21.10.2003
ME
ITSE!
Meistä
on kirjoitettu paljon.
Meitä on tutkittu paljon.
Meitä on loukattu paljon.
Jopa meidän oikeutemme elämään on kyseenalaistettu.
Olemme aina olleet kohteena.
Nyt saa riittää...
Haluamme
osoittaa tällä ohjelmalla,
että emme ole ongelma.
Osaamme paljon.
Olemme samaa luuta ja nahkaa
kuin kaikki muutkin ihmiset, meillä
on samat heikkoudet ja vahvuudet.
Haluamme
näyttää mihin pystymme,
kun tartumme itse asioihin.
Pystymme toimimaan kirjailijoina jopa tutkijoina.
Haluamme että oppimisvaikeus ei estä osallistumista.
(Me
itse ry:n vammaispoliittinen ohjelma
Hyvä elämä me itse.)
OMAN
ELÄMÄMME TOIMITUSJOHTAJIA
Suomessa
on arviolta noin 30 000 ihmistä, jolla on kehitysvamma. Tarve
hallita omaa elämää johti neljä vuotta siihen,
että kehitysvammaiset henkilöt perustivat Kehitysvammaisten
Tukiliitto ry:n vetämän Kumppanuusprojektin jatkeeksi
oman edunvalvontajärjestön, Me itse ry:n. Yhdistys ajaa
ennen muuta vammaisten oikeutta omatoimisuuteen, itsemääräämiseen
ja elämänlaatuun.
Salolainen
Ulla Topi toimii valtakunnallisen Me itse ry:n puheenjohtajana.
Vaikka paljon hyvää on viime vuosina tehty kehitysvammaisten
aseman parantamiseksi, paljon on vielä tekemättä,
muistuttaa Ulla.
- Ihan
asennoituminen, että kehitysvammaiset ovat täysivaltaisia
jäseniä yhteiskunnassa, että ei olla sosiaalinen
ongelma vaan osa sen ratkaisua. Eli se, että meitä ei
ajateltaisi enää toiminnan kohteina niin kuin on ajateltu
yhden sukupolven ajan, vaan että me pystymme antamaan tälle
yhteiskunnalle jotain arvokasta tänä päivänä.
Me haluamme tietoa oikeuksistamme ja me haluamme sitä tietoa
selkokielellä.
Ulla
Topin mielestä päättäjät eivät ensinnäkään
osaa käyttää sellaista kieltä, jota kaikki kansalaiset
ymmärtäisivät. Jopa kansalaisuus on kehitysvammaisten
kohdalla ollut pitkään syrjään sysätty,
mainitsee Ulla Topi.
- On
ajateltu, ettei kehitysvammaiset ymmärrä mitään,
että heidät viedään metsään ja passataan
koko loppuiän. Mutta me nimenomaan ajamme itsemääräämistä
ja omatoimisuutta. Kehitysvammainenkin pystyy tavallisen kuntalaisen
elämään, olemaan ja toimimaan kaikessa päätöksenteossa.
Kunnan päättäjien tulisi ottaa huomioon, että
myöskin me olemme tavallisia kansalaisia ja tasa-arvoisia sellaisia.
OMA
TUPA OMA LUPA
Mahdollisimman
itsenäinen asuminen on salolaiselle Ulla Topille yksi elämän
kantavia voimia. Hän asuu jo neljättätoista vuotta
omistusyksiössä kaupungin keskustassa. Palvelut ovat kävelymatkan
päässä kotoa.
- Itse
en saa mitään muuta apua tähän asumiseen oikeastaan
muuta kuin ikkunanpesun. Kyllä esimerkiksi pyykkikone käy
kerran viikossa vähintään. Mutta tietysti lattian
siivous ja tämmöinen on joskus tarvittaessa. Totta kai
sitä yrittää tehdä parhaansa mukaan jatkuvasti.
Mutta on aikoja, ettei kerkiä, että on kalenteri täynnä
kaikkea muuta.
Tällä
hetkellä Ulla Topin sydäntä lähinnä ovat
erityisesti kehitysvammaisten asumiseen liittyvät kysymykset.
Hän on ollut mukana vammaisten edustajana valmistelemassa Sosiaali-
ja terveysministeriön, Suomen kuntaliiton ja Stakesin alkukesällä
julkistamaa Vammaisten ihmisten asumispalvelujen laatusuositusta.
Suositus korostaa, että vammaisten asumiseen liittyvät
tarpeet tulisi ottaa huomioon kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa
ja kunnallisten toimintojen suunnittelussa.
Laatusuosituksen
pääteesit:
-
Vammaisten ihmisten asumisen tarpeet mukaan kuntasuunnitelmaan
- Rakennettu
ympäristö esteettömäksi ja toimivaksi
- Riittävästi
esteettömiä ja toimivia asuntoja
- Yleiset
palvelut kaikkien saavutettavaksi
- Yksilöllisillä
palveluilla yhdenvertaisuuteen
Lähde:
Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö.
Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Helsinki 2003.
Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita.
Suosituksen
takana ovat perustuslain mukainen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.
Perustuslain mukaan jokainen saa esimerkiksi valita itse asuinpaikkansa
ja jokaisen ihmisarvoa ja yksityisyyttä on kunnioitettava.
Läheskään aina ihanteet eivät kuitenkaan toteudu.
On
hyvä pitää mielessä, että toimintarajoitteisuus
voi kohdata ketä hyvänsä, ennemmin tai myöhemmin.
Toimiva asuinympäristö palvelee lopultakin kaikkia kansalaisia.
Ulla Topi itse toivoo vammaisten asumiseen pienempiä 5-10 hengen
asumisyksiköitä ja yksilöllisiä palveluita.
- Pienempiä
yksiköitä, sellaisia 5-10 hengen yksiköitä.
Ja sitten tietysti se, että henkilökohtainen nimi olisi
siellä ovessa. Eli se on hyvin tärkeä meille. Oma
kotirauha, että kukaan ei saa tulla sinun huoneeseesi koputtamatta
ja kysymättä lupaa. Ja rahahan ei tässä saisi
olla esteenä, vaikka se hirveän monessa asiassa on, mutta
palveluiden laatuun ei aina tarvita rahaa.
AIKUISENA
ON VAIKEA AIKUISTUA
Nykyisin
monet kehitysvammaiset nuoret aikuiset itsenäistyvät lapsuudenkodistaan
ja muuttavat omaan kotiin. Me itse -yhdistys haluaa tarjota tukeaan
tässä prosessissa.
- Kyllähän
meidän täytyisi saada itsenäistyä ja mieluummin
vielä nuorempana. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä
vaikeampi on irrottautua. Tarvitsisi sitten olla joitakin asumisen
avustajia tai henkilökuntaa sen verran. Se onkin varmasti pienillä
paikkakunnilla se ongelma, kun ei välttämättä
niitä asuntoja ole. Vaikka sen pitäisi olla laissa ja
perustuslaissa turvattu, että kaikkien pitäisi saada asunto
ja oma asunto.
Ulla
Topi myöntää, että vanhempien tarve pitää
kiinni aikuisista vammaisista lapsistaan kumpuaa useimmiten aidosta
huolesta.
- Aika
osuvasti on meidän entinen Kehitysvammaisten Tukiliiton puheenjohtaja
sanonut, että haluaisin elää päivän kauemmin
kuin lapseni. Eli kyllä se yleinen huoli on kumminkin ollut.
Ikäperheiden kehitysvammaisten luona tarvitaan avustajia, jotka
sitten avustavat tämän kehitysvammaisen itsenäistymisessä.
Siinä pari-kolmekymppisenä olisi tietysti helpointa vielä
muuttaa kuin että äiti on 80 ja itse on 50. Se voi olla
se muutto paljonkovempaa vielä.
TYÖ
TUO LAATUA ELÄMÄÄN
Myös
kehitysvammaisten työllistymiseen liittyvät kysymykset
askarruttavat Ulla Topia.
Hän itse käy töissä Salon kehitysvammahuollon
työ- ja toimintakeskuksessa.
- Minusta
työ on sellainen ihmisarvon mitta. Työnantajien ja kunnanisien
tulisi huomata, että kehitysvammaisissakin henkilöissä
on potentiaalia tehdä vaikka ihan normaalia työtä
ja ihan normaalissa palkkasuhteessakin. Minulle se on ihan elämäntapa,
olisi katastrofi jos tämä suljettaisiin. Silloin varmaan
tuntuisi, että elämällä ei olisi sisältöä,
jos ei olisi mitään. Tietysti varmaan vapaaehtoisena löytäisin
jotain tekemistä.
Ulla
Topi on käynyt harjaantumiskoulun, Muurlan evankelisen kansanopiston
sekä Halikon käsityö- ja taideteollisuusoppilaitoksen.
Työkeskuksessa hän ahkeroi käsityöpuolella kangaspuilla
kutoen. Ulla haaveilee tavallisesta työpaikasta.
- Voi
olla että se olisi jotain toimistoalaa. Olen jonkun kerran
sellaista yrittänyt, mutta ei varmaan löydy sellaista.
Varmaankin täytyy jollain oppisopimuksella mutta se voi olla,
että kun tässä kumminkin ns. biologinen kello käy
ja on jo liki nelikymppinen... Se on hirveän vaikeaa meidän
sukupolven ajatella, että jättäisi eläkkeen
ja rupeaisi palkkatyöhön. Ja että se palkka on kumminkin
se, millä pitäisi elää ja saada kaikki rahat
myöskin riittämään menoihin.
Kehitysvammaisia
on työllistynyt avoimille työmarkkinoille tuettuun työhön
1990-
luvun puolivälistä lähtien. Vaikka kokemukset ovat
hyviä, on tuettuun työhön päässeiden
määrä jäänyt pieneksi. Kehitysvammaliiton
tilastojen mukaan vasta 200 kehitysvammaista
tekee palkkatyötä avoimilla työmarkkinoilla. Tuetussa
työllistymisessä kehitysvammaisella
henkilöllä on tukenaan työvalmentaja, joka auttaa
työpaikan etsimisessä ja työtehtävien
opettelussa. Kyseessä on työsuhde, josta maksetaan palkkaa.
Noin
11200 kehitysvammaista työskentelee työ- ja toimintakeskuksissa.
Kaikkiaan noin
350 työkeskuksessa tehdään pääasiassa erilaisia
alihankintatöitä teollisuudelle ja
kaupalle: pussitusta, pakkaamista, kokoonpanoa. Lisäksi työkeskuksilla
on omaa
tuotantoa, kuten tekstiili- ja puutuotteiden valmistusta. Työpanoksestaan
kehitysvammaiset eivät saa palkkaa, ainoastaan pientä
työosuusrahaa.
TULOSSA SOSIAALISET YRITYKSET
Vajaakuntoisten
ja pitkäaikaistyöttömien työhönsijoittumiseen
on tiedossa helpotusta.
Työministeriön luonnos sosiaalisia yrityksiä koskevaksi
lainsäädännöksi on nimittäin
tulossa eduskunnalle syksyllä. Ehdotetulla lailla vahvistetaan
sosiaalisten yritysten
asemaa vajaakuntoisten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien
henkilöiden
työllistämiseksi.
Sosiaalisen
yrityksen henkilöstöstä vähintään
30 prosenttia olisi vajaakuntoisia tai
vaikeasti työllistettäviä henkilöitä. Yrityksestä
edellytetään, että kaikilla työntekijöillä
on
samat työmahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.
Sosiaalinen
yritys toimii kuin mikä tahansa kaupparekisteriin merkitty
tavaroita tai
palveluita tuottava liikeyritys. Sosiaalinen yritys pyrkii voittoon
ja maksaa
työehtosopimuksen mukaisen palkan työntekijöilleen.
Tavoitteena on, että uusi laki tulisi voimaan jo vuoden 2004
alusta.
YHTEISKUNTA, JOKA ON HYVÄ
VAMMAISELLE ON HYVÄ KAIKILLE
Ulla Topi onkin varsinainen järjestöaktivisti, joka pistää
itsensä täysin likoon niin kotirintamalla kuin kansainvälisestikin.
Ulla toimii kotikaupunkinsa vammaisneuvostossa, alueensa kuntayhtymän
erityishuoltopiirin valtuustossa mutta myös Euroopan kehitysvammaisten
omaisjärjestön (Inclusion Europe) varapresidenttinä
sekä Euroopan kehitysvammaisten keskustelufoorumin presidenttinä.
Matkapäiviä kertyy vuodessa puolisensataa, reissuja riittää
Tampereelta Brysseliin asti.
- Minusta
on hyvin tärkeää pitää yhteyksiä valtakunnan
poliitikkoihin. Kansalaisjärjestön kautta on paljon helpompi
päästä lähelle kansanedustajia ja näitä
hyvin tärkeitä henkilöitä, jotka kumminkin päättävät
meidän asioistamme pääosin. Että kehitysvammaisten
elämänlaatu tulisi olemaan tasa-arvoinen muiden kansalaisten
kanssa.
Ulla
Topi kertoo olleensa aina vahva luonne ja taistellut jo lapsuudenkodissaan
oman itsenäisyytensä puolesta. Vielä muutama vuosi
sitten äiti saattaen huolehti, että tytär nousee
matkoillaan oikeaan junaan.
- Olen
melkein kohta 20 vuotta saanut olla mukana tekemässä tätä
edunvalvontatyötä kehitysvammaisten puolesta. Nythän
mä kuljen ympäri Suomea eikä tarvitse mitään
avustavaa henkilöä, mutta ulkomailla tarvitaan se avustava
henkilö kielen takia. Mutta kyllä se on sellainen oman
itsetunnon kohotus, kun huomaa että pystyy itsensä hoitamaan
ja yrittää kuitenkin sinnitellä niin että se
talouskin pysyisi jotakuinkin kurissa.
Jotta
tekeminen ei loppuisi kesken, laulaa Ulla Topi kirkkokuorossa ja
on jo parinkymmenen vuoden ajan pitänyt pyhäkoulua lapsille.
- Se
on kumminkin oman hartauselämän keskipiste. Juuri tässä
suoritin itselleni diplomin siinäkin asiassa, nimittäin
varhaiskasvatuksen evankelis-luterilaisen kirkon diplomin, 10 opintoviikkoa.
Se oli näiden harrastusten lomassa aikamoinen voimainponnistus.
OTTEITA ME ITSE RY:N VAMMAISPOLIITTISESTA OHJELMASTA
HYVÄ ELÄMÄ ME ITSE
JULKILAUSUMA
ASUNTOPOLITIIKASTA
- Vammaisten
ihmisten asuminen tulee suunnitella samalla tavalla kuin muidenkin
ihmisten.
- Vammaisten
ihmisten pakkomuutot on jyrkästi kiellettävä.
- Kaikki
muutot tulee valmistella huolella.
- Aikuisella
vammaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus muuttaa lapsuudenkodistaan.
- Yhteiskunnan
tulee taata asunto ja asumiseen tarvittava tuki vammaisen omalta
paikkakunnalta.
- Jokaisella
vammaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus valita asuinkumppaninsa.
- Emme
halua holhousta, vaan tukea, jotta voisimme selviytyä mahdollisimman
itsenäisesti.
- Emme
halua leimaavia nimityksiä kodeistamme, asuimmepa sitten laitoksessa,
asuntolassa tai palvelukodissa.
- Olemme
oman elämämme toimitusjohtajia.
AIKUISTUMISEN EDISTÄMINEN LAPSUUDENKODISSA
- Sallikaa
aikuisten vammaisten perheenjäsentenne kirjoittaa oman elämänsä
käsikirjoitus.
- Meillä
on oikeus irrottautua vanhemmista. Muistakaa vanhemmat, teillä
on oikeus päästää irti.
- Antakaa
meille mahdollisuus tuntea, että voimme hallita elämäämme.
- Nähkää
aikuistumisemme normaaliksi elämänkulun osaksi, olkaa
ylpeitä meistä, kun haluamme itsenäistyä.
- Älkää
sitoko meitä tekemällä asioita puolestamme.
- Pohtikaa
mikä on vammaisten perheenjäsenten etu.
- Antakaa
meidän yrittää, antakaa meidän epäonnistua.
- Ohjatkaa,
tukekaa, luokaa haasteita, antakaa meidän ottaa sopivia riskejä,
älkää holhotko meitä ikuisiksi lapsiksi.
- Kohdelkaa
meitä kuin kohtelisitte ketä tahansa vastaavan ikäistä.
- Aikuisena
on vaikea aikuistua.
PALVELUJEN ARVOLÄHTÖKOHDAT
- Vammaisen
ihmisen elämänlaadussa on kysymys samoista asioista kuin
muillakin.
- Jokaisen
ihmisen pitää saada itselleen sopivat palvelut.
- Henkilön
tulee osallistua kaikkiin häntä koskeviin neuvotteluihin.
- Palveluja
ja tukea suunniteltaessa tärkein kysymys on
-Millaista tukea Sinä tarvitset.
-Millaisia toiveita ja suunnitelmia sinulla on.
- Kaikilla
vammaisilla on vahvuuksia.
- Palveluiden
tulee perustua siihen että vammaisen ihmisen voimavarat ja
mahdollisuudet.
- Selviytyminen
ei ole kiinni vammaisen ominaisuuksista, vaan siitä, että
palvelut ja tuet eivät vastaa vammaisen tarpeita.
- Vammaiset
aikuiset ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita.
- Yhteiskunta,
joka on hyvä vammaiselle on hyvä kaikille.
- Älkää
suunnitelko meille yhtään mitään ilman meitä.
Vammaispoliittista
ohjelmaa voi tilata osoitteesta:
markku.vellas@kvtl.fi
03 2403222
LINKKEJÄ:
www.verneri.net
Kehitysvamma-alan verkkopalvelu
www.kehitysvammaliitto.fi
Kehitysvammaliitto
www.kvtl.fi
Kehitysvammaisten Tukiliitto
www.kvtl.fi/meitse
Me itse ry
www.fduv.fi
Förbundet De Utvecklingsstördas Väl
www.kvtuki57.fi
Kehitysvammatuki 57
www.vn.fi/vn/stm
Sosiaali- ja terveysministeriön sivut
www.stm.fi
Sosiaali- ja terveysministeriö
www.kuntaliitto.fi
Suomen Kuntaliitto
www.stkl.fi
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto
www.sosteryty.fi
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys
www.stakes.fi
Stakes
www.finlex.fi
lainsäädäntöä
www.hel.fi/toimivakoti/
Helsingin kaupungin Toimiva Koti
www.aspa.fi
Asumispalvelusäätiö
www.savas.fi
Savon vammaisasuntosäätiö
www.vates.fi
Vates-säätiö
|