25.2.2003
SENIORITEATTERI – TAIDETTA VAI DEMENTIANTORJUNTAA?

Mikkelin kaupungin päiväkeskuksen teatteriryhmä Kutkutus aloitti toimintansa seitsemän vuotta sitten ja oli päiväkeskuksen yksi toimintamuoto, terapiaryhmä. Mukaan pääsivät kaikki kynnelle kykenevät – edes fyysinen vajavuus ei ole ollut este.

Kutkutus tuottaa kulttuuria ikäihmisten voimin ja tekevät rohkeat näytelmänsä itse alusta loppuun asti. Lähtökohtana on se, että ryhmä muovaa kaikki esityksensä ilman paperille kirjoitettua käsikirjoitusta, improvisoiden. Aiheet tulevat arkipäivän tapahtumista, näyttelijöiden omasta elämästä omin sanoin kerrottuna. Katsojat tulevat näkemään ajankohtaista, purevaa yhteiskuntakritiikkiä ikäihmisten piilosyrjinnästä. Vanhuuden vaivoille nauretaan ja mukaan mahtuu seksististä ilottelua, juoppokulttuuria ja ennen kaikkea pikkutuhmaa sanailua. Ei siis mitään vanhahtavaa ja herttaista.

Kiikkutuolikulttuuri notkahtaa

Kutkutus toimi pitkään näkymättömyydessä ja oli epävarma omasta kulttuurisesta paikastaan. Nyt se on murtautunut ulos näkymättömyydestä ja on löytäneet paikkansa kulttuurin tuottajana, eikä vain päiväkeskuksen ”puuhakerhona”. Näytelmien suosio yllätti tekijät. Nyt ryhmä kiertää ympäri Suomea esiintymässä palvelutaloissa, sairaaloissa, kesäpäivillä ja erilaisille ryhmille.

Kutkutus on draaman keinoin kertonut ikäihmisten omia kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan olemisesta. Ryhmä on nostanut esiin asiakasnäkökulmaa ja asiakastyön muutostarpeita esiintyessään ammattihenkilöstölle suunnatuissa koulutustilaisuuksissa.

- Meidän tavoitteemme alussa ei ollut luoda uutta vanhuskuvaa tai tehdä muutosta vanhuskuvan asenteisiin. Nyt kun meitä on tutkittu tieteenkin voimin, olemme voineet tämän ryhmän avulla vaikuttaa ihmisten ennakkoasenteisiin ja luoda positiivista suhtautumista vanhenemiseen. Mutta ennen kaikkea näyttelijät ovat löytäneet merkityksen elämälleen; kokevat tekevänsä todella tarpeellista kulttuurityötä, kertoo ryhmää ohjaava Sari Mäkitalo-Tulokas Mikkelin kaupungin päiväkeskuksesta.

Väitöskirja senioriteatterista

Ikäihmisten revittely on ollut yleisölle ihmetys. Näyttämö näyttää tarjoavan paikan, jossa ikäihmiset voivat vapautua vanhuuden naamioista.

- Kun näin ensimmäisen Kutkutuksen näytelmän, silloin minulla jysähti. En ollut aiemmin nähnyt sellaista spontaania esittämisen riemua, jotain näyttämöllistä läsnäoloa. Siinä oli jotakin aivan erilaista ja päätin lähteä tutkimaan sitä, kertoo väitöskirjan tehnyt YT Leonie Hohenthal-Antin.

Hohenthalin senioriteatteria koskeva tutkimus on Suomessa ensimmäinen, jossa iän ja näyttelemisen suhdetta eritellään poikkitieteellisesti. Hän lanseerasi sosiaaligerodontologian rinnalle aivan uuden tieteenhaaran – taidegerodontologian.
Tutkimuksen mukaan seniorinäyttelijöiden luonteva ja vapautunut ilmaisu yllätti katsojansa. Vanhat eivät olekaan harmaata erityisjoukkoa, joka vetäytyy seurailemaan varsinaista elämää sivusta. Hänen mukaan ikä tuo näyttelijän työhön mukaan rohkeutta, kasvojen menettämisen pelko vähenee eikä suorittaminen ole niin tärkeää.

Tietoa väitöksestä: jyu.vihta.fi

Toimittaja: ARJA MESIMÄKI