28.1.2003
PELLEÄ ETSIMÄSSÄ
Ihmisellä
on välillä tapana mennä ja kaivautua itseensä.
Sitten sitä yrittää löytää syvältä
itsestään jotain suurta ja tärkeää, vakavaakin.
Mutta entä sitten, jos sieltä löytyykin Pelle!? Niin
voi parhaimmassa tapauksessa käydä, jos on mennyt Pelle-kouluun,
jossa pellen löytyminen sisältä on kaiken alku ja
juuri. Nimittäin aitoon Pelleilyyn.
Anna-Kaisa
Järvi alias Madame Stella pitää Pelle-koulua Oulussa
ja on itse hyvin pidetty, kutsuttu ja kehuttu Pelle.
Mistä
tietää löytäneensä pellen itsestään?
- Pelle
on ihmisyyttä paljaimmillaan. Meidän täytyy näyttää
haavoittuvuutemme ja silloin me myös tietenkin näytämme
tyhmyytemme, naiviutemme!, Anna-Kaisa Järvi selittää.
- Kaikki
joskus nauravat meille! Emme me tiedä mikä se meissä
on, mutta kun kaivamme sen esille ja näytämme sitä
kokoajan, niin siinä se on, se on hyvin mullistava kokemus!
Se on juuri se asia minkä kaikkein mieluummin haluaisi peittää,
niin sitä pitää näyttää, hän
opastaa.
10
vuotta sitten Anna-Kaisa Järvi päätyi ammatinvaihdokseen.
Kun 35-vuotias yliopiston opettaja ja uranainen siihen aikaan astui
sisään Kööpenhaminan komediakouluun, se oli
menoa se.
- Ajattelin
että olen sellainen älykäs ja tärkeä, tietäväinen
henkilö. Mutta kun jouduin sinne Pellekouluun, minut riisuttiin
siitä kaikesta tietämisestä ja tärkeydestä.
Sieltä kuoren alta löytyi sitten se Stella! Ja nyt olen
10 vuotta pelleillyt työkseni.
Stellan
Pellekoulussa kenenkään ei ole pakko yrittää
väkisin olla hauska. Hauskuutta ei voi vääntää
väkisin. Meissä kaikissa joka tapauksessa on pelle, mutta
vasta sen löytyminen antaa eväät rehtiin ja aitoon
pelleilyyn.
Osa pellekoululaisista halajaa joskus estradeille, toiset haluavat
muuten vain löysätä kiristävää pipoa.
Tarja Tikkanen esimerkiksi, päästää itsestään
aika ajoin ulos Kerttuli Mällisen.
- Kerttuli
muotoutuu liioitellusta minästä. Omat piirteeni ylikorostuvat
hänessä. Pellen rooli on auttanut minua myös hyväksymään
itseni ihan erilailla. En enää esimerkiksi häpeä
naisellisia makkaroitani, Tikkanen kertoo.
Jos
Pellen onkin joskus nähnyt Sirkuksissa räävinä
ja karkeana, se ei kuulu hyvään pelleilyyn. Anna-Kaisa
Järvi painottaa, että hyvä Pelleily on naivia herkkyyttä,
eikä koskaan loukkaavaa tai kiusallista.
- Jos
havaitsee ihmisissä sen, huonon fiiliksen ja kovan vastustuksen,
täytyy hellittää ja jättää ihminen
silloin rauhaan, hän sanoo.
Hän viittaa Stand up -komiikkaan, jossa joskus jopa haukutaan
ihmisiä ja ollaan aggressiivisia. Se ei ehdottomasti kuulu
rehtiin klovneriaan.
Järvi
kertoo välillä kohtaavansa kursseillaan sellaisia ihmisiä,
jotka luulevat mukaan tullessaan, että ovat mahdottoman hauskoja
ihmisiä, olleet aina ainakin omasta mielestään. Mutta
kun tavalliset vitsin kerronnat eivät sitten jaksakaan naurattaa
ja Pellekoulussa niistä ei ole mitään hyötyä,
se saattaa olla henkilölle järkyttävä kokemus.
Että ei kelpaakaan sellaisena kuin on itseään pitänyt.
- Emme
hae sellaisia, vitsin vääntäjiä, vaan ihmisen
ydintä, Järvi tähdentää. Eikä
se ole sitä, että Minä esiinnyn!, Minun repliikkini!,
Minun esitykseni!. Klovneria on improvisaatiota ja vuorovaikutusta.
Sitä, että tulemme toimeen niiden ihmisten ja tilanteiden
kanssa. Se on joka kerta uusi haaste ja aina yhtä hauskaa.
Siksi jokainen esitys on ainutkertainen, hän sanoo.
Toimittaja:
SIRKKU KIANTO
|