28.1.2003
PELLEÄ ETSIMÄSSÄ

Ihmisellä on välillä tapana mennä ja kaivautua itseensä. Sitten sitä yrittää löytää syvältä itsestään jotain suurta ja tärkeää, vakavaakin. Mutta entä sitten, jos sieltä löytyykin Pelle!? Niin voi parhaimmassa tapauksessa käydä, jos on mennyt Pelle-kouluun, jossa pellen löytyminen sisältä on kaiken alku ja juuri. Nimittäin aitoon Pelleilyyn.

Anna-Kaisa Järvi alias Madame Stella pitää Pelle-koulua Oulussa ja on itse hyvin pidetty, kutsuttu ja kehuttu Pelle.

Mistä tietää löytäneensä pellen itsestään?

- Pelle on ihmisyyttä paljaimmillaan. Meidän täytyy näyttää haavoittuvuutemme ja silloin me myös tietenkin näytämme tyhmyytemme, naiviutemme!, Anna-Kaisa Järvi selittää.

- Kaikki joskus nauravat meille! Emme me tiedä mikä se meissä on, mutta kun kaivamme sen esille ja näytämme sitä kokoajan, niin siinä se on, se on hyvin mullistava kokemus! Se on juuri se asia minkä kaikkein mieluummin haluaisi peittää, niin sitä pitää näyttää, hän opastaa.

10 vuotta sitten Anna-Kaisa Järvi päätyi ammatinvaihdokseen. Kun 35-vuotias yliopiston opettaja ja uranainen siihen aikaan astui sisään Kööpenhaminan komediakouluun, se oli menoa se.

- Ajattelin että olen sellainen älykäs ja tärkeä, tietäväinen henkilö. Mutta kun jouduin sinne Pellekouluun, minut riisuttiin siitä kaikesta tietämisestä ja tärkeydestä. Sieltä kuoren alta löytyi sitten se Stella! Ja nyt olen 10 vuotta pelleillyt työkseni.

Stellan Pellekoulussa kenenkään ei ole pakko yrittää väkisin olla hauska. Hauskuutta ei voi vääntää väkisin. Meissä kaikissa joka tapauksessa on pelle, mutta vasta sen löytyminen antaa eväät rehtiin ja aitoon pelleilyyn.
Osa pellekoululaisista halajaa joskus estradeille, toiset haluavat muuten vain löysätä kiristävää pipoa. Tarja Tikkanen esimerkiksi, päästää itsestään aika ajoin ulos Kerttuli Mällisen.

- Kerttuli muotoutuu liioitellusta minästä. Omat piirteeni ylikorostuvat hänessä. Pellen rooli on auttanut minua myös hyväksymään itseni ihan erilailla. En enää esimerkiksi häpeä naisellisia makkaroitani, Tikkanen kertoo.

Jos Pellen onkin joskus nähnyt Sirkuksissa räävinä ja karkeana, se ei kuulu hyvään pelleilyyn. Anna-Kaisa Järvi painottaa, että hyvä Pelleily on naivia herkkyyttä, eikä koskaan loukkaavaa tai kiusallista.

- Jos havaitsee ihmisissä sen, huonon fiiliksen ja kovan vastustuksen, täytyy hellittää ja jättää ihminen silloin rauhaan, hän sanoo.
Hän viittaa Stand up -komiikkaan, jossa joskus jopa haukutaan ihmisiä ja ollaan aggressiivisia. Se ei ehdottomasti kuulu rehtiin klovneriaan.

Järvi kertoo välillä kohtaavansa kursseillaan sellaisia ihmisiä, jotka luulevat mukaan tullessaan, että ovat mahdottoman hauskoja ihmisiä, olleet aina ainakin omasta mielestään. Mutta kun tavalliset vitsin kerronnat eivät sitten jaksakaan naurattaa ja Pellekoulussa niistä ei ole mitään hyötyä, se saattaa olla henkilölle järkyttävä kokemus. Että ei kelpaakaan sellaisena kuin on itseään pitänyt.

- Emme hae sellaisia, vitsin vääntäjiä, vaan ihmisen ydintä, Järvi tähdentää. – Eikä se ole sitä, että Minä esiinnyn!, Minun repliikkini!, Minun esitykseni!. Klovneria on improvisaatiota ja vuorovaikutusta. Sitä, että tulemme toimeen niiden ihmisten ja tilanteiden kanssa. Se on joka kerta uusi haaste ja aina yhtä hauskaa. Siksi jokainen esitys on ainutkertainen, hän sanoo.

Toimittaja: SIRKKU KIANTO