30.11.2004
UJOSTUTTAA – KUKA YMMÄRTÄÄ?

Yhteiskunta ei ymmärrä.

- Jos olisin laittanut tytöt päivähoitoon ennen kuin heille on kehittynyt välineet toimia vieraiden kanssa, niin se olisi ollut sama kuin olisin heittänyt uimataidottoman veteen.

Heidi Mikkola – Venlan ja Liljan – äiti jäi työstään kotiin. Hän tukenut tyttöjen sosiaalisten taitojen kehittymistä. Mutta äitiä harmittaa, kun yhteiskunta ei ymmärrä eikä huomioi ujoja lapsia. Lasten tulee sopeutua nopeasti eikä heille jää tilaa kehittyä omaa tahtiaan. Jos ujo lapsi ei ole yksin valmis lapsiryhmään, niin hän saattaa vetäytyä kuoreensa ja jäädä ujoutensa vangiksi. Tällöin voi olla vaikeaa päästä ulos ujon roolista.

- Minua harmittaa se, että yhteiskunnan normi on se, että lapset vain päiväkerhoon viimeistään kolmevuotiaana. Tuolloin loppuu kotihoidontuki. Lasten yksilöllisiä eroja ei huomioida mitenkään. Minusta on tärkeää, että lapsen kehitys saa mennä omaa tahtiaan, eikä sille tehdä väkivaltaa. Jos lapsi osoittaa tarvitsevansa äidin ja isän turvaa pelottavissa tilanteissa, niin sitä tukea tulee antaa.

VENLA YKSIN KERHOON

Viisivuotias Venla aloitti tänä syksynä seurakunnan kerhon. Hän halusi päiväkerhoon yksin. Viime talvena Venla ei vielä suostunut jäämään yksin entuudestaan tuttuun perhekerhoon.

- Venlan ujoudessa tapahtui selkeä käänne 4,5 vuotiaana. Tuolloin hän pystyi tietoisesta ja tahdonvoimalla voittamaan ujouden ja alkoi innokkaasti kerätä puhumiskokemuksia, joista itsetunto vahvistui. Hän kertoi jokaisesta puhumiskerrastaan luonteensa mukaisella tarkkuudella ja siitä yhdessä iloittiin.

Mutta ujouden voittaminen vaatii aikaa. Tulee rauhassa saada tutustua uusiin asioihin ja vieraisiin ihmisiin. Usein se vaatii myös vanhempien turvallisen läsnäolon. Se rauhoittaa ujoa lasta. Venla tutustui kolmen ja puolen vuoden ajan naapurin lapsiin perhekerhossa vanhempiensa seurassa.

- Tuntuu, että jo nyt olen melkein unohtanut miten ujo Venla on aikeisemmin ollut. Perhekerhon ohjaaja oli aika ihmeissään Venlan kanssa, kun hän vain seisoi vieressä, kun muut leikkivät. Hän ei uskaltanut puhua eikä tehdä mitään. Hän vain seurasi tarkkaan muiden touhuja. Sekin oli toki jo edistystä, koska pari ekaa vuotta Venla suostui istumaan ainoastaan mun sylissä.

TUNTEIDEN TUNNISTAMINEN

Aiemmin perhekerhossa Venla tarkkaili vierestä muiden leikkejä, mutta ei itse uskaltanut leikkiin mukaan. Äiti tunnisti Venlan tunteet ja käyttäytymisen ujoudeksi ja otti tämän puheeksi tyttärensä kanssa. Tästä alkoi ujouden tunteiden purkaminen. Oli hyväksyttävää puhua näinkin vaikeista ja voimakkaista tunteista. Äiti ymmärsi. Heidi on itsekin ollut ujo lapsi ja hän ymmärtää miten voimakkaita nämä tunteet voivat olla.

- Mä kysyin ai, että sä ujostelet. Sen jälkeen alettiin puhua siitä. Sitten hän itsekin oivalsi mitä se on. Hän sai sanan ujouden ja alkoi itsekin käyttää sitä. Jälkeenpäin hän kertoi tilanteista, että mä ujostelin siinä. Mä olisin halunnut sanoa hänelle jotain, mutta mä en uskaltanut. Sitten hän rupesi kokeilemaan, että sanoi yhden sanan jollekin ja jälkeenpäin innoissaan kertoi, että ei ujostellut. Se lähti pienistä askelista. Hän huomasi onnistuvansa ja nyt se menee jo hyvin.

Tästä alkoi myös puhumiskokemusten määrätietoinen kartuttaminen äidin rohkaisemana ja kannustamana.

- Mä olen aina sanonut, että nyt sä et uskaltanut, mutta ehkä sitten ensi kerralla. Sanon, että kyllä te sitten myöhemmin uskallatte. Ja he uskoo sen. He ajattelevat, että heissä ei ole mitään vikaa vaan ovat vielä niin pieniä.

UJOUS ON TEMPERAMENTTIPIIRRE

Heidin mielestä ujon lapsen persoonallisuus kehittyy hyvin pikkuhiljaa hienovaraisesti. Ujon lapsen persoonallisuus tulee hyvin esille tuttujen seurassa. He saattavat olla jopa vilkkaita ja hyvinkin puheliaita turvallisissa ja tutuissa tilanteissa. Ehkä vanhemmille voi olla hankalaa ymmärtää sitä, että oma lapsi on ujo vieraiden seurassa. Ja vaikea ymmärtää sitä, että miten voimakkaita ja ahdistavia tunteita ujo lapsi tuntee.

- Kun Venlan luonne pääsee esille, niin hän on päättäväinen ja määrätietoinen. Hän tekee tarkkoja havaintoja ympäristöstään ja ihmisistä ja kertoo sitten näistä kokemistaan tapahtumista koko olemuksellaan eläytyen ja yksityiskohtaisen tarkasti. Mutta jos tilanne on pelottava ja ujous on päällä, niin mikään näitä ominaisuuksista ei tule ilmi. Hän näyttää ulospäin jopa passiiviselta ja tylsältä vaikka oikeasti imee kokoajan vaikutteita itseensä. Ulkopuolinen voi ajatella, että ujolla on kaksi persoonaa. Mutta ujon varsinainen persoona on nimenomaan se, joka on sen hiljaisen ujon kuoren sisällä.

- Ujolla on vaarana se, että hän ottaa hiljaisen ihmisen roolin. Hän saattaa kärsiä siitä, jos ei oikeasti ole sellainen vaan olisi paljon sanottavaa ja tarve ilmaista itseään. Sitä on kauhean sopeutuvainen ja pyrkii mukauttamaan oman käytöksensä toisten mukaan. Se kyllä harmittaa välillä, kun ei pysty olemaan oma itsensä. Jos tämä uusi porukka ei sitten huomioi ja anna tilaa, niin voi olla todella vaikeaa päästä alkuun. Hiljaisen rooli jää helposti päälle ja sitä ei uskallakaan muuttaa.

TUNTEISTA PUHUMINEN ENNEN JA JÄLKEEN UUSIEN TILANTEIDEN

Heidi valmistaa tyttäriään etukäteen uusiin tilanteisiin. Hän kertoo mitä niissä tapahtuu. Ehkä tämä tuo turvallisuutta ja uusi tilanne ei ole enää niin pelottava. Heidin on huomannut hyvin tärkeäksi sen, että ujon lapsen kanssa kannatta puhua myös uusien tilanteiden jälkeen. Ujo lapsi ei saa seurassa tilaisuutta puhua ja ilmaista mielipidettään. Hän ei uskalla puhua tai odottaa puhevuoroaan liian kauan. Niinpä hän sitten jälkeenpäin kelaa sitä miten hän oli vieraiden seurassa – mitä hän olisi missäkin vaiheessa halunnut sanoa.

- Venla kertoo hyvin yksityiskohtaisesti, että mitä toinen on sanonut ja mitä hän on sanonut. Ja kertoo sitten, että mitä hän ujosteli ja mitä hän olisi halunnut sanoa. Tämä asioiden läpikäynti auttaa sitten seuraavalla kerralla.

Ja niinhän se on auttanut. Venla sai rauhassa ja turvallisesti tutustua ympäristöönsä vanhempien seurassa. Hän sai opetella sosiaalisia taitoja omaan tahtiinsa. Tänä syksynä Venla on valmis yksin päiväkerhoon. Syksy päiväkerhossa on alkanut mukavasti. Venlan valmiudesta, omasta tahdosta ja innokkuudesta osallistua yksin päiväkerhon lapsiryhmään on iloittu Mikkolan perheessä.

- Oli jotenkin liikuttavaa nähdä, kuinka hän selvästi tsemppasi ja vastasi reippaasti kerhotädin kysymyksiin. Hän oli hartaasti odottanut ensimmäistä kerhopäivää. Ja hyvn se on lähtenyt käyntiin. Venla on tykännyt. Nykyinen kolme tuntia karrallaan kahdesti viikossa tuntuu sopivalta annokselta.

LILJA PERHEKERHOSSA TURVALLISESTI ÄIDIN SEURASSA

Venlan kolmevuotias pikkusisko Lilja tutustuu perhekerhossa tuleviin ystäviinsä äidin seurassa. Äidin sylistä on mukava välillä hakea turvaa.

- Näyttää siltä, että Venlan ujous väistyy määrätietoisella päättämisellä ja harjoittelulla. Liljalla se taas tapahtuu melkein kuin vahingossa. Juttuja vaan lipsahtaa suusta, kun vaan on ensin riittävän kauan varovasti seurannut tilannetta sivusta.

- Mutta kyllä ujouden hyväksymisessä on vielä opettelua. Sitä helposti ottaa puolustelu- tai selittelykannan. Jotkut saattavat luulla, että meidän lapsissa on jotain vikaa, kun he eivät käyttäydy samalla tavalla kuin muut lapset. Eniten harmittaa se, että jos joku epäilee, että nämä lapset ovat kasvaneet eristyksissä, kun pelkäävät ihmisiä.

Mutta tarvitseeko muiden niin kovasti ihmetellä lasten ujoutta? Ei sen luulisi olevan niin ihmeellistä, koska joka neljäs meistä syntyy temperamentiltaan ujoksi. Kukaan meistä ei ole sosiaalisesti valmis – aina on opittavaa ihmissuhteista. Ja kukapa ei ujostelisi joskus. Kuka meistä on esimerkiksi rohkeasti ja hämmentymättä kertonut rakastavansa toista ihmistä?

UJOT SOSIAALISESTI ÄLYKKÄITÄ

Ujot ovat yleensä hyvin empaattisia . Heillä on hyvä ihmistuntemus, koska he ovat seurassa teräviä tarkkailijoita. He keräävät tarkkoja havaintoja seurassa ja luotaavat sosiaalisten tilanteiden tunneilmastoa. Ujo hankkii nopeasti tietoa ihmisistä ja sosiaalisista suhteista, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi vieraiden seurassa. Ujot ovat yleensä sosiaalisesti älykkäitä, mutta eivät uskalla käyttää näitä lahjojaan.

- Ujo ihminen on empaattinen. Hän miettii paljon. Hän omaa paljon sosiaalista tietoa, mutta ei kykene käyttämään siitä. Ujo ymmärtää ihmissuhteista paljon ja hän ottaa muut huomioon. Ujot ovat todella harvoin aggressiivisia ihmisiä.

VANHEMMAT MALLINA JA RAUHOITTAJINA

Ujous voi olla ongelma silloin, jos se estää ystävyyssuhteet. Joskus ujot tunteet ovat niin voimakkaita, että on hyvin vaikea tutustua vieraisiin ihmisiin. Ujo ei löydä keinoja lähestyä toista ihmistä. Vanhemmat voivat tukea ujoa lastaan monin tavoin. Tukeminen alkaa ujouden hyväksymisestä ja siitä, että ujoudesta voi puhua kotona. Tunteet voi tunnustaa ja tunnistaa. Tunteet ovat hyväksyttäviä, jos niistä voi avoimesti puhua kotona.

- Vanhemmilla on hurjan tärkeä rooli. He toimivat sillanrakentajina. He näyttävät keinot ja antavat mallin siitä, että miten toisten kanssa ollaan. He antavat myös mallin siitä mistä ja miten tunteista voi puhua. Miten hävettävistä ja vaikeista tunteista saa puhua lähimmäistensä kanssa.

Vanhemmat eivät aina ymmärrä ujon lapsensa voimakkaita tunteita. Miten vaikeaa voi olla toisen ihmisen lähestyminen. Vanhemmat voivat olla aluksi aloitteellisia.

- Äiti voi lähteä pikkutytön kanssa naapurinovella ja kysyä, että voitko leikkiä meidän tytön kanssa. Se on selkeä malli miten toimia. Seuraavalla kerralla tätä leikkikaverinhakumatkaa voi tehdä yhdessä. Tulee aika jolloin tämä tyttö menee yksin.

Vanhempien läsnäolo uusissa ja pelottavissa tilanteissa rauhoittaa lasta.

- Vanhempien läsnäolo tuo turvallisuuden tunteen. Ujon lapsen vanhemmat joutuvat ehkä muita enemmän olemaan läsnä lastensa tilanteissa: he tuovat turvallisuuden tunteen.

ÄLÄ KARAISTA – ÄLÄ VERTAA

- Se voi olla harmillista lapselle, jos omat vanhemmat aivan selvästi arvostavat aktiivisuutta. Vertailu vaikkapa naapurin esiintyvään Kaisaan voi olla tuhoisaa. Lapset hirveän tarkasti kuuntelevat mitä omat vanhemmat pitävä arvossa. He haluavat olla arvostettuja omien vanhempiensa silmissä. Vanhemmat tosin saattavat huomaamattaan ilmaista merkkejä, että he ovat vaivaantuneita lapsensa ujoudesta.

Kiireinen yhteiskuntamme ei odota vaan tulee sopeutua nopeasti. Omat vanhemmatkin saattavat ajatella, että kyllä lapsi rohkaistuu, kun hänet jättää yksin selviytymään uusissa tilanteissa. Mutta karaistaminen ei toimi.

- Se ei johda hyvään tulokseen vaan siitä seuraa takapakkia. Viisainta olisi edetä hyvin pienin askelin. Ja kyetä näkemään mikä tilanne on 1-5 vuoden päästä. Vanhemmat voivat tehdä pitkäntähtäimen suunnitelman. Mutta tärkeintä on ymmärtää, että lapset kehittyvät sosiaalisesti hyvin eri tahtiin.

Anna lapselle aikaa sopeutua ja arvosta hänen yksilöllisyyttään. Tuputtaminen ei auta. Lapsi kyllä ilmaisee milloin hän on valmis yksin kohtaamaan vieraat ihmiset ja uudet tilanteet.

INNOSTAVA HARRASTUS VAPAUTTAA

- Ujolle lapselle voi olla hyväksi harrastukset, jotka tukevat tunteiden ilmaisua. Ujo lapsi kokee sosiaaliset tilanteet epämiellyttävinä. Itselle mieluisan harrastuksen tuoma innostus on sellaista käyttövoimaa, jota kannattaa hyödyntää. Se on hurjan tärkeää käyttövoimaa. Silloin lapsi kokee asian miellyttäväksi ja tämän innostuksen vallassa vapautuu ja unohtaa ujoutensa.

Kaikki me tarvitsemme innostusta ja onnistumisen kokemuksia. Mutta ujo lapsi tarvitsee niitä vielä enemmän. Hän tarvitsee harrastuksen, jossa on erityisen hyvä. Se rohkaisee ja tuo itsevarmuutta.

Asiantuntijat:

HEIDI MIKKOLA, Venlan ja Liljan äiti

EILA HONKANEN, psykoanalyytikko

Toimittaja: SARI SOININEN