25.3.2003
MIKÄ AVUKSI HIMOLIIKKUMISEEN?

Liikkuminen ja liikunta tekevät kaikille hyvää. Joskus liikuntakin voi mennä niin sanotusti överiksi, siitä voi tulla jopa riippuvaiseksi. Kahden lapsen isä Terö Töyrylä ja opiskelija Heli Kurttila ovat molemmat turkulaisia himoliikkujia. Tero harrastaa ultra pitkiä juoksumatkoja kun taas Heli on intohimoinen aerobikkaaja ja kuntosalilla kävijä.

- No sitten mä rupesin säännöllisesti juoksemaan 1989 syksyllä. 1990 kesällä päätin mennä jo maratonille, juoksin seitsemän maratonia siinä saman kesän aikana, kertoilee Tero oman pitkäjänteisen juoksuharrastuksen alkuajoista.

Tämän jälkeen Terosta tuli ultra pitkien matkojen juoksemisen harrastaja. Säännöllinen harjoittelu tähtäsi 100 ja jopa 200 kilometrin juoksutapahtumiin. Rankimpina harjoitusviikkoina juoksukilometrejä kertyi lähes 300. Vaativin juoksu, mihin hän on osallistunut on Spartahlon, jossa juostaan 250 kilometrin kilpailu. Kreikkalaisia teitä ja maisemia Tero on ihaillut tähän mennessä jo kolme kertaa. Vain yhden kerran hän on selviytynyt tapahtumassa maaliin saakka.

- No toki sitä itsekin on joskus miettinyt, että sitä rääkkää itseään, mutta loppujen lopuksi tää juokseminen on voittopuolisesti hyvin nautinnollista hommaa, muistuttaa Tero.

Heli liikkuu työkseen ja totta kai myös omaksi ilokseen. Innostuksen alkuvaiheessa hän kävi saleilla kerran kaksi viikossa, nyt päivittäin. Erilaiset jumpat ja stepit ovat Helille jokapäiväistä nautintoa.

- Kokoajan nousee se kynnys siihen,mitä kroppa kestää ja sitä myöten varmaan pääkin tulee mukaan, että kyllä mä vielä enemmän jaksan ja niin poispäin.

Pakonomaista liikuntaa, jossa ei oteta huomioon omaa ruumista tai sosiaalisia suhteita, voidaan kutsua ongelmalliseksi. Se voidaan määritellä myös toiminnalliseksi riippuvuudeksi.

- Ihminenhän voi tulla riippuvaiseksi mistä tahansa. Riippuvuus on yritys ratkoa ongelmia, ahdistusta, masennusta, sisäisiä ristiriitoja. Riippuvuus vaikkapa liikunnasta on yksi yritys siihen.Aika usein siinä tahtoo olla melkonen vastustus nähdä se ongelma. Mä luulen, että siihen tarvitaan ulkopuolista apua, että kaverit sanoo, että nyt sä taidat käyttää liikaa aikaasi liikkumiseen, kertoo Turun YTHS:n ylilääkäri Ilpo Lahti.

Sekä Tero että Heli tunnustavat, että myös heidän harrastuksensa on karannut kerran käsistä.

- Toki tässäkin harrastuksessa voi mennä yli, niin kuin kaikessa muussakin. Kyllä mullakin oli aika, jolloin juokseminen oli liian iso asia mun elämässä, sitten se meni siitä ohi, muistelee Tero.

- Totta kai voi, mullakin on menny. Mä laihduin ihan hirveesti yhdessä vaiheessa. Se meni vähä sairaalloiseksi se touhu. Se meni ohi, pääsin yli, kertoo taas Heli.

Paljon yleisempi tunne kahdella himoliikkujalla on tietynlaisten vieroitusoireiden tunteminen silloin, kun jostakin syystä ei pääsekään liikkumaan.

- Kun olen vapaa-ehtoisesti tai pakon edessä luopunut juoksemisesta pidemmäksi aikaa niin kyllä vieroitusoireet ovat kovat. Hikoilee hirveästi, tuntee olonsa hyvin epämiellyttäväksi ja hermostuneeksi, toteaa Tero.

Liikunnan riemun keskellä on siis terveellistä välillä esittää itselleen muutama tärkeä kysymys, muistuttaa ylilääkäri Ilpo Lahti.

- Yksi semmonen keskeinen kriteeri on, jonka voi itseltään testata, nauttiko siitä? Nämä joilla tämä menee yli, se nautinto häviää, pienenee ja jäljelle jää vain pakko. Ja siitä tulee huono omatunto, jos ei tee sitä tiettyä kilometrimäärää tai kuntosalikäyntejä. Silloin siitä on hävinnyt se tietty ilo.

Toimittaja: OSKU LAUKKANEN