23.9.2003
Uusi
testi vajaatoimintaan
SYDÄNHORMONITUTKIMUS TUOTTAA TULOSTA
Sydämen
vajaatoiminta on vakava sairaus, jonka toteaminen ei ole helppoa.
Sydänhormonitutkimuksen ansiosta taudin määrittäminen
on tulevaisuudessa huomattavasti helpompaa. Yksinkertainen testi
perustuu verikokeeseen ja näytteestä määritettäviin
sydänhormonipitoisuuksiin. Näillä hormoneilla on
puolestaan tekemistä rasitetun sydämen kanssa.
Urheilijan
sydän on usein varsin kovalla koetuksella. Valitettavasti ammattiliikkujankin
sydäntä kovemmalle treenille joutuu verenpainetautia sairastavan
pumppu. Se ei saa levähtää ollenkaan, kun taas urheilijan
sydän saa ansaitsemansa lepopäivät. Sydän yrittää
pysyä mukana kasvattamalla vasemman kammion seinämään
lisää lihasta. Tätä kutsutaan hypertrofiaksi
eli sydämen liikakasvuksi. Pidempään jatkuessaan
se johtaa pumppaustehon heikentymiseen ja sydämen vajaatoimintaan.
SYDÄMEN
VAJAATOIMINTA
- Sydämen
vajaatoiminnan tärkeimmät syyt ovat sydäninfarktin
jälkitila ja kohonnut verenpaine. Me olemme tutkineet täällä
näitä sydämen vajaatoiminnan syntymekanismeja, erityisesti
niitä mekanismeja, jotka johtavat tähän sydämen
vasemman kammion seinämän paksuuntumiseen, vasemman kammion
hypertrofian kehittymiseen. Kohonnut verenpaine aiheuttaa jo alkuvaiheessa
vasemman kammion seinämän paksuuntumista, ja jos tämä
kohonnut verenpaine jatkuu pitkään ilman lääkehoitoa,
niin se johtaa sitten vasemman kammion toiminnan alentumiseen. Eli
pumppauskyky heikentyy, ja kehittyy sydämen vajaatoiminta,
kartoittaa professori Heikki Ruskoaho Oulun yliopiston farmakologian
ja toksikologian laitokselta.
Tällä
hetkellä noin 100 000 suomalaista syö lääkkeitä
sydämen vajaatoimintaan. Lääkehoidosta huolimatta
tauti on vakava erityisesti iäkkäillä ihmisillä.
Viiden vuoden kuluttua vajaatoiminnan toteamisesta vain noin puolet
heistä on hengissä. Monen tauti jää myös
kokonaan diagnosoimatta.
- Tämä
vajaatoiminnan diagnoosi on enemmän kliininen, että ei
ole mitään sellaisia selkeitä, helppoja menetelmiä
todeta sydämen vajaatoimintaa, ja käytännössä
vasta ultraäänitutkimuksella ja kaikututkimuksella voidaan
todeta vasemman kammion toimintahäiriö vakuuttavasti,
tarkentaa Ruskoaho.
MULLISTAVATESTI
Taudin
toteamisessa apuun tulevat sydänhormonit ANP ja BNP. Kun sydän
yrittää epätoivoisesti jaksaa, nousee sydänhormonien
pitoisuus veressä. Ruskoahon tutkimusryhmä on kehitellyt
yksinkertaisen veritestin, jossa näytteen hormonipitoisuus
paljastaa taudin.
- Periaatteessa
näitä sydämen vajaatoiminnan biokemiallisia testejä,
niin kuin tätä sydänhormonin määritystäkin
voidaan käyttää poissulkutestinä. Tärkein
käyttö tälle olisi periaatteessa jokaisen lääkärin
vastaanotolla. Jos potilaalla on oireita, jotka viittaavat sydämen
vajaatoimintaan, ja ei olla ihan varmoja mistä ne johtuvat,
niin voitaisiin tällä yksinkertaisella veritestillä
poissulkea esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan mahdollisuus,
selvittää Ruskoaho.
Testillä
voidaan myös arvioida taudin vaikeusastetta ja seurata lääkityksen
tehokkuutta. Patenttihakemus tälle menetelmälle on lähtenyt
kesäkuun lopussa. Testin saaminen arkikäyttöön
kestää arvioiden mukaan kahdesta viiteen vuotta.
SYDÄNHORMONIEN
TEHO
ANP
ja BNP ovat siis natriureettisia peptidejä eli sydänhormoneja.
Niiden määrä veressä kertoo sydämen toiminnasta,
mutta mikä on niiden tehtävä elimistön kannalta?
- Niiden
tehtävä on helpottaa sydämen työtä. Silloin
kun ihmisellä on sydämen vajaatoiminta, esimerkiksi turvotuksia
ja hengenahdistusta, niin tämä hormonien tuotanto lisääntyy.
Niillä on monia vaikutuksia, muun muassa ne vaikuttavat munuaisten
toimintaan niin, että virtsan eritys lisääntyy, natriumin
eritys lisääntyy ja turvotukset vähenevät. Lisäksi
ne alentavat verenpainetta ja sillä tavalla helpottavat sydämen
tekemää työtä elikkä ne ovat tämmöisiä
sydämen kuormitusta vähentäviä hormoneja.
Sydämen
kuormitukseen voi jokainen vaikuttaa myös kotikonstein. Vajaatoiminnan
ennaltaehkäisyyn pätevät nimittäin samat säännöt
kuin muihinkin sydän- ja verisuonitauteihin - terveelliset
elämäntavat.
Asiantuntija:
HEIKKI RUSKOAHO,
professori, farmakologian ja toksikologian laitos, Oulun yliopisto
Toimittaja:
ANU-MAIJA KÄRJÄ
|