|
26.10.2004 Oululainen Antti Hirvelä menetti yllättäen tajuntansa ajaessaan töistä kotiin elokuussa 1999. Hänen viimeiset muistikuvansa liittyvät pahoinvoinnin kokemuksiin ja vauhdin hiljentämiseen. Auto oli pysähtynyt keskelle tietä ja joku ohikulkijoista oli löytänyt hänet rattia vasten lysähtäneenä. Paikalle hälytettiin ambulanssi, jolla mies toimitettiin sairaalaan. - Kun tulin tajuihini, niin ensimmäinen ajatus oli, että tähän loppui työelämä. Hirvelän tajuttomuuden aiheutti aivoverenvuoto, jonka seurauksena hänen vasen puolensa halvaantui kokonaan. Mies joutui opettelemaan kaiken liikkumisesta puhumiseenuudestaan.
MIKÄ AIVOHALVAUS ON? Aivohalvaus eli aivoverenkiertohäiriö on aivokudoksen vaurioitumisesta johtuva aivojen toimintahäiriö, joka syntyy yleensä aivoverisuonen tukkeutumisen tai aivojen sisäisen verenvuodon seurauksena. Joskus syynä voi olla myös aivovamma, -kasvain tai tulehdus. Sairauden riskitekijöistä pahin on kohonnut verenpaine, joka kiihdyttää verisuonten kalkkeutumista. Myös esimerkiksi tupakointi, ylipaino, sokeritauti, sydänsairaudet ja veren korkea rasva-ainepitoisuus lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa. Aivohalvaukseen sairastuu maassamme vuosittain noin 14 000 henkilöä. Se on kolmanneksi yleisin kuolinsyy ja neljännes sairastuneista on työikäisiä. Aivoverenkiertohäiriön yleisyydestä johtuen sitä pidetään yhtenä kansanterveysongelmistamme. Se on myös merkittävin aikuisiän invaliditeettia aiheuttava sairaus. Aivojen hermosolukko tarvitsee jatkuvasti happea, joten verenkierron estyessä tietty kudosalue vaurioituu hapenpuutteen vuoksi pysyvästi hyvin lyhyessä ajassa. Aivoverenkiertohäiriön ilmaantuessa hoitoon tuleekin hakeutua viivyttelemättä. Tehokas akuuttihoito ja alkuvaiheen kuntoutus vaikuttavat ratkaisevasti sairaudesta selviytymiseen. Aivohalvauksen aiheuttama kudosvaurio voi heikentää sairastuneen toimintakykyä monella tavalla, koska aivot säätelevät sekä fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia toimintoja. Siitä voi seurata mm. pysyviä tai ohimeneviä halvausoireita, kielellisen toiminnan häiriöitä, näkökentän rajoittuneisuutta, tasapainohäiriöitä ja nielemisvaikeuksia.
– Aivohalvauspotilaalle esimerkiksi pukeutuminen ja peseytyminen voi olla joko mahdotonta tai hyvin vaikeaa yksin ilman apua ja potilaan kotiuttamisen jälkeen neuropsykologiset oireet kuten muistihäiriöt ja vaikeudet ympäristön hahmottamisessa voivat aiheuttaa suuria ongelmia, kertoo Oulun yliopistollisen sairaalan kuntoutusosastolla työskentelevä neurologian erikoislääkäri Anne Saari. MONIAMMATILLINEN
KUNTOUTTAMINEN TÄRKEÄÄ Parhaat hoitotulokset on saatu aivohalvausyksiköissä, joita toimii maassamme vain 13. Aivohalvauksen hoito-organisaatio onkin jäänyt Suomessa huomattavasti jälkeen esimerkiksi sydäninfarktin hoitojärjestelmästä, sillä sydänvalvontayksikkö löytyy jokaisesta keskussairaalasta. Hirvelälle vaikeinta sairastumisessa on ollut työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen lennonjohtajan tehtävistä. Kaiken muun, kuten puhumisen ja liikkumisen, hän sanoo oppineensa helpommin. Hän on osallistunut kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseille ja saanut psykoterapiaa. – Entinen vaimo on ollut suurimpana apuna tässä ja myös omat lapset, Hirvelä sanoo. AIVOJA AKTIVOITAVA TOISTUVILLA HARJOITUKSILLA Aivojen toimintaa on alettu ymmärtää paremmin vasta -90-luvulla. Tutkimusten mukaan ihmisen aivoissa tapahtuu plastisia muutoksia ja hermosolujen uudelleenjärjestäytymistä vielä aikuisenakin. Aivojen terveet osat voivat ottaa hoitaakseen halvauksessa menetetyt toiminnot muistin ja oppimisen kautta. Kuntoutuksessa hermosoluille opetetaan toistuvilla harjoituksilla, mitä niiden tulee tehdä. – Kuntoutuminen on kauhean kovaa työtä ja ilman fyysisiä ponnisteluja ei tule hyviä tuloksia.Viime vuosina on kehitetty uusia ns. pakotetun kuntoutuksen menetelmiä, joista meillä on täällä OYS:ssa käytössä käden pakotettu käyttö ja kävelysimulaattorikuntoutus, Saari kertoo.
Käden pakotetun käytön ohjelmassa terve käsi sidotaan kantositeeseen ja potilas tekee harjoituksia halvaantuneella kädellään kuusi tuntia päivässä kahden viikon ajan. Tämä vaatii häneltä suurta motivaatiota. Myös halvaantuneessa raajassa tulee olla jonkin verran toimintaa jo ennen kuntoutusta. Menetelmällä on saatu erittäin hyviä tuloksia vaikka aivohalvauksesta olisi kulunut vuosia. – Kävelysimulaattorikuntoutus on kuntoutusta, jossa pyritään elvyttämään alaraajojen toimintaa ja siinä käytetään apuna mekaanista laitetta joka suoraan sanoen kävelyttää potilasta. Kuntoutuja on tuettuna liiveihin, jotka auttavat pitämään pystyasentoa ja kuntoutujan painoa voidaanmyös keventää niiden avulla, Saari sanoo.
Tukiliivien ansiosta potilaan ei tarvitse hallita pystyasentoa eikä kävelyä ennen kävelysimulaattorikuntoutusta. Niinpä se voidaan aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa aivohalvauksen jälkeen. – Sekä käden pakotettu käyttö että kävelysimulaattorikuntoutus aktivoivat hyvin voimakkaasti aivojen kuorikerroksia ja tämä aiheuttaa uusien hermoverkkojen ja hermoyhteyksien syntymistä, jotka sitten edesauttavat raajojen parempaa toimintaa, Saari kertoo. YHDISTYSTOIMINNASTA TUKEA ARKEEN Osa aivohalvauksen sairastaneita tarvitsee kuntoutusta läpi elämänsä. Alkuvaiheen laitoshoidon jälkeen sairastuneen on yleensä haettava kuntoutuskursseille itse. – Monelle on käynyt niin, että jos ei ole sattunut pääsemään jollekin kuntoutuskurssille, niin on lopettanut hakemisen siihen.Yksi tärkeimpiä asioita on, että ei sulkeudu neljän seinän sisään, vaan ottaa itseään niskasta kiinni, ponnistelee ja taistelee itsensä eteen ja taistelee kaikkia jääneitä vammoja vastaan ja yrittää selviytyä niistä. Ja pitää huolensiitä, että kuntoutusta järjestetään, Hirvelä sanoo. Aivohalvaus- ja dysfasialiitto tukee aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden arjessa selviytymistä. Se järjestää sopeutumisvalmennuskursseja, kuntoutuspalveluja sekä virkistystoimintaa eri puolilla Suomea. Sen alaisuudessa toimii lukuisia paikallisia yhdistyksiä ja kerhoja ympäri Suomea. Hirvelä on osallistunut Oulun kerhotoimintaan. – Me juttelemme keskenämme ja suunnittelemme tapahtumia ja menoja, minne lähdemme porukalla. Vaikka aktiivinen osallistujamäärä on suhteellisen pieni, niin kyllä tämä yhdistystoiminta kuitenkin antaa paljon ja on kaikille meille vammautuneille hyvin tärkeä. Hirvelän mukaan selkeimmät syyt hänen sairastumiseensa olivat aikuisiän diabetes ja korkea verenpaine. Nykyisin hän osaa pitää molemmat kurissa oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla. Pyöräily kuuluu miehen mieluisimpiin harrastuksiin. – Tavoitteena on että huhtikuun alusta syyskuun viimeiseen päivään pyöräilisin 3600 kilometriä. Viime vuonna ajoin 3000 kilometriä, mutta nostin sitä tavoitetta nyt 20 % ylöspäin, Hirvelä sanoo. Toimittaja:
KIRSI SCHALI Aivohalvaus- ja dysfasialiiton internetsivut: www.stroke.fi |
