14.9.2004
VALOKUVATERAPIASTA APUA ITSENSÄ TUNTEMISEEN

Valokuvat ovat nykyään ihmisille hyvin arkista materiaalia, mutta ne voivat myös syventää ja nopeuttaa psykoterapiaprosessia.

KUVA MUISTAA

Oman historiansa tutkiminen valokuvan kautta on voimakkaampaa kuin pelkkä muisteleminen. Kun edessä on valokuva, se muistuttaakuvanottotilanteesta, jostain tietystä henkilöstä tai siitä mitä hänen kanssaan tapahtui. Kuva muistuttaa, vaikka kuinka yrittäisi väistää.

- Se on jo sanassa valokuva – se tuo päivänvaloon jotain sellaisia asioita, joita sanat eivät tavoita.kuvailee Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen puheenjohtaja Ulla Halkola.

- Valokuva on myös muisti. Se on hetki, joka on joskus tapahtunut, ja valokuvan kautta päästään katsomaan, mitä siihen hetkeen liittyy,

- Kun ihminen katsoo kuvaa, hän usein puhuu preesensissä: minä olen tässä hiekkarannalla, äitini on vieressä, isä on jossain kaukana. Muistot tulevat joskus niin eläviksi, että joku muistaa esimerkiksi villatakin karheuden tai mieleen palaa tuoksuja, ja se juuri avaa muistin portteja koko siihen tilanteeseen.

- Nämä muistot saattavat olla kipeitäkin, mutta psykoterapian kannalta valokuvan merkitys on siinä, että valokuvan kautta voidaan herättää muistoja esiin.

LISÄÄ ITSETUNTEMUSTA

Valokuvaterapia on valokuvan ja valokuvauksen käyttämistä psykoterapiassa keskustelua täydentävänä menetelmänä. Kyse on ennen kaikkea oman itsensä tuntemisesta ja prosessi lähtee liikkeelle jo kuvien valinnasta.
Valokuvaterapian aluksi terapeutti voi esimerkiksi pyytää asiakasta tuomaan ensimmäiselle istunnolle viisi tärkeää valokuvaa.

- Usein voi olla, että asiakas jättää joitakin kuvia tuomatta ja silloin terapeutti voi myöskin kysyä, että oliko jotain kuvia, joita et halunnut tuoda tänne.

Jokainen valokuva, jonka ihminen ottaa tai säilyttää, muistuttaa häntä jostain ajasta, herättää tunteita ja synnyttää assosiaatioita kuvanottotilanteesta. Tunteet vaihtelevat sen mukaan, miten vahvoja kuvat ovat.Myös kuvien puuttuminen kokonaan jostain elämänvaiheesta voi kertoa paljon. Halkolan mukaan valintaprosessi on jo aktivoinut jotain, kun asiakas tulee vastaanotolle.

- Kun ihmistä pyytää kertomaan jotain valokuvien pohjalta, hän kertoo eri tavalla kuin jos häntä pyydettäisiin kertomaan itsestään muuten vain.

TULKINTOJA OMASTA ELÄMÄSTÄ

Valokuvaterapia ei tarkoita sitä, että valokuvia analysoidaan tai tulkitaan sinällään. Koska se, mihin valokuvassa kiinnittää huomiota ja mitä tunteita se kussakin herättää, on henkilökohtaista, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tulkita tiettyä valokuvaa ja sen merkitystä. Tulkintoja voi tehdä vain omasta elämästään.

Hyvässä tapauksessa terapia etenee niin, että asiakas vastaa itse kysymyksiinsä, koska se, mitä kuvissa ”näkyy”, on sidottu katsojan tapaan havaita. Terapeutti ei siis analysoi ja tulkitse kuvia asiakkaan puolesta niin kuin lääkäri röntgenkuvia, vaan kiinnittää ehkä huomion johonkin, mitä ihminen itse ei ole aikaisemmin nähnyt.

- Terapeutti ei sillä tavalla ole kuvien lukija, että hän kertoisi asiakkaalle, että tämä kuva kuvastaa sinusta sellaista ja sellaista, vaan on todella tärkeää, että asiakas itse tuo esille tunteet ja ajatukset, jotka siitä kuvasta tulee.

- Terapeutti yrittää kysymyksillään auttaa asiakasta löytämään niitä tärkeitä asioita, merkittäviä yhteyksiä, ja sitä kautta tekemään elämäntarinaansa, elämän juontansa ymmärrettäväksi.

PAREMPI KUVA ELÄMÄSTÄ

Terapiaa käytetään eri tarkoituksiin asiakkaasta ja hänen ongelmastaan riippuen. Menetelmää voidaan käyttää yhtä hyvin niin yksilöterapiassa, pariterapiassa kuin ryhmäterapiassakin ja valokuvaa voidaan käyttää terapian välineenä monella tavalla.

- Terapian aikana voidaan esimerkiksi ottaa kuvia, joissa asiakas on itse kameran edessä mallina. Kuvaa voi käyttää tällä tavalla esimerkiksi korjaamaan vääristynyttä suhdetta ruumiiseen, vaikkapa korjaamaan syömishäiriöisen minäkuvaa.

- Joku traumaattinen tapahtuma esimerkiksi lapsuudessa on voinut kadota mielestä, ja se voidaan saada esille ja käsitellyksi kuvan kautta. Vaikea tilanne voidaan ikään kuin lavastaa uudelleen, Halkola kuvailee.

- Valokuvaterapiassa voidaan myös esimerkiksi kuvata uudestaan joku merkittävä, koskettava lapsuudenkuva. Jos asiakas halua, hän voi tuoda sen tyyppisiä vaatteita ja muuta rekvisiittaa, ja kuva ikään kuin lavastetaan uudestaan. Näin voidaan lähteä tekemään uutta tarinaa.

- Tämän tyyppiset kuvat voivat olla kokemuksellisesti hyvin merkittäviä, koskasiinä tavallaan kokonaan,ruumiillisestikin, palaa siihen kuvanottohetkeen.Se saattaa kokemuksena antaa oivallusta siitä, miksi kuvanottohetkellä koki joitain tunteita ja miten ne mahdollisesti seuraavat vielä aikuisiässäkin.

KUVA SYVENTÄÄ TERAPIATILANNETTA

Monelle kynnys lähteä terapiaan on korkea, koska puhuminen tuntuu vaikealta. Halkolan mukaan kuva voi tehdä asian helpommaksi. Varsinkin kun valokuvat ovat ihmisille nykyään niin tuttua ja arkista materiaalia.

- Se että kuvaa tuotetaan nykyään niin paljon, tekee sen, että se on helpohko väline tuoda myöskin terapiatilanteeseen, jossa puhutaan monta kertaa hyvinkin vakavista ja kipeistä asioista. Kuva rikastaa ja syventää terapiatilannetta, koska se tuo eri aistit, kokemukset ja tunteet hyvin konkreettisesti mukaan.

MERKITYKSELLISIÄ KUVIA

Valokuva kertoo siis paljon enemmän kuin se, että jollakin on ollut syntymäpäivät tai että on käyty Italiassa ja poseerattu Milanon torilla. Keitä kuvissa näkyy? Ja ketkä sieltä puuttuvat? Mitä perheen välisistä suhteista kertovat ilmeet, eleet ja asennot? Ne voivat merkitä jotain – tai toisaalta olla merkitsemättä. Kaikki täytyy itse oivaltaa.

- Kuva on yksi hetki, yksi väläys elämästäni. Joskus kuva on minulle yhdentekevä mutta jollekin toiselle hyvin merkittävä. Koskaan voi tietää, mikä kuvassa on se, joka nousee koskettavaksi kohdaksi. Se on jokaiselle hyvin henkilökohtainen asia.

- Sen vuoksi terapeutin on syytä suhtautua asiakkaan kuviin hyvin kunnioittavasti, koska vain asiakas itse tietää, mikä siellä on tärkeää tai koskettavaa. Sitä voidaan sitten yhdessä tarkkailla ja terapeutti voi omilla kysymyksillään auttaa näkemään vaihtoehtoisia asioita siinä kuvassa.

Asiantuntija: ULLA HALKOLA,
puheenjohtaja, Suomen valokuvaterapiayhdistys

Toimittaja: TIIA VÄRE

KOKEILE ITSE:
MITÄ VALOKUVAT KERTOVAT?

Valitse yksi sinulle tärkeä kuva ja vastaa esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin:

• Mistä kolmesta asiasta kuvassa pidät?
  
• Mikä on selvin asia, jonka kuvasta näkee?
  
• Mitä kuvasta puuttuu?
• Mitä kuva sanoisi sinulle, jos voisi?
  
• Kenelle haluaisit antaa kuvan?
  
• Jos olisit kuvan henkilön terapeutti, mitä haluaisit kertoa kuvassa olevalle?
  
• Mikä on kuvan nimi?
  
• Mikä on kuvan viest