27.1.2004
WHIPLASH VOI OIREILLA VUOSIA

Whiplash eli niskan retkahdusvamma on maailmanlaajuisesti tunnistettu, ja se voi aiheuttaa rajujakin oireita. Pahimmissa tapauksissa sen kuntoutus vaatii vuosia ja moniammatillista osaamista.

Liisa Penttilällä on siitäomakohtaisia kokemuksia. Hän joutui kolme vuotta sitten peräänajokolariin, jota hän itse kuvailee rajuksi karuselliksi. Onnettomuuden seurauksena hän sai vaikean whiplash-vamman. Hänellä oli rajuja alkuoireita, tajunnan menetystä, liikerajoituksia, huimausta ja kipua yläraajoissa, tasapainohäiriöitä, nielemisvaikeuksia ja hankaluuksia puheen tuottamisessa.

Whiplash eli niskan retkahdusvamma voi syntyä liikenneonnettomuuden lisäksi voimakkaan iskun osuessa päähän tai niskaan. Sen seurauksen voi syntyä luu- ja pehmytosavaurioita, jotka eivät kuitenkaan näy röngtenkuvissa sen paremmin kuin magneettikuvissakaan.

- Koska kaularangan alueella on hyvin paljon herkkiä hermostruktuureita niin oireet voi olla käsittämättömän tuntuisia, dosentti, ylilääkäri Lindgren Karl-August, Kuntoutus Ortonista kertoo.

WAD-LUOKITUS OIREILLE

Potilaan paranemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hänen vammansa tutkitaan tarkasti ja osataan tehdä mahdollisimman nopeasti oikea diagnoosi. Whiplashin oireista on tehty kansainvälinen WAD-luokitus, joka helpottaa tutkimustulosten vertailua sekä hoitosuunnitelman tekemistä.

• O ei niskaoireita
  
• 1 niskaoireita, mutta ei löydöksiä
  
• 2 niskaoireita ja löydöksiä
  
• 3 niskaoireita ja neurologisia löydöksiä
  
• 4 niskaoireita ja murtumia tai luksaatioita
  

Toisessa luokassa potilaalla todetaan jonkin verran liikerajoituksia. Kolmannessa luokassa potilaalla löytyy kliinisessä tutkimuksessa neurologisia puutoksia, kuten puutuneisuutta, heijastemuutoksia, lihasheikkoutta ja hyvin usein huomattavasti alentunutta liikkuvuutta.
Neljäs ryhmä on kaikkein vaikein, ja se pitäisi tunnistaa heti alkuvaiheessa ja ohjata neurokirurgiseen arvioon. Siinä on kaularangan alueen murtumia ja mahdollisesti sijoiltaan menoja, jotka vaativat päivystysluonteista arviota.

TAPATURMAN SELVITYS TÄRKEÄ

Whiplash-potilaista noin kymmenelle prosentille muodostuu pitkään kestäviä oireita. Heidät olisi tärkeää tunnistaa varhaisessa vaiheessa. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina toimita, vaan tutkimukset jäävät liian heppoisiksi. Niin kävi Liisan kohdalla.

- Sairaalassa tutkittiin kaularangan ja rintakehän röngtenkuvat. Niissä ei näkynyt mitään murtumia, ja katsottiin että tästä päästiin helpolla. Kotiuduin jo muutaman tunnin kuluttua, Liisa muistelee.
Lindgren painottaa, että olisi erittäin tärkeää selvittää tarkasti itse tapaturman mekanismia.

- Meillä on myös rintakehän yläaukeamalla paljon pehmytosastruktuuria, joka voi vioittua ja arpeutua ajan myötä. Se saattaa aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa hermoärsytystä, joka voi selittää potilaan joskus hyvinkin laaja-alaisia tuntemuksia oireita.

Liisan tilanne polki paikallaan kaksi vuotta, kunnes hän pääsi kuntoutukseen. Sen jälkeen toipuminen lähti etenemään nopeasti.

ENNUSTE USEIN HYVÄ

Whiplash potilaan ennuste on useimmiten hyvä. Tärkeintä hoidossa olisi tehokas kivun lievitys sekä kivun kunnioittaminen, lisäksi suositellaan tapauksesta riippuen mahdollisimman nopeata paluuta normaaleihin aktiviteetteihin.

- Seuranta saman lääkärin luona olisi toivottavaa. Silloin potilas voidaan ohjata oireiden pitkittyessä moniammatilliseen seurantaan ja jatkotutkimuksiin, Lindgren sanoo. Vaikeimmissa tapauksissa tarvitaan erityishoitoja, kuten Liisan kohdalla. Hänelle on annettu Kuntoutus Ortonissa muun muassa niska- ja hartiaseudun sekä kallonpohjan käsittelyä, lymfaa ja toimintaterapiaa.

- Purentalihasten sekä suun ja leuan seudun lihasten harjoittaminen ja rentouttaminen on tuntunut parhaalle, Liisa iloitsee.
Tavoitteena on, että Liisa saataisiin takaisin samaan kuntoon kuin ennen onnettomuutta.

VAKUUTUSYHTIÖ EI ENÄÄ KORVAA

Liisan kolme vuotta jatkunut oireilu on väsyttänyt vakuutusyhtiön. Se ei ole enää kahteen vuoteen korvannut vammaan liittyviä kustannuksia. Ehkä tulevaisuudessa voidaan todentaa myös whiplashin kaltaiset vammat, jotta potilaat saisivat oikeaa hoitoa ja vakuutusyhtiöt joutuisivat korvaamaan niistä aiheutuvat kustannukset.

Asiantuntija:
LINDGREN KARL-AUGUST, dosentti,
ylilääkäri, Kuntokeskus Orton, Helsinki

Potilas: LIISA PENTTILÄ,
Kajaani, työterveyshoitaja

Toimittaja: NINA KUJANSIVU