|
23.3.2004
ARVAAMATON PIENI KULKIJA Nelivuotias Jesse Taskila kurvaa pyörällä kotioven eteen, jarruttaa ja kysyy: – Tuliko savua? Hän on harjoitellut pyöräilemistä kahtena kesänä. Vuotta nuoremman pikkuveljensä Jerryn kanssa hän saa ajella vapaasti omalla pihalla, mutta autojen parkkipaikalle ja maantielle pojilla ei ole lupaa mennä keskenään. Jessen isä Mika Taskila kertoo, että kun he lähtevät lasten kanssa liikenteeseen, vanhemmat kävelevät pyöräilevien poikien vieressä. Muuten poikien turvallisuudesta on mahdoton huolehtia. Lapsen näkökenttä on aikuista kapeampi ja hänen pieni kokonsa rajoittaa näkemistä entisestään. Myös autoilijan on vaikea havaita pienokaista, joka helposti peittyy pensaiden tai muiden näköesteiden taakse. Tässä osa syistä, joiden vuoksi lapsi on liikenteessä turvaton. Hän tarvitsee aluksi vanhempien ohjausta ja suojelua ja myöhemmin muiden tiellä liikkujien huomaavaisuutta, kun hän aloittaa koulutiensä ja vähitellen itsenäisen liikkumisen. Liikenneturvan koulutusohjaaja Eero Kalmakoski muistuttaa myös lapsen arvaamattomuudesta. – Lapsi ei kykene aikuisen tavoin jakamaan tarkkaavaisuuttaan moneen eri kohteeseen, vaan keskittyy liikenteessäkin yhteen ainoaan hänen mielestään tärkeään asiaan kerrallaan. Opitut säännöt unohtuvat siinä vaiheessa, kun joku muu asiakoetaan tärkeäksi. LAPSI OPPII VANHEMMAN MALLISTA Miten lasta sitten tulisi ohjata liikkumaan liikenteessä? Kalmakoski kääntää huomion lapsesta aikuiseen. Liikennekasvatus alkaa sillä, että aikuinen näyttää lapselle pienestä pitäen itse hyvää esimerkkiä siitä, miten liikenteessä tulee toimia.
Alle kouluikäisen tulee tietää, mikä ero on leikkialueella ja liikenteellä ja mitä vaaroja liikenteessä liikkumiseen liittyy. Heidän tulisi myös tunnistaa suojatie ja tietää sen merkitys. Lapsi on hyvä opettaa käyttämään kevyenliikenteen väylää ja kertoa hänelle, miksi niin on tärkeää tehdä. Myös jalankulkijoille tarkoitettujen liikennevalojen tunnistamisen tulisi kuulua alle kouluikäisen tietämykseen. – Vaikka sääntöjä kuinka opetellaan ja niitä tiedetään, niin se ei kuitenkaan ole aina oikean käyttäytymisen tae. Täytyy olla myös halu ja valmius toimia oikein. Sääntöjen opiskelua tärkeämpää liikennekasvatuksessa on opettaa lapsille selkeitä toimintamalleja, Kalmakoski sanoo. TIENYLITYS SUURIN RISKI Lasten itsenäinen liikkuminen alkaa yleensä kouluikäisenä. Tuossa vaiheessa myös riskit kasvavat. Alle kuusivuotiaiden liikenneonnettomuudet tapahtuvat pääsääntöisesti autolla matkustettaessa, mutta 7-9-vuotiaiden useimmiten pyörällä tai jalan liikuttaessa. Suomen liikenteessä menehtyy vuosittain noin 12 alle kymmenenvuotiasta lasta. Lasten liikenneonnettomuudet tapahtuvat yleensä kodin lähellä tietä ylitettäessä.Tämän vuoksi Kalmakoski kehottaakin vanhempia opettamaan pienokaiselle jo hyvissä ajoin, mikä tienylityspaikka on hyvä ja mikä vaarallinen. Lapselle tulisi näyttää lähiympäristöstä paikat, joista tien yli on turvallisinta kulkea. Suojatiet, liikennevalot ja yli- tai alikulkukäytävät kannattaa huomioida, vaikka matka niiden vuoksi pitenisi. Mikäli sellaisia ei ole käytettävissä, tienylitykseen soveltuu parhaiten kohta, josta on hyvä näkyvyys molempiin suuntiin.
–Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, vaan katsoo liikennettä ihan eri perspektiivistä ja on hyvä jalkautua sinne lapsen silmien korkeudelle. Pääsääntöisesti lähdetään siitä, että valitaan turvallisin paikka tienylitykseen ja opetetaan lapsi pysähtymään ennen tienylitystä, jotta jää aikaa tehdä havaintoja. Niitä pitäisi tehdä katselemalla molempiin suuntiin ja myös kuuntelemalla lähestyvien autojen ääniä. Sen jälkeen, kun lapsi tekee havaintoja ja päätöstä siitä, voiko turvallisesti mennä tien yli, niin pienen odotuksen ja vielä kertaalleen katsomisen jälkeen mennään reippaasti yli, Kalmakoski neuvoo. Pieni lapsi ei kykene vielä arvioimaan lähestyvien autojen nopeuksia ja etäisyyksiä oikein. Kalmakoski kehottaa konkretisoimaan arviointitilannetta lapselle siten, että tutulla reitillä maastosta otetaan joku kiintopiste, esimerkiksi punainen talo. Tämän jälkeen lapselle voi antaa muistisäännön: jos auto lähestyy tuolta tuon punaisen talon kohdalla, älä enää lähde ylittämään. ASIANMUKAINEN PYÖRÄ JA KYPÄRÄ Jesse ja Jerry ajelevat poljinjarruilla varustetuilla pyörillä, joiden taakse on kiinnitetty korkeat oranssit viirit. Pyörissä on soittokellot ja edessä sekä takana asianmukaiset heijastimet. Poikien kulkuvälineistä ei ole liikenneturvallisuuden kannalta huomauttamista. Kalmakoski pitää tärkeänä, että lapsen pyörä on omistajalleen sopivankokoinen ja pysähtyy nimenomaan poljinjarruilla. – Alle kouluikäiselle ei kannata edes miettiä, että laitetaan monimutkaisia käsihallintalaitteita, jarruvarusteita tai paljon vaihteita, koska niiden hallinta vaikeuttaa turvallista liikkumista ja vie huomiota muun liikenteen tarkkailusta. Taskilan pojilla on tietysti myös pyöräilykypärät. Isä tarkistaa, että kypärä tulee päähän oikeaoppisesti eli etureuna kulmakarvojen tasalle. Silloin se suojaa parhaiten mahdollisessa onnettomuustilanteessa otsaan tai ohimoon kohdistuvilta iskuilta.Tutkimusten mukaan noin puolet pyöräilyonnettomuuksissa aiheutuneista kuolemista olisi voitu estää kypärän käytöllä. Sen on arvioitu vähentävän myös aivovammariskiä lähes 90 prosentilla.
Kypärän tulee pysyä lapsen päässä kaaduttaessa, joten sen on oltava oikean kokoinen ja toimivalla kiinnitys- ja kiristysmekanismilla varustettu. Kalmakosken mukaan hihnojen kireys on lapselle sopiva silloin, kun aikuisen sormi mahtuu leuan ja hihnan väliin eikä kypärä irtoa päästä, jos sitä käännetään eteenpäin. Tyyppihyväksytyn
pyöräilykypärän tunnistaa kypärän
sisällä olevasta CE-merkinnästä ja Alle kouluikäisille on myynnissä myös kypäriä, joissa on hätäaukeamismekanismi. Tällaisen kypärän standardi on EN1080:97 ja sen tunnistaa vihreästä lukosta. Lisäksi myynnissä on ns. all-round-kypäriä, joiden sininen automaattilukko aukeaa lapsen painon kohdistuessa siihen. HUOMIO OMAN ASUINALUEEN LIIKENNETURVALLISUUTEEN Lapsella tulisi olla mahdollisuus harjoitella liikkumista ensin kotipihallaan ja laajentaa retkiään vähitellen kauemmas lähiympäristöön. Vanhempien velvollisuus onkin tarkastella oman asuinalueen liikenneturvallisuutta kriittisin silmin. Mikäli siinä huomaa puutteita, asian korjaamisesta voi tehdä aloitteen oman kunnan tekniseen toimeen. Lasten turvallisuuden kannalta on olennaista, miten kulku leikkialueelle on järjestetty ja kuinka autojen pysäköintipaikka on erotettu siitä. Kaikenlaiset näköesteet, joiden takaa tielle säntäävää lasta ei voi havaita, ovat vaarallisia. Huomiota tulisi kiinnittää myös tienylityskohtiin ja suojateiden sekä kevyenliikenteenväylien riittävyyteen. Myös ajoneuvojen nopeustasoa kannattaa tarkkailla. Mikäli se ei säily alueella sellaisena kuin sen pitäisi turvallisuuden kannalta olla, voi esittää, että tehtäisiin rakenteellisia hidasteita turvaamaan tienylitystilannetta.
– Kaikki parannukset, joita liikenneturvallisuuteen tehdään lapsia ajatellen, palvelevat luonnollisesti myös meitä aikuisia, Kalmakoski sanoo. Asiantuntija:
EERO KALMAKOSKI, Toimittaja: KIRSI SCHALI Lisätietoa
lasten liikenneturvallisuudesta löytyy osoitteesta: www.liikenneturva.fi |
