|
25.11.2003 Suomessa vanhukset syövät ennätysmäärin vahvoja psykoosilääkkeitä, neuroleptejä. Usein lääkitys aloitetaan väliaikaiseen sekavuuteen ja jää päälle. Laitoksissa neurolepteillä koitetaan hoitaa dementoituneiden käytöshäiriöitä. Ikävä vain, että ne nopeuttavat dementian etenemistä ja lisäävät sekavuutta!
Akuutin jutun päähenkilö Juhani Koskinen Virtasalmelta sai kahta eri neuroleptiä aivohalvauksen jälkeiseen sekavuuteen. Sekavuus meni ohi, mutta lääkitys jäi päälle. Isä oli jo menossa todella huonoon kuntoon, kunnes sairaanhoitajatytär pääsi sattumalta totuuden jäljille: isän levottomuus, päivärytmin sekoaminen, hienomotoriikan romahdus ja yleinen elämänhalun katoaminen johtuikin lääkkeistä, ei aivohalvauksesta! Isällä oli kahtakin skitsofrenian ja psykoosien hoitoon tarkoitettua vahvaa lääkettä, neuroleptiä. Yhdysvalloissa neuroleptien (ja rauhoittavien) käyttö vanhusten hoidossa kiellettiin kansalaismielipiteen painostuksesta 80-luvulla. Katsottiin, että ne ovat kemiallista pakkohoitoa ja vaativat erityisluvan. Suomessa neuroleptit ovat vanhushoidon arkipäivää. Laitoksissa ne ovat yleisin psyykelääke, 41% saa niitä, ja avohoidossakin niitä kirjoitetaan ahkerasti. Neuroleptejä käyttää arviolta 9% yli 75-vuotiaista suomalaisista. Näin arvioidaan geriatrien vetämässä Kuopio 75+ -tutkimuksessa. Se kertoo myös sen hätkähdyttävän tosiasian, että laitosten ulkopuolella nämä vahvat lääkkeet ovat monella jääneet vain ”päälle”: 86% ei-laitosasukeista käytti niitä ilman ajankohtaista syytä! Monet asiantuntijat pitävät juuri neuroleptien laajaa käyttöä suomalaisen vanhustenhoidon häpeällisimpänä yksityiskohtana. Moni mummo ja pappa on vuodepotilas näiden lääkkeiden raskaiden ja usein pysyvien sivuvaikutusten, ns. lääkeparkinsonismin vuoksi. Neuroleptien käyttö vaihtelee selvästi laitoksittain ja pitäjittäin. Kelan lääkekorvaustilastoista näkee vaikkapa sen, miten pohjoisen Keski-Suomen naapuripitäjissä Viitasaarella vajaa 6 % mummoista ja 3,5% papoista saa neuroleptejä, mutta Kinnulassa lähes 14 ja 10 prosenttia. Jossakin laitoksessa osataan hoitaa dementoituneen käytösoireita muutenkin kuin kovilla lääkkeillä - ja toisessa terveyskeskuksessa hälytetään ja saadaan omaiset pitämään huolta äkilliseen sekavuuteen menneestä vanhuksestaan, mutta toisessa lykätään kouraan kovia troppeja ja päästetään kotiin. Esimerkiksi Ruotsissa, jossa käytetään suhteellisen paljon neuroleptejä, vaikkakin vain noin puolet Suomen määristä, on nousussa hyvin kriittinen suhtautuminen niihin. SBU, Ruotsin terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö, kävi läpi yli 2 000 aiheeseen liittyvää tieteellistä artikkelia ja päätyi hyvin kriittiseen arvioon näiden lääkkeiden hyödystä nimenomaan vanhusten ja dementoituneiden hoidossa. Seuraavat poiminnot löytyvät FinOHTAn sivuilta , linkki lopussa: ”Neuroleptihoito aiheuttaa usein vakavia, toisinaan pysyviä sivuvaikutuksia ja sen käyttö tulee sen takia rajoittaa vaikeista psykoottisista tiloista kärsiville potilaille. Levottomia vanhuksia tai vanhuuden dementiaa kärsiviä ei pidä hoitaa neurolepteillä, jollei heillä ole selviä psykoottisia oireita. Tämä sen takia, ettei neurolepteillä ole osoitettu olevan vaikutusta sellaisiin oireisiin kuin kovaääninen huutaminen, päämäärätön vaeltelu tai epäspefinen levottomuus.”
Em. raportti ei suosittele neuroleptien käyttöä myöskään unihäiriöiden ja masennuksen hoitoon, joihin niitä vanhuksilla usein käytetään. KOGNITIIVISET TAIDOT VAARASSA Neuroleptit kehitettiin 50-luvulla mielisairaanhoitoon ja siellä ne merkitsivät suurta edistysaskelta psykoosien ja skitsofrenian hoidossa. Käytännössä tässäkin tehtävässä niiden vaikutus on epäspefinen: ne salpaavat dopamiinireseptoreita eli aiheuttavat yleistä turtumista, jolloin psykoosikin turtuu ja rauhoittuu. Ns. negatiivisista oireista (vetäytyminen, flegmaattisuus) kärsiviä psykiatrisia potilaitakaan ei kannattaisi lääkitä neurolepteillä. Neuroleptit vaikuttavat laajasti elimistöön ja keskushermostoon ja niillä on laajat ja haitalliset sivuvaikutukset. Näitä ovat väsymys, suun kuivuminen, muutokset näön tarkkuudessa, ummetus, virtsarakon tyhjentämisen vaikeus, sydämen sykkeen hidastuminen ja verenpaineen lasku. Nämä johtuvat siitä, että neuroleptit vaikuttavat tahdosta riippumattoman hermoston säätelyyn salpaamalla asetyylikoliini-välittäjäaineen toimintaa. Neuroleptit voivat johtaa myös lihomiseen. Ongelmallisimpia neuroleptien sivuvaikutuksista ovat neurologiset ongelmat, kuten äkilliset pakkoliikkeet, levottomat jalat ja muu ns. lääkeparkinsonismin ilmentymä. Pitkäaikainen neuroleptilääkitys aiheuttaa 30-50 %:lle käyttäjistä tardiivin dyskenesian eli viivästyneen pakkoliikeoireyhtymän syntyyn. Se saattaa jäädä pysyväksi ja vain pahentua, jos lääkitys lopetetaan. Sen oireet ovat huomiota herättäviä ja tuttuja psykiatristen sairaaloiden kroonikko-osastoilta: suun mukellus, karkea vapina, silmien räpyttely ja jalkojen levoton läpsyttely. Akuutin jutun Juhani Koskinen sai levottomat jalat jo lyhyen, reilun kuukauden käytön jälkeen. Vanhukset ovat erityisen herkkiä näiden kovien lääkkeiden sivuvaikutuksille: heidän keskushermostonsa ei ole enää niin suojattu ja vahva kuin nuorempien.
Vanhusten hoidossa yleensä ja dementoituneiden hoidossa erityisesti neuroleptit ovat selkeän riskin ottamista: vanhuksen aivot ja keskushermosto eivät tätä lääkettä ehkä kestäkään. Asetyylikoliini-pitoisuudet aivoissa ovat muutenkin vähissä ja neurolepti vähentää niitä entisestään. Uhkana on sekavuus ja kognitiivisten taitojen romahtaminen. Käytöshäiriöiden taltuttamiseen annettu neurolepti on romahduttanut monen dementoituneen kunnon ja nopeuttanut dementian etenemistä. Tätä seikaa korostaa se, että monella vanhuksella on muitakin samaan suuntaan vaikuttavia, ns. antikolinergisiä lääkkeitä, kuten muita psyykelääkkeitä, nesteenpoistolääkkeitä, virtsalääkkeitä, yskänlääkkeitä ym. Suomen vanhusten hoidossa on nyt yhdestoista hetki ottaa käyttöön ei-lääkkeellisiä hoitoja ja käytäntöjä, jotta keskushermostoa kuormittavat lääkkeet saadaan minimiin. Tässä voisi olla joitakin vinkkejä: parhaiden dementiakotien tietotaito nopeasti kaikkien taidoksi hoitaa dementoituneen käytöshäiriöitä ilman vahvaa lääkitystä, yllättäen sekavuuteen joutuneen vanhuksen hoitoon valmiit, ihmistukeen perustuvat konseptit, vanhuksen yksinäisyyttä ei saa hoitaa masennuslääkkeellä, illan unettomuus ei vaadi heti unilääkitystä, sillä vanhus yksinkertaisesti tarvitsee vähemmän unta kuin työikäinen! Toimittaja: JAAKKO LUOMA Lähteitä: - Akuutin
arkisto 28.1.2003 (lopussa artikkelivinkkejä ) |
