|
23.3.2004 Masennus on merkittävä kansansairautemme, johon sairastuu joskus elämänsä aikana meistä joka viides. Se aiheuttaa runsaasti inhimillistä kärsimystä, vie toiminta- ja työkyvyn.
Masennus on kaikissa elämänvaiheissa yhä edelleen alidiagnosoitu ja alihoidettu mielenterveyden häiriö. Kuitenkin mielenterveyshäiriöiden ja etenkin masennuksen aiheuttamat sairaslomat ovat yhä nousussa. Nyt alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä ryhmä psykiatriset syyt on suurin. Psykiatristen syiden sisällä puolestaan masennus on tavallisin työkyvyttömyyden syy. MITÄ MASENNUS ON? Masennuksella tarkoitetaan arkipuheessa hyvin erilaisia asioita. On tärkeää erottaa masennus tunteena, oireena ja sairautena, painottaa Turun Psykiatrian akuuttipoliklinikan apulaisylilääkäri Erkki Äärelä. - Masentuneisuus on ihmisen tunnevaihtelussa se alhaisempi ääripää ja on normaalia tuntea masentuneisuutta mm. vastoinkäymisissä. Masennus oireena on enemmänkin patologinen ilmiö. Masennustilassa taas on jo kyse sairaudesta, joka poikkeaa vakavuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi näistä edellisistä. Esimerkiksi surun tunne sekoitetaan usein virheellisesti masennukseen. - Surun tunne on normaalia, jossa ihminen tuntee alakulon tunteita johtuen menetyksestä, Äärelä huomauttaa. Psykiatriassa masennus sairautena on määritelty tietynlaisin kriteerein. Siihen vaikuttavat oireet ja ihmisen toimintataso. Masennuksesta puhutaan silloin kun ihmisellä on pidemmän aikaa, viikkojen ajan, yhtäjaksoisesti alentunut mieliala, heikentynyt toimintakyky ja kun mielialan säätely on irtaantunut asioista, jotka siihen liittyvät. - Normaalisti, jos tapahtuu jotakin miellyttävää tai mukavaa, mieliala kohoaa ja ikäviin tapahtumiin reagoidaan mielialan laskemisella. Masennuksessa käy niin, että hyvät uutiset lakkaavat olemasta hyviä uutisia ja syvässä masennuksessa hyvätkin uutiset ovat huonoja uutisia. Ihminen ei tavallaan pääse irti masentuneesta mielialastaan eikä reagoi ympäristön tapahtumiin. Muita masennuksen tyypillisiä oireita ovat jatkuva vetämättömyys ja väsyneisyys, keskittymis- ja aloitekyvyttömyys, muutokset ruokahalussa, univaikeudet, itsetunnon lasku, piinaavat itsesyytökset tai jopa itsetuhoiset ajatukset. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa on heikentynyt.
MITÄ MASENNUKSEN TAKAA LÖYTYY? Masennukseen liittyy myös merkittäviä biokemiallisia ja fysiologisia muutoksia. Sen yhteydessä esiintyy usein myös ruumiillisia oireita ja sairauksia. Depressioon liittyy korkea kuolleisuus, joka ei selity pelkästään itsemurhilla. Uuden laajan tutkimuksen mukaan kliininen depressio lisää sepelvaltimotaudin riskiä lähes kolminkertaiseksi, vaikka muiden perinteisten riskitekijöiden vaikutus poistettaisiin. Vakavan masennustilan aiheuttama riski sepelvaltimotaudille on yli kaksi kertaa korkeampi kuin lievän depression aiheuttama riski. - Tietyissä aivoihin liittyvissä sairauksissa masennuksen todennäköisyys voi olla todella suuri. Esimerkiksi Parkinsonin taudissa yli puolella esiintyy masennusta. Voi ajatella, että sen sairausprosessin myötä aivossa tapahtuu samanlaisia muutoksia mitä sitten nähdään varsinaisessa masennuksessa, toteaa Erkki Äärelä. Masennus
näyttää olevan erityisesti naisten sairaus. Naisten
suuremman depressioriskin syystä on esitetty erilaisia sekä
biologisia, psykologisia että sosiaalisia selityksiä. - Siinäkin sitten voi kysyä että onko tämä, vastaako tämä jotenkin todellisuutta vai ilmeneekö miesten masennus jollain toisella tavalla että onko sitten esimerkiksi alkoholinkäytössä jotain tai istuuko sellaisia henkilöitä vankilassa tai millä tavalla miesten masennus kuvaltaan eroaa naisten masennuksesta, muistuttaa Äärelä. Masennuksen taustalta löytyy perinnöllistä alttiutta. Mikään kohtalo se ei kuitenkaan ole. Tarvitaan myös muita tekijöitä, että masennus puhkeaa sairaudeksi. - Periytyminen voi olla sosiaalista, perheessä voi olla ongelmia, jotka altistavat masennukselle. Varhaiset menetykset ja varhaisten olosuhteiden puutteellisuudet altistavat myöhemmällä iällä masennukselle. Myös sitä on tutkittu, vaikuttaako jos äiti on ollut masentunut lapsuuden vauvavaiheessa. Se ilmeisesti lisää masennuksen todennäköisyyttä aikuisiällä, Erkki Äärelä listaa. MUNA VAI KANA? Useat tutkimukset osoittavat kiistatta, että biologisilla tekijöillä on merkitystä masennusalttiudessa ja masennustiloissa. Tutkijoita eri puolilla maailmaa kiinnostaa minkälainen yhteys aivokemialla on masennukseen, selvittää Erkki Äärelä. - On kaksi tärkeää tutkimusaluetta. Toinen liittyy keskushermoston välittäjäaineisiin. Nämä ovat sellainen ryhmä aineita, jotka välittävät hermoimpulssin hermosolusta toiseen. Niitä tunnetaan useita kymmeniä ja todennäköisesti kaikkia ei vielä tunnetakaan. Niistä pystytään tutkimaan ehkä kymmentä, pariakymmentä. Nykyiset teoriat masennuksen aivokemiasta koskevat sitten näitä välittäjäaineita, joita me pystymme tutkimaan. Näiden tietojen merkityksellisyydestä on vähän vaikea sanoa mitään, koska ei ole millään tavalla varmaa, että juuri näistä aineista joku sitten on se todella masennuksen kannalta tärkeä.
Toinen
neurobiologinen masennustutkimussuunta ovat kuvantamistutkimukset,
Äärelä jatkaa. Kiinnostavaa on, että myös lumelääkkeillä, plasebolla, on todettu olevan vaikutusta aivokemiaan. Masennuslääkkeet vaikuttavat kuitenkin tehokkaammin, painottaa Äärelä. - Yleensäkin
lääketutkimuksissa todetaan plasebolla olevan sellainen
30 %:n luokkaa oleva teho, joka voi psykiatrisissa häiriöissä
olla korkeampikin. Masennuslääkkeillä on todettu
olevan tätä suurempi teho. Niitä on tutkittu lumelääkettä,
plaseboa vastaan ja on todettu, että niillä on suurempi
vaikutus, 1½ - kaksinkertainen teho lumelääkkeisiin
verrattuna. - Sanoisin niin, että siitä ei tämänhetkisen tutkimuksen perusteella voi esittää mitään lopullista mielipidettä. Minusta tuntuu luontevalta sellainen ajatus, että nämä ovat saman kuvion kaksi eri puolta. Masennuksessa on tämä tietynlainen oirekuva ja että sitä oirekuvaa vastaa tietynlainen aivoston tila. Ei voi ajatella sillä tavalla, että ne aivomuutokset välttämättä olisivat masennuksen syy, vaan että ne syytekijät ovat nämä perinnöllinen alttius ja ihmisen elämässään kokemat menetykset ja vastoinkäymiset. Psykologiselta kannalta masennuksessa ajatellaan olevan kysymys menetysten käsittelyn jonkinlaisesta jumiutumisesta tai epäonnistumisesta. Surutyö ei ikään kuin onnistu vaan seuraakin masennus. - Aivojen toiminta on hyvin muovautuvaa, plastista. Välittäjäaineiden pitoisuuksissa ja hermosolujen herkkyydessä näille välittäjäaineille voi tapahtua suuriakin muutoksia. Sillä tavalla on ajateltavissa, että elämänvaikeudet varsinkin pitkäkestoiset, voivat johtaa muutoksiin, jotka liittyvät masennukseen. Vaikutuksia on molempiin suuntiin. Itse ajattelen, että niistä ei tarvitse valita, että ne tekijät ovat mukana masennuksessa eri asteisina eri ihmisillä. MITEN YLEISTÄ MASENNUS ON? Laajojen Mini-Suomi ja Terveys 2000 tutkimusten mukaan vakavaa masennusta sairastaa 5 henkilöä sadasta. Näiden tutkimusten perusteella masennus ei olisi yleistynyt 20 vuodessa. Yllätys sen sijaan on, että masennus on edelleen selvästi lisännyt sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.
- Alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä vielä noin 10 vuotta sitten suurin yksittäinen syy oli vielä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja tänä päivänä psykiatriset syyt, joista yleisin masennus. Ja saattaa olla käynyt sillä tavalla, että mikä vielä 10 vuotta sitten hoidettiin tuki- ja liikuntaelinsairautena, niin tänä päivänä saa oikeamman nimen eli huomataan että kysymyksessä on masennus. Tähän voi lisätä, että hyvin huomattavassa osassa masennuksista ruumiilliset oireet ovat varsin huomattava osa sitä taudin kuvaa ja nimenomaan erilaiset kiputilat aivan tyypillisinä. Joskus ainoana masennuksen oireena, Äärelä huomauttaa.
MASENNUS MAKSAA Mielenterveyshäiriöiden aiheuttamien sairauslomien kasvu on jatkunut voimakkaana, vaikka laantumista jo ehdittiin odottaa. Mielenterveyshäiriöiden vuoksi alkaneet sairauspäivärahakaudet lisääntyivät vuodesta 1997 vuoteen 2002 lähes 86%.
Kansaneläkelaitoksen
tilastojen mukaan masennuksen aiheuttamat kustannukset ovat nousseet
huomattavasti vuonna 2002. Yksin mielialahäiriöiden perusteella
maksettiin päivärahoja 85,6 miljoonaa euroa ja neuroottisten
ym. häiriöiden vuoksi 21,6 miljoonaa euroa. Korvattuja
päiviä oli vuonna 2002 mielialahäiriöiden vuoksi
2,2 miljoonaa ja mielenterveyshäiriöiden vuoksi kaikkiaan
3,5 miljoonaa. Eri sairauksien aiheuttamia sairauslomapäiviä
korvattiin kaikkiaan 14,7 miljoonaa. Näihin lukuihin eivät
sisälly ns. karenssipäivät, joita on yhdeksän.
Masennuksen hoidon edellytykset ovat parantuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Silti huomattava osa potilaista jää hoitamatta kunnolla. Ihminen vetäytyy ja passivoituu eikä osaa tai pysty hakeutumaan hoitoon ajoissa. Koska masennus on ennen muuta sisäistä kipua, voi sitä toisinaan olla jopa itse vaikea tunnistaa. Parhaimmillaankin vain puolet masentuneista on hoidon piirissä. Masennuksen tunnistamisessa ja hoidossa ovat perusterveydenhuolto ja terveyskeskuslääkärit avainasemassa, koska kyseessä on niin monia koskettava kansansairaus. - Ajattelisin että yleislääkäri on se luonteva paikka, jossa voitaisiin tehdä tämä tilanteen alkuarvio ja miettiä onko kyse masennuksesta. Ja onko masennus sellainen, joka voitaisiin hoitaa siinä, vai tarvitaanko sitten erikoissairaanhoidon lähetettä. Psykiatrian erikoissairaanhoidossa voimavaroja on niukalti. Onhan viime vuosikymmenellä psykiatrian resursseja leikattu kolmannes-neljännes ja jopa sen avohoidosta 10%. Lamavuosien aikainen tilanne ei juurikaan ole kohentunut. Kuitenkin psyykenhoitoa haetaan entistä useammin, kertoo Äärelä. Sinänsä aikamoinen yhtälö ratkottavaksi. - Kyllä se selvästi on ongelma. Esimerkiksi täällä Turussa niin on suhteellisen pitkä, kun nimenomaan tällaisesta asiasta puhuttaessa, niin aivan liian pitkä jonotusaika hoitoon. Avohoidossa tällainen ilman kiireellisyyttä määritelty lähete, niin potilas joutuu odottamaan ensimmäistä käyntiään jopa kuusi viikkoa. Se on tällaisessa asiassa aivan liian pitkä aika.
Masennusta pystytään hoitamaan monin tavoin ja hoidon tulokset ovat yleensä hyviä. - Useimmitenhan on niin, että jos ensimmäinen masennus on saatu hoidettua niin monet niistä tekijöistä, jotka ovat siihen masennukseen johtaneet, jäävät vaikuttamaan. Ja kyllä niin on, että masennuksella on huomattava uusiutumistaipumus. Mutta mikään kohtalo se ei ole ja nimenomaan psykoterapia on sellainen keino, jolla sitä pystytään ehkäisemään, valaa Äärelä toivoa. - Akuutista masennustilasta toipumisessa lääkkeillä on huomattava rooli. NiilIä voidaan helpottaa ihmisen oloa niillä voidaan nopeuttaa sen toimintakyvyn palautumista ja niillä voidaan lievittää sen masennuksen oireita. Sitten pitkällä tähtäimellä psykoterapia on merkityksellinen sikäli että sen on todettu voivan estää masennuksen uusimista. Paljon on kritisoitu sitä, että masentuneille tarjotaan avuksi vain masennuslääkkeitä mutta muu hoito jää puutteelliseksi. - Ilmeisesti näin todella aika usein tapahtuu ja minusta se ei ole masennuksen riittävä hoito missään tapauksessa. Parhaat tulokset saavutetaan tämän hoitosuhteen tai psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmällä, vastaa Erkki Äärelä. Julkisella sektorilla on vain rajalliset mahdollisuudet tuottaa psykoterapiapalveluita. Potilaita olisi jonossa enemmän kuin mitä voidaan ottaa. - Pääsääntöisesti potilas lähetetään yksityissektorille psykoterapiaan. Meillä on tänä päivänä koulutettuja terapeutteja sanotaan aika hyvin, jos ei riittävästi. Se ei ole se pullonkaula vaan sanotaan enemmänkin, että mistä potilas voi saada rahoituksen siihen hoitoon. Kielteisyyden noidankehään on helppo uppoutua. Liian pitkään ei kannata kuitenkaan jäädä kotiin yksinään sinnittelemään ja odottelemaan masennuksen ohimenoa, Äärelä muistuttaa.
- Yksi masennukselle tyypillinen oire tietysti on pessimismi, tällainen tulevaisuuden näkeminen synkkänä ja niiden omien mahdollisuuksien näkeminen vähäisenä. Ja kyllähän siinä tietynlainen kierre tietysti syntyy. Esimerkiksi tämä on sellainen asia, missä on suuri merkitys sillä tukevalla hoitosuhteella, varsinkin masennuksen syvimmässä vaiheessa ihminen voi elää tavallaan lainatulla toivolla. Asiantuntija:
ERKKI ÄÄRELÄ, Lähteet:
Sairausvakuutus ja perhe-etuustilastot 2002. Kansaneläkelaitoksen julkaisu. Depressio ja sepelvaltimotauti. Hasse Karlsson, psykiatrian professori, ylilääkäri, Helsingin yliopisto, psykiatrian klinikka, HUS. Toimittaja:
LEA FROLOFF |
