|
18.2.2003 Välikorvatulehdus on yleinen pienten lasten tulehdustauti. Sen määritelmä on yksinkertainen: välikorva on tulehtunut, kun siellä todetaan hengitystieinfektion yhteydessä eritettä. Diagnosoinnin tulisi olla mahdollisimman tarkka, mutta se tuottaakin enemmän ongelmia.
– Välikorvaan näkeminen ja tärykalvon liikkeen arvioiminen on vaikeaa, kun tutkittavana on pieni lapsi, ja etenkin, jos lapsi onitkuinen ja rimpuileva. Korvakäytävä voi olla vaikun tukkima, jolloin näkyvyys tärykalvolle huononee entisestään. Usein tutkimus myös joudutaan tekemään kiireessä päivystysvastaanotolla, joten ylidiagnosoinnin vaara voi olla olemassa, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan lastentautien erikoislääkäri Tero Kontiokari.
Välikorvatulehdusta epäillessä lapselle tehdään yleistutkimus ja otoskopia eli korvan tähystys sekä haastatellaan vanhempia lapsen oireista. Kontiokarin mukaan välikorvan tutkiminen myös tympano- tai reflektometrillä on yleensä kuitenkin luotettavinkeino varmistua tulehduksesta. Tympanometri on laite, joka asetetaan tiiviisti lapsen korvakäytävän suulle. Tympanometri lähettää korvakäytävään äänienergiaa ja samanaikaisesti vastaanottaa sitä. Se piirtää korvakäytävässä olevan paineen tuloksena graafisen käyrän siitä, kuinka paljon energiaa välikorva pidättää. Jos välikorva on terve, ääni johtuu hyvin tärykalvosta eteenpäin, kun vastaavasti tulehtuneessa korvassa äänienergia palaa tärykalvosta takaisin.
Tympanometria
tutkimustoimenpiteenä on kivuton, helppo ja nopea. Toimenpide
kestää vain muutaman sekunnin ja antaa objektiivisen tuloksen
tärykalvon ja välikorvan tilasta. – Henkilökohtaisesti en enää suostu tekemään korvatulehdustutkimuksia ilman tympanometria, koska niin luotettava apuväline se on. Sen pitäisikin ehdottomasti kuulua jokaisen lapsia tutkivan lääkärin arsenaaliin, toteaa lastentautien erikoislääkäri Kontiokari.
Tympanometrin antama tulos pääsee parhaimmillaan jopa 90%:n herkkyyteen ja tarkkuuteen, kun tutkimus saadaan tehdä rauhassa. Jos lapsi kuitenkin rimpuilee vastaan tai itkee tai muuten hankaloittaa tutkimustoimenpidettä, tuloksena voi olla vääriä positiivisia löydöksiä. Ensimmäiset tympanometriaa koskevat tutkimukset on tehty jo 1950-luvulla, mutta laitteet ovat tulleet hitaasti yleiseen käyttöön. Kontiokarin mukaan se voi johtua tympanometrien suhteellisen korkeasta hinnasta tai siitä, ettei tympanometrien käyttöä opeteta perusopetuksessa kovin paljon, joten tottumusta niiden käytöstä ei näin ollen myöskään paljoa ole.
Tympanometri on suositeltava ja käyttökelpoinen apuväline välikorvatulehduksen diagnosoinnissa ja seurannassa. Parhaimmillaan tympanometria vähentää antibioottien käyttöä karsimalla vääriä korvatulehdusdiagnooseja. Myös turhilta kitarisaleikkauksilta saatetaan välttyä tarkemman taudinmäärityksen avulla. Asiantuntija:
TERO KONTIOKARI,
|
