|
24.2.2004 Neuroleptien eli psykoosilääkkeiden käyttö on Suomessa yllättävän yleistä: skitsofreenikkoja on maassa n. 50 000, mutta näitä vahvoja keskushermostolääkkeitä syö reilu 140 000 suomalaista.
Eniten niitä syötetään vanhuksille, erityisesti dementoituneille, vahvana rauhoitteena erilaisten sekavuus- ja häiriötilojen hoitoon, ilman psykiatrista diagnoosia. Suomen toiseksi myydyin lääke vuonna 2003 oli psykoosilääke Zyprexa. Ei siis ihme, että neurolepteistä yhteiskunnalle aiheutuneet lääkekulut lähes 2,5-kertaistuivat viime vuosikymmenellä. Psykoosilääkkeet otettiin käytötön 50-luvulla mielisairaanhoidossa. Niiden vaikutus sairaaloiden arkipäivään oli suuri: potilaat rauhoittuivat, meno osastoilla tuli hallitummaksi ja moni pärjäsi harhojensa kanssa sen jälkeen sairaalan ulkopuolella. Tältä ajalta on peräisin neuroleptien lähes automaattinen käyttö psykoosien hoidossa, vaikka kaikki eivät niitä silloinkaan välttämättä tarvitsisi. On huomattu, että 20-30% skitsofreniapotilaista ei hyödy psykoosilääkkeistä. Nämä potilaat kärsivät usein ns. negatiivisista oireista eli he ovat vetäytyviä, eivät niinkään ulospäin suuntautuneen harhaisia. Heille psykoosilääkkeistä on helposti vai haittaa. Arkipäivän huomio mielisairaaloista on, että osa potilaista hyötyy lääkkeistä, osalle ei ole juurikaan hyötyä ja osalle niistä on vain haittaa. Suomessa on tehty Stakesin johdolla neljässä psykiatrisessa sairaalassa tutkimus ”Akuutin psykoosien integroitu hoito”. Siinä huomattiin, että jopa 40 prosenttia uusista psykoositapauksista toipuu ilman neuroleptejä. Suomesta löytyy ainakin yksi sairaala, Tornion Keroputaa, jossa niiden käyttöä varotaan alussa. Kyseessähän on vahva lääke, joka latistaa tunteita ja voi aiheuttaa neurologisia haittoja Siellä on myös huomattu, että nopea psykoosilääkitys johtaa helposti siihen, että potilas jää lääkkeen ja hoitosysteemin varaan eikä hae omia voimavarojaan elämänmuutosten tekemiseksi.
Samaan aikaan, kun psykiatrian piirissä neuroleptit jakavat mielipiteitä ja esimerkiksi Yhdysvalloissa on voimakasta kritiikkiä niiden käyttöä kohtaan, on meille ryhdytty käyttämään näitä vahvoja keskushermostolääkkeitä lähes rutiininomaisesti vanhusten hoidossa! LIIKESÄÄTELY VOI MENNÄ SEKAISIN: Neurolepti salpaa ihmisen dopamiini -välittäjäaineen reseptoreita. Antipsykoottinen vaikutus saavutetaan vähimmän salpauksen seurauksena ja suhteellisen pienillä lääkemäärillä. Mutta valitettavasti tätä vaikutusta joudutaan usein odottamaan viikkoja. Neuroleptejä käytettiin varsinkin ennen ja yleensä nykyäänkin antipsykoottista tasoa suuremmilla annoksilla, koska niillä haetaan myös rauhoittamisvaikutusta, varsinkin aggressiivisten potilaiden hoidossa ja erityisesti hoidon alussa huomattavan suurina annoksina. Monien kriitikoiden mielestä tätä rauhoittamista voitaisiin hoitaa rauhoittavilla eli bentsodiatsepiineillä. Käytännön hoitotilanteessa voi esim. riippuvuuden pelko ajaa neuroleptien käyttöön tässäkin asiassa: ”bentsot” synnyttävät nopeasti riippuvuuden varsinkin päihdeongelmaisilla potilailla, joita on nykyisin lisääntyvässä määrin. Joka tapauksessa: neuroleptejä ei ole pakko käyttää heti alussa psykoottisten potilaidenkaan hoidossa, vaan hoito voitaisiin aloittaa esim. rauhoittavilla lääkkeillä. Hoitoperinne vaikuttaa selvästi: itäisessä Suomessa käytetään neuroleptejä reilummalla kädellä kuin muualla Suomessa. Siellä myös pakkokeinojen käyttö potilaan rauhoittamisessa on yleisintä.
Dopamiini -reseptoreiden salpaamisesta johtuvat myös neuroleptien vakavimmat sivuvaikutukset. Koska dopamiini on tärkein ihmisen liiketoimintojen välittäjäaine yhdessä asetyylikoliinin kanssa, voi liike- ja lihastoimintojen säätely mennä varsinkin suurista neuroleptiannoksista sekaisin. Tällaisessa ekstrapyramidaalijärjestelmän häiriössä ihminen saa samoja oireita kuin parkinsonin -taudissa, jossa dopamiini on käynyt aivoissa vähiin tyvitumakkeiden rappeutumisen vuoksi. Tavallisia ilmiöitä ovat jäykkyys, myötäliikkeettömyys, vapina, huimaus. Esimerkiksi ns. levottomat jalat on tyyppioire niin parkinson -potilailla kuin psykiatrisille potilailla. Pahimmillaan nämä neurologiset oireet johtavat ns. tardiiviin dyskinesiaan eli viivästyneeseen pakkoliikeoireyhtymään, joka oli tuttu näky entisaikojen mielisairaaloissa: potilailla oli pakonomaista suun mukellusta, silmien räpyttelyä, jalkojen liikuttelua ja vapinaa. Tardiivi dyskinesia saattaa jäädä pysyväksi, vaikka lääkitys on lopetettu! Neurolepti myös lamaa autonomista hermostoa mikä voi johtaa mm. ummetukseen, suun kuivumiseen, kuolan valumiseen yöllä jne. Monet neuroleptit lihottavat ja ne voivat aiheuttaa vakavia sydänhäiriöitä. VANHUKSEN
UNILÄÄKE ”Neuroleptit ovat ongelmallisia lääkkeitä myös antikolinergisen vaikutuksensa vuoksi. Ne heikentävät kognitiivisia kykyjä ja voivat aiheuttaa muun muassa muistihäiriöitä, sekavuutta, näköhäiriöitä, suun kuivumista, virtsaamisvaikeutta ja ummetusta”, kirjoittaa geriatri Sirpa Hartikainen Suomen Lääkärilehdessä 3/04, ja kehottaa välttämään ainakin vanhojen neuroleptien käyttöä jopa hyväkuntoisilla vanhuksilla saati dementoituneilla, joiden jo vaurioituneille aivoille tämä lääke on myrkkyä. SBU eli Ruotsin terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikkö vaatii myös laajan neuroleptiselvityksensä pohjalta, että nämä lääkkeet olisi ”vakavien, toisinaan pysyvien sivuvaikutuksiensa” vuoksi varattava vain psykoottisten tilojen hoitoon.
Kaikista varoiteluista huolimatta neuroleptit ovat hyvin yleinen psyykelääke juuri vanhusten keskuudessa. Arvioidaan, että 75-vuotta täyttäneistä lähes 10 prosenttia käyttää niitä! Se on yleisin psyykelääke tämänikäisillä laitoksissa asuvilla vanhuksilla, heistä 40 prosenttia syö niitä. Jos katsotaan sv-korvauksen näistä lääkkeistä saaneiden ikäryhmäosuuksia, se hätkähdyttää: 20-60 –vuotiaista saa korvauksia 0,5-3 %, mutta yli 80-vuotiaista lähes 9 prosenttia! Usein neuroleptillä hoidetaan dementoituneen vanhuksen käytöshäiriötä tai sekavuutta, vaikka sen on todettu keskushermostokuormituksensa vuoksi vain nopeuttavan dementiaa. Myös monelle delirium-vanhukselle on aloitettu neuroleptilääkitys ja saatu näin pysyvä vuodepotilas. Ja yleisesti sitä käytetään edelleen myös unilääkkeenä! UUDET
NEUROLEPTIT: Lääketeollisuus markkinoi tällä hetkellä erittäin voimakkaasti uusia, ns. a-tyyppisiä neuroleptejä, joita pidetään turvallisempina käyttää. Sivuvaikutuksia tulee harvemmin ja lievempinä.
Ikävä vain, että niiden hinta on samalla 15-30 kertaa kalliimpi kuin vanhojen neuroleptien. Tämän vuoksi yhteiskunnan maksamat neuroleptikulut ovat 90-luvun aikana 2,5-kertaistuneet. Esimerkiksi vuoden kuuri Zyprexalla maksaa Kelan tilastojen mukaan 1678 euroa eli noin 10 000 markkaa ja vanhalla Haloperidolilla 103 euroa ja tätä halvempiakin neuroleptejä löytyy. Vuoden psykoosilääkityksellä, varsinkin jos kyseessä on kalleimmat injektiomuodot, voitaisiin potilaalle kustantaa kertaviikkoinen psykoterapia. Se maksaisi 40 kertaa 50 euroa eli 2000 euroa. Lääketehtaiden myyntikampanjat ovat massiivisia. Ne koittavat saada kehittelykulunsa pois muutaman vuoden aikana, kun uudet lääkkeet ovat vielä patentin suojassa. Moni käytännön psykiatrian parissa työskentelevä on sitä mieltä, että vanhoja neuroleptejä voitaisiin käyttää yhtä turvallisesti, kunhan potilasseuranta olisi tarkkaa, potilaat opetettaisiin itse paremmin seuraamaan lääkityksen vaikutuksia ja liikkeelle lähdettäisiin riittävän alhaisilla annoksilla ja annosta heti muutettaisiin, jos sivuoireita ilmenee. Ikävä vain, että yhä useampi syö neuroleptinsä ilman kunnollista valvontaa ja seurantaa. Suomen n. 142 000 psykoosilääkkeen syöjästä on avopuolella valtaosa, 81 prosenttia. Toimittaja:
JAAKKO LUOMA LÄHTEET: |
