|
12.10.2004 Lasten ja nuorten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöistä tiedetään paljon. Mutta entä jos tavarat ovat kadoksissa, ihmissuhteet takkuilevat ja rahankäyttö riistäytyy hallinnasta vielä aikuisenakin?
Tarkkaamattomuuteen liittyvät piirteet eivät välttämättä pääty, kun ihminen täyttää 18, vaan ne voivat jatkua huomattavan kiusallisina myös halki aikuisiän. Elise Korsumäki oivalsi vasta nelikymppisenä mikä oli syynä elämän kaoottisuuteen. -Olen aina ollut höpöttäjä, keskeyttänyt ihmisiä. Mikä minussa on kun teen aina väärin… Miksi mulle sanotaan, että kun sä olet tollanen höpöttäjä, älä nyt keskeytä ja ei tämä kuulu sulle? Mikähän tässä on, kun muut eivät ole tälläisiä, muistaa Elise miettineensä nuoruudessaan. AIKUISET EIVÄT KIIPEILE? Ensimmäisen kerran Elise Korsumäki sai tietää tarkkaavaisuushäiriöstä noin kuusi vuotta sitten, kun koulunkäyntiin valmistautuvan vanhemman pojan keskittymiskyvyn puutetta, ylivilkkautta ja ongelmallisia kaverisuhteita alettiin tutkia ja hoitaa. Onkiessaan lisää tietoa löytyi lopulta netistä kuvaus neurobiologisiin syihin pohjautuvasta tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä nimeltä ADHD (Attention Deficit/Hyperactivity Disorder). Elise tunnisti kuvatut piirteet koulua aloittelevassa pojassaan ja oivalsi yhteyden myös omaan käyttäytymiseensä. Psykiatrian
dosentti Hannu Lauerma Turun yliopistosta on hoitanut tarkkaavaisuushäiriöitä
myös aikuisilla. -Tyypillistä on, että lapsuudessa niin helposti näkyvä ja hyvin konkreettinen ylivilkkaus häipyy ja jäljelle jää tietty tarkkaamattomuus ja vaikeus löytää tiettyjä kognitiivisia strategioita sekä vaikeus hallita omaa elämää. Aikuiset eivät enää kiipeile niin paljon.
ALIDIAGNOSOITU HÄIRIÖ Suomalaisista
noin 3-5 %:lla on ADHD. Kuitenkin vain pienellä osalla heistä
on lääkärin diagnoosi tai hoitoa häiriöönsä.
Häiriön taustalla on aivojen välittäjäaineisiin
liittyviä muutoksia sekä perinnöllisiä tekijöitä. Ns. asosiaalisen, epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön taustalta löytyy myös usein ADHD- eli ylivilkkausproblematiikkaa. -Tällainen epäsosiaalistumisen kierre ja tietty roolinotto, josta on sitten myöhemmin vaikea tai mahdoton enää irrottautua ja tiettyjen aikuiskykyjen kehittymättömyys on yksi muoto. Sitten on hyvinkin sosiaalisia ja hyvin pidettyjä tarkkaavaisuushäiriöisiä henkilöitä. Häiriö ilmenee heillä lähinnä vaikeutena hallita omaa elämää ihan käytännöllisellä tasolla. On vaikeaa pitää kiinni aikatauluista, on vaikeaa keskittyä asioihin yksi kerrallaan, on vaikeaa saattaa asioita loppuun. Heillä ovat tyypillisesti sukat eri paria, tavarat hukassa, erilaisia tavarapinoja ja vaikeuksia hoitaa arkielämän asioita ajoissa. Jos heillä ei ole hyvää sihteeriä, luettelee Lauerma. SELVIYTYMISTARINOITA ON MONIA Elise toimi 20 vuotta ATK-suunnittelijana. Työn luonne muuttui kuitenkin tietokonealalla nopeasti ja keskittyminen aina vain isompiin ohjelmiin ja kokonaisuuksiin alkoi tuottaa vaikeuksia. Edessä oli alan vaihto. Syksyllä Elise aloitti artesaaniopinnot Loimaan Ammatti-Instituutissa. Uudessa koulussa Elisern luovuus ja kädentaidot saavat kukoistaa ja hän nauttii oppimisesta.
On
monta eri strategiaa selviytyä elämässä tarkkaavaisuushäiriöstä
huolimatta. HARVOIN HOIDOSSA Koska
ADHD-häiriö on aikuisilla yhä alidiagnosoitua, ei
myöskään hoitoa siihen ole aivan yksinkertaista saada.
Hoitoon voidaan käyttää terapiaa ja valmennuskursseja
sekä vertaistukiryhmiä ja arjen harjoittelua valmentajan
eli luotsin avulla. Diagnoosi tehdään haastattelemalla
ja käymällä läpi lapsuuden ja nuoruuden historiaa.
-On lähdetty siitä, että informointi, mistä on kysymys auttaa riittävästi ja ihminen löytää sopeutumisen teitä. Mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan selviä normaalielämän vaatimuksista tai niistä vaatimuksista mitä elämä on heille rakentanut, ilman että sitä hoidetaan esim. lääkkeillä, Lauerma toteaa. Hannu
Lauerma haluaa painottaa, että lääkkeitä ei
koskaan tyrkytetä. Lääkitys on yksi keino koettaa
tukea omaa elämänhallintaansa. ANNA ARMOA! Jos
asiat ovat joskus luisua käsistä, voi olla armollisempi
myös itselleen, kun tietää mistä on kysymys. Tarkkaavaisuushäiriöisellä
on monia vahvuuksia kuten nopeus ja tehokkuus lyhyissä projekteissa,
innostuminen ja energinen asioihin heittäytyminen. He ovat
usein luovia ja innovatiivisia sekä valmiita ottamaan riskejä.
Elämä heidän kanssaan ei todellakaan ole tasapaksua. -Kannattaa muistaa, että tarkkaavaisuushäiriö ei parane rankaisemalla tai uhkaamalla. Se voi ryhdistää henkilön pieneksi hetkeksi kerrallaan niin, että hän kiinnittää sitten koko huomionsa jonkinlaisen painostuksen alla tiettyihin kysymyksiin. Mutta muuten tämä tarkkaavaisuusongelma on sellainen joka pysyy, se ei ole tahdon asia, henkilö ei ole valinnut sitä. Siitäkään huolimatta, että hänet voidaan hetkeksi pakottaa ikään kuin ruotuun. Se on hiukan sama asia kuin että me pakotettaisiin liikuntavammainen kiipeämään hyvin vaikeasti aidan yli. Hän saattaa siitä hyvin suurin vaivoin ja tuskin onnistua mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hänellä ole liikuntavammaa, huomauttaa Lauerma ja toivoo samalla, että ympäristö tuntisi vähemmän tarvetta tuomita tarkkaavaisuushäiriöisen käytöstä.
RÄMÄPÄÄ RISKINOTTAJA -Voidaan ajatella, että evoluutiossa nämä altistavat geenit ovat säilyneet sen takia, että tällaista ihmiselämän rikkautta tarvitaan. Se on luultavasti ollut eduksi ihmislajille, että meitä on moneksi ja monenlaisiin tehtäviin. Joskus on spekuloitu sellaisella ajatuksella, että tietyssä vaiheessa Euroopan historiaa tämä tyyppi päätyi merille ja siirtomaihin. Rämäpäisiä riskinottajia, jotka saattoivat sitten onnistua oikein hyvin, kannustaa Hannu Lauerma. Toimittaja:
LEA FROLOFF Lisää
tietoa: |
