30.11.2004
SYVÄ LASKIMOTUKOS – TUNNISTA RISKISI JA EHKÄISE ENNALTA!

Veritulppa eli syvä laskimotukos alaraajoissa tai keuhkoissa on yleinen sairaus, jopa niin arkinen, että sen ennaltaehkäisy ja vaarallisuus voivat joskus unohtua. Vajaat 10 000 suomalaista sairastuu
vuosittain veritulppaan. Vaiva on hieman yleisempi miehillä kuin naisilla. Tänä vuonna hyväksytty käypä hoito –suositus korostaa riskien tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn merkitystä. Esimerkiksi kerran koettu tulppa on merkittävä uuden tulpan riski.

Syvässä laskimotukoksessa elimistössä on jostakin syystä käynnistynyt epätarkoituksenmukainen hyytymisreaktio, joka johtaa siihen, että yleisimmin alaraajalaskimoihin kehittyy veritulppa, joka estää normaalin veren paluun sydämeen kyseiseltä alueelta. Keuhkoveritulpassa laskimoista irronnut verihyytymä eli embolia kulkeutuu keuhkojen verisuoniin. Keuhko-veritulppa voi pahimmillaan johtaa äkkikuolemaan.

PERIMÄ ALTISTAA

Syvät laskimotukokset syntyvät useimmiten kirurgisen leikkauksen, raskauden, pitkän vuodelevon tai pitkän lentomatkan yhteydessä, jolloin ei voi liikkua normaaliin tapaan. Liikkumattomuuden ohella riskiä lisäävät ehkäisypillerit, hormonikorvaushoito, ylipainoisuus, tupakointi ja ikä. Mitä useampi riskitekijä esiintyy päällekkäin, sitä suurempi on riski, varsinkin kun perinnölliset tekijät ovat usein vahvasti mukana kuvassa.

Sydän- ja verisuonitautien erikoislääkäri Mikko Pietilä Turun yliopistollisesta keskussairaalasta toteaa, ettei hyytymä yleensä itsellään tule, vaan jopa 60-70 prosentilla laskimotukospotilaista löytyy perinnöllinen taipumus tai jokin muu selkeä, altistava tekijä.

Koko väestöstä 10-15 prosentilla on perimässään tämä poikkeava hyytymis-taipumus. Tällöin jokin riskitekijä, esimerkiksi e-pillereiden käytön aloitus tai jokin muu, voi laukaista vaivan, ja sinänsä terveelle, nuorellekin ihmiselle voi tulla syvä laskimotukos.

Syvän laskimotukoksen ensioireita on useita: koko alaraajan tai pohkeen turvotus, leposärky, kävelykipu, hengenahdistus, kuume ja tiheä hengittäminen.

MILLOIN PITÄISI LÄHTEÄ LÄÄKÄRIIN?

Jos epäilee itsellään syvää laskimotukosta, Mikko Pietilä neuvoo hakeutumaan lääkäriin jos ei nyt suorastaan päivystysluontoisesti niin vähintään seuraavana päivänä. Syvän laskimotukoksen poissulkuun voi riittää pelkkä yksinkertainen verikoe, mutta sen toteamiseen tarvitaan enemmän konetutkimuksia, käytännössä useimmiten alaraajalaskimoitten ultraäänitutkimus.

- Ehkä tärkeintä on pitää mielessä se, että mikäli esiintyy alaraajaturvotusta etenkin toispuoleisena ja siihen liittyy hengen-ahdistusoiretta, niin se on sellainen hälytysmerkki, jonka pitäisi johtaa ajatukset syvään laskimotukokseen ja mahdolliseen keuhkoveritulppaan, vaikka muitakin syitä tällaisen yhdistelmän takana voi toki olla, Pietilä korostaa.

Syvän laskimotukoksen hoitona on kansanomaisesti sanottuna veren-ohennuslääkitys. Eli käytännössä siinä tilanteessa, kun ihmisellä todetaan laskimotukos, hänelle aloitetaan ihonalaisesti annosteltava ns. pienimolekyylinen hepariini, joka pienentää veren hyytymistaipumusta. Yleensä tämän hoidon kanssa aloitetaan samanaikaisesti suun kautta otettava eli varfariinilääkitys, joka jatkuu sitten riippuen altistavien tekijöiden määrästä ja aikaisemmasta historiasta, kolmesta kuukaudesta aina elinikäiseen hoitoon saakka.

LASKIMOTUKOKSEN ENNALTAEHKÄISY

- Ennaltaehkäisevässä mielessä on syytä olla tietoinen, jos omassa suvussa on esiintynyt veritulppia, sanoo sydän- ja verisuonitautien erikoislääkäri Mikko Pietilä. Toisaalta on tärkeää pysyä liikkeellä silloinkin, kunsiihen on huonot mahdollisuudet, eli esimerkiksi pitkien matkojen yhteydessä muistaa riittävästi jaloitella matkan aikana.

Mikäli ihmisellä on huomattava ylipainoisuus, riski sairastaa syvä laskimotukos on kolminkertainen verrattuna siihen, että on normaalipainoinen. Samalla tavoin tupakointi lisää syvän laskimotukoksen riskin noin kaksinkertaiseksi, ja voidaan sanoa, että yleisesti ottaen ainakin näitten asioitten suhteen terveellisillä elämäntavoilla voidaan syvän laskimotukoksen riskiä pienentää.

Pietilä muistuttaa myös vähän yllättävästä, mutta tehonsa osoittaneesta hoitotavasta, hoitosukista. Hoitosukat ovat olennainen osa ennaltaehkäisyä, etenkin siinä tapauksessa, että syvän laskimotukoksen on jo sairastanut. Kyseessä on sen kaltainen hoitomuoto, että harva ihminen tulee ajatelleeksi sitä ennen kuin tukos on tullut omalle kohdalle, mutta kyllä tällaisten tukisukkien tai hoitosukkien käyttö on suositeltavaa etenkin pidempien matkojen yhteydessä.

Asiantuntija: MIKKO PIETILÄ, sydän- ja verisuonitautien erikoislääkäri, TYKS

Toimittaja: ULLA KORPELA

Lisätietoa:
www.kaypahoito.fi
www.diabetes.fi