22.4.2003
MAHTAVAT MUKSUT-
MITTAVAT AIKUISET

Arviolta 10-15 % suomalaislapsista on ylipainoisia. Heidän määränsä on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Lapsuuden ylipaino ei yleensä ole terveyskysymys, mutta muuttuu sellaiseksi herkästi aikuisiässä, kun sydän- ja verisuonisairaudet, aikuistyypin diabetes ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet tulevat ajankohtaisiksi. Lapsena lihava on sitä yleensä aikuisenakin.

Lasten kuten aikuistenkin painot ovat nousussa kaikissa länsimaissa. Ainakaan Suomessa sen ei katsota johtuvan niinkään energiansaannin lisääntymisestä, vaan liikunnan selvästä vähentymisestä. Elämäntapojen nopea muuttuminen on tehnyt meille tepposet: emme yksinkertaisesti huomaa, että arjessa on askaretta ja liikuntaa dramaattisesti vähemmän kuin ennen. Erityisen selvästi tämä näkyy lapsilla, jotka ennen viettivät huomattavasti enemmän aikaa ulkona leikin ja liikunnan parissa. Erityisliikunnan lisääminen ei tätä ongelmaa ratkaise: elämäntavasta olisi tehtävä taas liikkuvampi, fyysisempi. Myös syömärytmi kuten elämänrytmi muutenkin olivat ennen säännöllisemmät.

Lihavuus on terveydenhuollolle samanlainen elämäntapa-haaste kuin päihteetkin, toinen alkaneen vuosituhannen kasvava kansanterveysongelma. Kummankin ryhmän hoidossa keskeiseksi nousevat erilaiset käyttäytymisterapeuttiset mallit ryhmien hoidossa: ihmisten on saatava tietoa, tultava tietoiseksi ja sen jälkeen aidosti haluttava muutosta ja tehtävä pieniä, mutta pysyviä muutoksia arjessa. Yleensä tämä onnistuu parhaiten ryhmässä, jossa toisen samanlainen tilanne ja kokemukset toimivat oman elämäntilanteen peilinä ja pitävät yllä muutoshalua.

Kuopiossa aloitettiin 2002 laaja Mahtavat Muksut –tutkimus perheiden ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttamisesta. Sitä tekevät yliopistollinen sairaala, yliopiston ravitsemustieteen laitos ja kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus. Tutkimukseen on otettu 25 perhettä ja 27 lasta, jotka kokoontuvat ryhmissään puolen vuoden ajan 15 kertaa opiskelemaan uusia ruokailu- ja liikuntatottumuksia. Tavoitteena on kehittää perusterveydenhuollon tarpeisiin toimiva ryhmämalli.

Vierailin yhdessä Kuopion perheryhmässä ja se teki minuun vaikutuksen: vanhemmat eivät häpeilleet asiaa ja lapset olivat innokkaita oppimaan uutta. Perheiden kertomuksissa toistui huomio, että ihmiset sokeutuvat tavalleen elää: pienen opiskelun ja ohjatun tarkkailun jälkeen perheissä löydettiin ne elämäntavan keskeiset, mutta lopulta aika pienet kohdat, joita muuttamalla asiat lähtivät kulkemaan uuteen suuntaan. Eräs äiti oli havahtunut siihen, että lapsi joi tavattoman paljon maitoa. Kun osa siitä oli korvattu vedellä, lapsi hoikistui. Toisessa perheessä syöminen oli ollut ”huolimatonta”: kun siihen tuotiin selkeys ns. lautasmallia soveltamalla, asiat alkoivat korjaantua. Arkiliikuntaa oli lisätty joka perheessä, samoin sovittu limsan korvaamista vedellä.

Kaikki perheet kertoivat, että muutoksen tekeminen yksin ilman tukea oli tuntunut vaikealta, vaikka muutoksen tarve oli kipeästi tunnustettukin.

- Jos ajatellaan lapsuutta, niin ylipaino on yleensä elämänlaatukysymys: lapsi voi tuntea itsensä kömpelöksi, vaatteita voi olla vaikea löytää ja saattaa ilmetä kiusamaista. Mutta me tiedämme, että 50-70 prosenttia ylipainoisista lapsista on ylipainoisia nuoria ja aikuisia ja silloin tulevat ajankohtaiseksi myös terveysongelmat, sanoo Kuopion tutkimusta vetävä KYS:n ravitsemusterapeutti Marja Kalavainen. Hänen mukaansa lapsiin kannattaakin satsata, koska lapset ovat vielä suhteellisen joustavia ja halukkaita oppimaan uutta. Jos odotetaan murrosikää, vastassa on jo paljon haluttomampi asiakas!

Kalavaisen mukaan lasten painon hoito ei näytä useiden tutkimusten mukaan lisäävän vahingollisella tavalla lapsen itsetarkkailua ja siten johtavan esimerkiksi syömishäiriöihin. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että ympäristö eli muut lapset joka tapauksessa tekee lapsen tietoiseksi lisäpainostaan. Myöskään opiskelu suupalojen valinnassa ei ole hänen mielestään liiallista ”ylitietoisuutta” tekemisistään, jos ajatellaan, että mainosmaailma joka tapauksessa syöttää voimalla yleensä lapsen kannalta vahingollisia ajatustottumuksia.

Lasten ei yleensä, vaikeimpia ylipainotapauksia lukuun ottamatta, tarvitse eikä saakaan varsinaisesti laihduttaa. Riittää, että paino ei nouse tai se nousee aiempaa hitaammin, jolloin lapsen pituuskasvu korjaa tilanteen. Juuri siksi olisikin hyvä lähteä varhain liikkeelle, jotta elämäntapojen muutos voidaan tehdä rauhassa ja vähitellen, kun pituuskasvun tuomia ”korjausvuosia” on riittävästi jäljellä!

Ylipainosta puhutaan, jos lapsen ns. suhteellinen paino eli ns. pituuspaino on yli 20 % optimista. Tällöin puhutaan lievästi ylipainosta. Jos suhteellinen paino on yli 40%, puhutaan jo merkittävästä ylipainosta ja 60 %:n ylityksen jälkeen vaikeasta lihavuudesta. Yleensä ylipainoon on reagoitu vasta, kun se alkaa olla merkittävää (+40%) tai, jos painon nousu on viimeaikoina ollut nopeaa eli suhteellinen paino on noussut yli 10 % vuodessa. Akuutin kuvaamassa Kuopion ryhmässä lapset eivät pääsääntöisesti olleet merkittävästi ylipainoisia ja voi olla, että näin ”kevyille” lapsille ei terveydenhoitosysteemissä riitä resursseja hoitoon.

Pituuspainokäyrät löytyvät esimerkiksi neuvoloista tai kouluterveydenhoitajilta. Seuraavassa on esimerkinomaisesti luvut poikien ja tyttöjen iänmukaisista normaalipainoista tietyllä (keskimääräisellä) pituudella:

• 7v poika 123 cm ja 23,5 kg, tyttö 122 cm ja 23 kg
• 8v poika 129 cm ja 26,5 kg, tyttö 128 cm ja 26 kg
• 9v poika 134,5 cm ja 29,5 kg, tyttö 134 cm ja 29 kg
• 10v poika 140 cm ja 32,5 kg , tyttö 140 cm ja 33 kg
• 11v poika 145 cm ja 36 kg, tyttö 146cm ja 37 kg
• 12 v poika 150 cm ja 39 kg, tyttö 152 kg ja 42 kg
• 13v poika 155 cm ja 43 kg, tyttö 157 cm ja 48 kg
• 14 v poika162 cm ja 49 kg, tyttö 161 cm ja 51 kg
• 15v poika 168,5 cm ja 56 kg, tyttö 163 cm ja 53 kg

Kuopion ryhmässä lasten verensokerit ja rasva-arvot mahtuvat täysin ns. normaalin rajoihin, vaikka ne ovatkin hiukan korkeammat kuin laihemmilla kavereilla samassa luokassa. Heidän kohdallaan ei siis voida tässä vaiheessa vielä puhua mistään aikuistyypin diabeteksen kasvaneesta riskistä. Se mahdollisuus on vasta aikuisuuden asia. Muutama vanhempi oli kuitenkin tullut Kuopion kokeiluryhmiin mukaan juuri tämän vuoksi: kun suvussa on sydän- ja verisuonitautia ja diabetestä, halutaan lapselle jättää perinnöksi suojaavat elämäntavat. Joku vanhempi halusi suojata lastaan liian varhaiselta puberteetilta: lihavalla puberteetti käynnistyy jostakin syystä varhemmin, jolloin lapsi esimerkiksi näyttää ikäistään kypsemmältä.

Yhdysvalloissa lasten painonkasvu erityisesti mustien ja latinojen ryhmässä on tuonut aikuistyypin diabeteksen jo lastentaudiksi! Sieltä löytyy lastenklinikoita, joiden diabeetikoista kolmannes sairastaa tätä 2-tyypin muotoa, joka on oikeastaan elämäntapasairaus: ylipainon, rasvan ja liikkumattomuuden seuraus. Suomessakin sisätauti- ja lastenlääkärit ovat varpaillaan ja ovat jo huomanneet vastaanotolle tulleiden lihavien lasten ja nuorten veren sokeriarvojen olevan koholla eli heillä haiman kyky tuottaa riittävästi insuliinia sokerin polttamiseen, on jo heikentynyt eli he sairastavat jo diabeteksen esiastetta.

Suomessa koko maasta 2-tyypin lapsidiabeetikkoja löytyi vasta kymmenkunta, kun HYKS:n diabeteslääkäri Ilkka Sipilä kartoitti asiaa, mutta täälläkin muutosta on ilmassa…

Toimittaja: JAAKKO LUOMA

Lähteitä:

”Mahtavat muksut –ratkaisuja lihavan lapsen hoitoon”. – Julkaisija Ravitsemusterapeuttien yhdistys, tilaukset 09-662 250 tai
www.health.fi/rty