|
21.9.2004 Dementia ei ole vain vanhusten vitsaus, vaan yllättävän yleinen myös työikäisillä. Arviolta noin 7000 työikäistä suomalaista sairastaa Alzheimerin tautia tai muuta muistihäiriösairautta. Nuorimmat diagnosoidut ovat 35-vuotiaita, mutta useimmat kuitenkin yli viisikymppisiä, kertoo neurologi Juha Rinne valtakunnallisesta PET-keskuksesta Turusta. Vaikka perimän merkitys onkin melkoinen, täytyy muistaa, että kaikki nuorella iälläkään alkaneet sairaudet eivät ole perinnöllisiä.
Varhaisen diagnoosin merkitys on korostunut entisestään viime vuosina, kun Alzheimerin tautia hidastavia lääkkeitä on tullut käyttöön. Dementiaohjaaja Minna Rosendahl Turun Seudun Alzheimer-yhdistyksestä sanoo, että työikäiset osaavat usein itse hakea apua ja heidän tautinsa todetaan yleensä jo varhain. He ovat myös vielä varsin hyvässä kunnossa ja osaavat käyttää tukea ja palveluita, joita on tarjolla. Esimerkiksi ensitietokurssien osallistujista alle 65-vuotiaita on Turussa noin kolmannes. UUDEN OPPIMINEN VAIKEUTUU Nykypäivän työelämässä tulee jatkuvasti eteen uusia työtehtäviä, uusia työtapoja tai tietokoneohjelmia. Näiden uusien asioiden oppimisessa, varsinkin monimutkaisempien ja vaativampien tehtävien kohdalla alkaa ensinnä tulla vaikeuksia. Vähitellen huomaa, että joutuu yhä enemmän tarkistelemaan asioita, käyttämään muistilappuja ja muita muistitukia ja silti alkaa tulla unohduksia ja virheitä, joista aiemmin ei kärsinyt. Asianomainen alkaa usein itse aika nopeasti epäillä, että jotain on vialla. Oireet voivat kuitenkin viitata myös nykyisin yleisiin stressiin, uupumukseen tai masennukseen, eikä oikeaan diagnoosiin aina heti päästä.
MAGNEETTIKUVAUS ON TARPEEN Koska työikäisillä muistihäiriösairaus on vasta alkamassa ja dementia hyvin lievä, on tehtävä erityisen tarkat neuropsykologiset tutkimukset muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen kuten tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn selvittämiseksi. Lääkärin tutkimukset ja potilaan sekä hänen läheisensä haastattelut sekä tietyt laboratoriokokeet tarvitaan tilanteen kartoittamiseksi. Lisäksi on välttämätöntä tehdä aivojen kuvantamistutkimuksia, joista magneettikuvaus on tärkein. Tietokonetomografian avulla voidaan poissulkea vakavat, isot muutokset aivoissa kuten aivokasvaimet, aivoinfarktit tai -verenvuodot, mutta alkavan tai lievän muistihäiriön tunnistamisessa se ei ole riittävän hyvä, korostaa neurologi Juha Rinne. Magneettikuvaus antaa jo myös osviitta siitä, mikä syy muistihäiriön taustalla on; onko kyse Alzheimerin taudista, otsalohkodementiasta vai jostakin muusta. Näin päästään myös heti mahdollisimman tarkan ja oikea hoidon alkuun. Joissakin
erikoistilanteissa voidaan nykyisin turvautua myös toiminnallisiin
aivojen kuvantamismenetelmiin, kuten PET- eli positroniemissiotomografiatutkimukseen.
TYÖIKÄISENÄ
ALKAVA DEMENTIA Muistihäiriösairaus on aina koko perheen sairaus, mutta työikäinen on usein hyvin vaikeassa ja hämmentävässä tilanteessa. Monen elämä rakentuu varsin vahvasti työroolin varaan, ja työstä joutuu luopumaan vähitellen. Keskittyminen ja tarkkaavaisuus eivät enää riitä; useimmat siirtyvät eläkkeelle ensimmäisen vuoden aikana diagnoosin saatuaan. Puoliso on usein vielä työelämässä, kotona voi olla vielä alaikäisiä lapsia, ja ylipäätään sairaus alkaa elämänvaiheessa, johon sitä ei ole mitenkään osattu ajatella, kuvailee dementiaohjaaja Minna Rosendahl sairastuneen tilannetta. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti: osa kieltää asian täysin ja pitää diagnoosia vääränä eivätkä he halua käsitellä asiaa lainkaan. Jotkut kyllä hyväksyvät sairautensa, mutta eivät pysty käsittelemään sitä millään tavalla kenenkään, eivät edes läheisten ihmisten kanssa, kertoo Minna Rosendahl. Osa hakee keskustelemalla apua alusta lähtien, ja osa oppii siihen ajan kanssa. VERTAISTUKI AUTTAA RATKAISEVASTI Monille vertaisryhmään tulo on yllätys: täällähän on ihan tavallisia ihmisiä, joilla on kokonainen elämä sairaudestaan huolimatta. Tuki on merkittävää, sillä ihmiselle on tärkeää saada olla ikäistensä seurassa samanarvoisena vaikkei pystykään enää samoihin suorituksiin kuin ennen. Sitä paitsi on hyvä huomata, ettei ihminen muutu yhtäkkiä vaikeasti dementoituneeksi henkilöksi, joka ei pysty normaaliin kanssakäymiseen tai jota pitäisi pelätä tai hirveästi suojella – ihmiset säilyvät omana itsenään ja tarvitsevat edelleen läheisiään, ystäviään ja työtovereitaan ja sosiaalista elämää niin kuin ennenkin. Niin sairastunut kuin hänen läheisensä voivat hakea tukea paikallisista Alzheimer-yhdistyksistä, jotka järjestävät monenlaisia kursseja ja ryhmiä. Tietoa saa myös terveydenhuollon kautta tai Alzheimer-keskusliitosta.
Hyödyllisiä
yhteyksiä: |
