22.4.2003
MYYRÄKUUMETTA
RUNSAASTI LIIKKEELLÄ

Myyräkuumeeseen sairastuneita oli koko maassa vuonna 2002 enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuoden aikana diagnosoitiin 2603 tautitapausta ja tämän vuoden huhtikuuhun mennessä sairastuneita oli jo 364. Tautitapausten suuri määrä selittyy sillä, että metsämyyriä oli viime syksynä runsaasti.

Myyräkuumetta esiintyy koko suomen alueella, vähiten kuitenkin Ahvenanmaalla. Maantieteellisesti suurin mahdollisuus sairastua tautiin on Järvi-Suomen alueella, jossa asutaan ja mökkeillään metsän keskellä. Tautiin sairastuvat yleisemmin työikäiset miehet, mutta vapaa-ajan asuntojen käytön lisääntyessä, mökkiläisten sairastumiset näkyvät elokuussa.

- Mikkelin seudulla myyräkuumeeseen sairastuneita on ollut erittäin runsaasti ja taudin esiintymiskausi on ollut pidempi. Sairaalahoitoon joutuneita on jatkuvasti, mutta nyt heitä on ollut poikkeuksellisen runsaasti, kertoo sisätautien- ja nefrologian erikoislääkäri Leena Karjalainen Mikkelin keskussairaalasta.

Myyräkuume kuuluu munuaisoireisten verenvuotokuumeiden tautiryhmään. Taudin aiheuttaa punaruskeista metsämyyristä ihmisiin tarttuva Puumala-virus. Talven tullen metsämyyrät hakeutuvat suojaan liitereihin tai vajoihin ja saastuttavat ympäristöään virusta sisältävillä eritteillään. Kun ihminen sitten siivoilee tai pöllyttelee tavaroita samoissa tiloissa, tartunta tapahtuu hengitysilman kautta. Usein puuliiteri onkin ollut yleinen tartuntapaikka sairastuneilla.

Oireet hyvin tunnistettavissa

Myyräkuumeen itämisaika on keskimäärin noin kolme viikkoa. Joskus tauti sairastetaan lievin oirein, joten vuosittaiset laboratoriossa varmennetut tapaukset ovat vain jäävuorenhuippuja. Jos herää epäily myyräkuumeesta, kannattaa muistella missä on ollut noin kolmisen viikkoa sitten.
Tauti alkaa usein äkillisesti korkealla kuumeella. Tätä voi seurata pahoinvointi, päänsärky, vatsa- ja selkäkivut sekä ohimeneviä näköhäiriöitä. Harvinaisempina oireina esiintyy iho- ja limakalvoverenvuotoja – onhan kyseessä verenvuotokuume, vaikkakin lievä sellainen.

Munuaisoireet ilmaantuvat muutaman päivän jälkeen kuumeen alkamisesta, jolloin virtsan määrä vähenee tai lakkaa kokonaan. Tämä voi aiheuttaa nestetasapainohäiriöitä, jolloin tarvitaan dialyysihoitoa. Munuaisten toiminta palautuu noin viikon kuluessa.
Tarkka taudin diagnoosi tehdään vasta-ainetestillä, josta on olemassa nykyään muutamassa tunnissa valmistuva pikatesti.

Hoito oireiden mukaista

Mitään varsinaista lääkettä myyräkuumeenhoitoon ei ole. Tauti kestää rajuimmillaan pari viikkoa ja siitä toivutaan pääsääntöisesti täysin. Jälkitauteja ei yleensä esiinny eikä tauti tule enää toiste. Tällä hetkellä tutkitaan, onko myyräkuumeen sairastaneilla taipumus sairastua korkeaan verenpaineeseen myöhemmin.

Välttämisohjeita

Tartuntaa vastaan ei ole mitään erikoisia ehkäisykeinoja, välttämiskeinoja kylläkin.
Tartuntariskiä voi pienentää välttämällä halkojen hakkaamista sisätiloissa. Saunapuut kannattaa kantaa sisään puunkantotelineessä eikä sylissä. Siivousta ja pölyävien tavaroiden käsittelyä kannattaa välttää huonosti ilmastoiduissa tiloissa, joihin jyrsijät ovat voineet päästä. Ullakoiden, kellareiden ja vajojen ympärystöjen penkomisen voi jättää myöhempään kevääseen. Koska metsämyyrät saattavat tulla asumuksiin sisään, mahdolliset myyrän vierailujäljet voi pestä saippuavedellä pois – virus kuolee pesuainevedessä. Ruokaa tai ruuantähteitä ei ole hyvä jättää asumusten liepeille. Hiirenloukuista saattaa olla hyötyä, mutta tuoreita myyränraatoja pitäisi käsitellä varovasti, mieluiten ei aivan heti. Haravoitsijoille myyräkuumeesta ei ole vaaraksi, sillä pihoille kekoja tekevä musta maamyyrä ei levitä virusta. Hengityssuojaimien käytöstä on ilmeisesti hyötyä, etenkin ulkovarastoja siivotessa.

Tulevan syksyn ennuste

Koska virus runsastuu myyrissä myyräkannan noustessa, metsämyyrän kannanvaihtelut vaikuttavat suoraan myyräkuumeen esiintymiseen ihmisissä. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan tulevana syksynä metsämyyräkanta näyttää romahtavan eteläisimmässä Suomessa. Sen sijaan pohjoisemmassa suomessa myyräkanta voi olla runsaampi.

Asiantuntijana: LEENA KARJALAINEN,
sisätautien- ja nefrologian erikoislääkäri,
Mikkelin keskussairaala

Toimittaja: ARJA MESIMÄKI

Linkkejä:
www.hi.helsinki.fi/virus
www.metla.fi
www.ktl.fi