Miten puhua nuorelle joka ei halua elää?
Yle uutisten sivuilla käydyssä keskustelussa on erittäin paljon koskettavia ja konkreettisia puheenvuoroja itsemurhasta.
Koko keskustelu löytyy Suorasta linjasta. Kannattaa lukea, jos lähipiirissä on nuoria, ja miksei vanhempiakin, joilla on itsetuhoisia ajatuksia. Tässä alla niistä poimittuna muutamia.
Silminnäkijä: Älä tapa ittees Areenassa 27.12.2012 asti
”Itse suicidaalisena voin sanoa suoraan, että kun tätä omaa kuolemaansa hautoo ja toivoo, siitä vaikenee totaalisesti. Se on oma, yksityinen paha olo, erillisyyden tunne, yksinäisyys ja masennus. Jos sanot ääneen, ihmiset alkavat kauhistella ja toppuutella, joten pidän suuni kiinni.
Mutta jos asiasta puhuttaisiin avoimesti, ilman häpeää ja syyllistämistä, se auttaisi yllättävän monia.
Meillä suomalaisilla on täysin väärä käsitys, että itsemurhasta puhuminen muka lisäisi itsemurhariskiä. Näin ei ole. Jos pystyisin puhumaan siitä samoin kuin päänsärystä, ongelmani katoaisi. Mutta koska asiaa piilotellaan, hymistellään, salaillaan ja hävetään, se saa elää "kostona".
”Inhoan kulisseja ja sitä, että ulospäin pitää näyttää menestyvältä, se vain lisää meidän epäonnistujien pahaa oloa.”
”Tuskainen, itsetuhoinen nuori (ja miksei aikuinenkin) tarvitsee jonkun ihmisen konkreettisesti lähelleen 24/7. Hän on tavallaan taantunut tuskaansa,on kuin pieni vauva, jota ei yksinkertaisesti voi jättää hetkeksikään yksin. Tuska tällaisen ihmisen sisällä on absoluuttista kauhua ja sen rinnalla mustakin on valoisaa. Tätä infernaalista hirviökauhua on mahdotonta kuvata kellekään, joka ei ole itse sitä kokenut. Se on kaiken lässyn-lässyn pahan olon tuolla puolen. Kukaan järkevä ihminen ei sanoisi hysteerisesti itkevälle vauvalle "piristy nyt ja ota itteäs niskasta kiinni". Itsetuhoinen ihminen olisi nähtävä tällaisena vauvana, mikä hän pohjimmiltaan onkin. Tilanteen ollessa pahimmillaan, itsetuhoinen ihminen on myös vauvan tavoin kaikkien sanojen ulottumattomissa. Mitkään sanat eivät voi häntä akuuttihädän hetkellä tavoittaa. Vain toisen ihmisen läsnäolo, syli, 24/7. ”
”Johdattelevat kysymykset voivat aiheuttaa, ja todennäköisesti aiheuttavat enemmän ahdistusta.”
”On taito nähdä vastaantulevan ihmisen epätoivo.”
”Parempi sanoa suoraan rakastan sinua/olet minulle tärkeä, jos totta.”
”Kuulun niihin jotka suutuspäissään (varsinkin päissään) huutelevat tappavansa itsensä. Todellisuudessa minulla ei ole aikomustakaan satuttaa itseäni, mutta aika ajoin tuntuu siltä, ettei elämä etene mihinkään vailla koulutusta, ystäväpiiriä, työpaikkaa.”
”Itsemurha-ajatus syntyy helposti, jos ei ole mitään tarjolla pelon vuoksi. Koulukiusaaminen on pohjana tälle tunteelle. Itse olisin halunnut kuolla noin 16 vuotiaana, kun ei ollut mitään muuta kuin pelätä irvailijoita ja päällysvaatteiden riistäjiä.”
”Yksi hyvä neuvo on ´Älä neuvo masentunutta jos sinulla ei ole kunnon kokemusta siitä tai sinulla on psykiatrin koulutus. TUE masentunutta´.
Masentuneiden kirosanoiksi on muuttunut esim ´niskasta kiinni!´ (oot vain laiska-asenne) tai ´Älä ajattele, hymyile vaan!´ teko-iloisuus. Tutkikaa aihetta, älkää huudelko vanhoja kliseitä.
Jos on itsemurhaan asti paha olo niin ei siinä maagisesti oteta "niskasta kiinni" itsekseen vain koska sanot niin. Älkää sanoko sitä, vaan auttakaa nuorta tekemään jotain kivaa harrastusta. Tehkää asioita koska se on hauskaa ja mukavaa, ei sen takia että tämä ´parantaa sinut!"