäperheiden kehitysvammaisten luona tarvitaan avustajia, jotka sitten avustavat tämän kehitysvammaisen itsenäistymisessä. Siinä pari-kolmekymppisenä olisi tietysti helpointa vielä muuttaa kuin että äiti on 80 ja itse on 50. Se voi olla se muutto paljonkovempaa vielä.

TYÖ TUO LAATUA ELÄMÄÄN

Myös kehitysvammaisten työllistymiseen liittyvät kysymykset askarruttavat Ulla Topia.
Hän itse käy töissä Salon kehitysvammahuollon työ- ja toimintakeskuksessa.

- Minusta työ on sellainen ihmisarvon mitta. Työnantajien ja kunnanisien tulisi huomata, että kehitysvammaisissakin henkilöissä on potentiaalia tehdä vaikka ihan normaalia työtä ja ihan normaalissa palkkasuhteessakin. Minulle se on ihan elämäntapa, olisi katastrofi jos tämä suljettaisiin. Silloin varmaan tuntuisi, että elämällä ei olisi sisältöä, jos ei olisi mitään. Tietysti varmaan vapaaehtoisena löytäisin jotain tekemistä.

Ulla Topi on käynyt harjaantumiskoulun, Muurlan evankelisen kansanopiston sekä Halikon käsityö- ja taideteollisuusoppilaitoksen. Työkeskuksessa hän ahkeroi käsityöpuolella kangaspuilla kutoen. Ulla haaveilee tavallisesta työpaikasta.

- Voi olla että se olisi jotain toimistoalaa. Olen jonkun kerran sellaista yrittänyt, mutta ei varmaan löydy sellaista. Varmaankin täytyy jollain oppisopimuksella mutta se voi olla, että kun tässä kumminkin ns. biologinen kello käy ja on jo liki nelikymppinen... Se on hirveän vaikeaa meidän sukupolven ajatella, että jättäisi eläkkeen ja rupeaisi palkkatyöhön. Ja että se palkka on kumminkin se, millä pitäisi elää ja saada kaikki rahat myöskin riittämään menoihin.

Kehitysvammaisia on työllistynyt avoimille työmarkkinoille tuettuun työhön 1990-
luvun puolivälistä lähtien. Vaikka kokemukset ovat hyviä, on tuettuun työhön päässeiden
määrä jäänyt pieneksi. Kehitysvammaliiton tilastojen mukaan vasta 200 kehitysvammaista
tekee palkkatyötä avoimilla työmarkkinoilla. Tuetussa työllistymisessä kehitysvammaisella
henkilöllä on tukenaan työvalmentaja, joka auttaa työpaikan etsimisessä ja työtehtävien
opettelussa. Kyseessä on työsuhde, josta maksetaan palkkaa.

Noin 11200 kehitysvammaista työskentelee työ- ja toimintakeskuksissa. Kaikkiaan noin
350 työkeskuksessa tehdään pääasiassa erilaisia alihankintatöitä teollisuudelle ja
kaupalle: pussitusta, pakkaamista, kokoonpanoa. Lisäksi työkeskuksilla on omaa
tuotantoa, kuten tekstiili- ja puutuotteiden valmistusta. Työpanoksestaan
kehitysvammaiset eivät saa palkkaa, ainoastaan pientä työosuusrahaa.


TULOSSA SOSIAALISET YRITYKSET

Vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työhönsijoittumiseen on tiedossa helpotusta.
Työministeriön luonnos sosiaalisia yrityksiä koskevaksi lainsäädännöksi on nimittäin
tulossa eduskunnalle syksyllä. Ehdotetulla lailla vahvistetaan sosiaalisten yritysten
asemaa vajaakuntoisten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden
työllistämiseksi.

Sosiaalisen yrityksen henkilöstöstä vähintään 30 prosenttia olisi vajaakuntoisia tai
vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Yrityksestä edellytetään, että kaikilla työntekijöillä on
samat työmahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Sosiaalinen yritys toimii kuin mikä tahansa kaupparekisteriin merkitty tavaroita tai
palveluita tuottava liikeyritys. Sosiaalinen yritys pyrkii voittoon ja maksaa
työehtosopimuksen mukaisen palkan työntekijöilleen.
Tavoitteena on, että uusi laki tulisi voimaan jo vuoden 2004 alusta.


YHTEISKUNTA, JOKA ON HYVÄ
VAMMAISELLE ON HYVÄ KAIKILLE


Ulla Topi onkin varsinainen järjestöaktivisti, joka pistää itsensä täysin likoon niin kotirintamalla kuin kansainvälisestikin. Ulla toimii kotikaupunkinsa vammaisneuvostossa, alueensa kuntayhtymän erityishuoltopiirin valtuustossa mutta myös Euroopan kehitysvammaisten omaisjärjestön (Inclusion Europe) varapresidenttinä sekä Euroopan kehitysvammaisten keskustelufoorumin presidenttinä. Matkapäiviä kertyy vuodessa puolisensataa, reissuja riittää Tampereelta Brysseliin asti.

- Minusta on hyvin tärkeää pitää yhteyksiä valtakunnan poliitikkoihin. Kansalaisjärjestön kautta on paljon helpompi päästä lähelle kansanedustajia ja näitä hyvin tärkeitä henkilöitä, jotka kumminkin päättävät meidän asioistamme pääosin. Että kehitysvammaisten elämänlaatu tulisi olemaan tasa-arvoinen muiden kansalaisten kanssa.

Ulla Topi kertoo olleensa aina vahva luonne ja taistellut jo lapsuudenkodissaan oman itsenäisyytensä puolesta. Vielä muutama vuosi sitten äiti saattaen huolehti, että tytär nousee matkoillaan oikeaan junaan.

- Olen melkein kohta 20 vuotta saanut olla mukana tekemässä tätä edunvalvontatyötä kehitysvammaisten puolesta. Nythän mä kuljen ympäri Suomea eikä tarvitse mitään avustavaa henkilöä, mutta ulkomailla tarvitaan se avustava henkilö kielen takia. Mutta kyllä se on sellainen oman itsetunnon kohotus, kun huomaa että pystyy itsensä hoitamaan ja yrittää kuitenkin sinnitellä niin että se talouskin pysyisi jotakuinkin kurissa.

Jotta tekeminen ei loppuisi kesken, laulaa Ulla Topi kirkkokuorossa ja on jo parinkymmenen vuoden ajan pitänyt pyhäkoulua lapsille.

- Se on kumminkin oman hartauselämän keskipiste. Juuri tässä suoritin itselleni diplomin siinäkin asiassa, nimittäin varhaiskasvatuksen evankelis-luterilaisen kirkon diplomin, 10 opintoviikkoa. Se oli näiden harrastusten lomassa aikamoinen voimainponnistus.


OTTEITA ME ITSE RY:N VAMMAISPOLIITTISESTA OHJELMASTA
HYVÄ ELÄMÄ – ME ITSE

JULKILAUSUMA ASUNTOPOLITIIKASTA

- Vammaisten ihmisten asuminen tulee suunnitella samalla tavalla kuin muidenkin
ihmisten.

- Vammaisten ihmisten pakkomuutot on jyrkästi kiellettävä.

- Kaikki muutot tulee valmistella huolella.

- Aikuisella vammaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus muuttaa lapsuudenkodistaan.

- Yhteiskunnan tulee taata asunto ja asumiseen tarvittava tuki vammaisen omalta paikkakunnalta.

- Jokaisella vammaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus valita asuinkumppaninsa.

- Emme halua holhousta, vaan tukea, jotta voisimme selviytyä mahdollisimman itsenäisesti.

- Emme halua leimaavia nimityksiä kodeistamme, asuimmepa sitten laitoksessa, asuntolassa tai palvelukodissa.

- Olemme oman elämämme toimitusjohtajia.


AIKUISTUMISEN EDISTÄMINEN LAPSUUDENKODISSA

- Sallikaa aikuisten vammaisten perheenjäsentenne kirjoittaa oman elämänsä käsikirjoitus.

- Meillä on oikeus irrottautua vanhemmista. Muistakaa vanhemmat, teillä on oikeus päästää irti.

- Antakaa meille mahdollisuus tuntea, että voimme hallita elämäämme.

- Nähkää aikuistumisemme normaaliksi elämänkulun osaksi, olkaa ylpeitä meistä, kun haluamme itsenäistyä.

- Älkää sitoko meitä tekemällä asioita puolestamme.

- Pohtikaa mikä on vammaisten perheenjäsenten etu.

- Antakaa meidän yrittää, antakaa meidän epäonnistua.

- Ohjatkaa, tukekaa, luokaa haasteita, antakaa meidän ottaa sopivia riskejä, älkää holhotko meitä ikuisiksi lapsiksi.

- Kohdelkaa meitä kuin kohtelisitte ketä tahansa vastaavan ikäistä.

- Aikuisena on vaikea aikuistua.


PALVELUJEN ARVOLÄHTÖKOHDAT

- Vammaisen ihmisen elämänlaadussa on kysymys samoista asioista kuin muillakin.

- Jokaisen ihmisen pitää saada itselleen sopivat palvelut.

- Henkilön tulee osallistua kaikkiin häntä koskeviin neuvotteluihin.

- Palveluja ja tukea suunniteltaessa tärkein kysymys on
-Millaista tukea Sinä tarvitset.
-Millaisia toiveita ja suunnitelmia sinulla on.

- Kaikilla vammaisilla on vahvuuksia.

- Palveluiden tulee perustua siihen että vammaisen ihmisen voimavarat ja mahdollisuudet.

- Selviytyminen ei ole kiinni vammaisen ominaisuuksista, vaan siitä, että palvelut ja tuet eivät vastaa vammaisen tarpeita.

- Vammaiset aikuiset ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.

- Yhteiskunta, joka on hyvä vammaiselle on hyvä kaikille.

- Älkää suunnitelko meille yhtään mitään ilman meitä.

Vammaispoliittista ohjelmaa voi tilata osoitteesta:
markku.vellas@kvtl.fi
03 2403222

LINKKEJÄ:

www.verneri.net
Kehitysvamma-alan verkkopalvelu


www.kehitysvammaliitto.fi
Kehitysvammaliitto

www.kvtl.fi
Kehitysvammaisten Tukiliitto

www.kvtl.fi/meitse
Me itse ry

www.fduv.fi
Förbundet De Utvecklingsstördas Väl

www.kvtuki57.fi
Kehitysvammatuki 57

www.vn.fi/vn/stm
Sosiaali- ja terveysministeriön sivut

www.stm.fi
Sosiaali- ja terveysministeriö

www.kuntaliitto.fi
Suomen Kuntaliitto

www.stkl.fi
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto

www.sosteryty.fi
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys

www.stakes.fi
Stakes

www.finlex.fi
lainsäädäntöä

www.hel.fi/toimivakoti/
Helsingin kaupungin Toimiva Koti

www.aspa.fi
Asumispalvelusäätiö

www.savas.fi
Savon vammaisasuntosäätiö

www.vates.fi
Vates-säätiö


Seuraava lähetys
Keskustelu & palaute
Vinkit
Muksun mukana
Lääkäri vastaa
Alkuun Sivun alkuun