"Minä en koskaan teitä jätä"
Katja kirjoitti kirjeen läheisilleen, joka luettiin hänen muistotilaisuudessaan. Tässä otteita Katjan kirjeestä (lasten nimet poistettu):
Minulla on yhtä iso ikävä teitä, kuin teillä on minua. Minä en koskaan teitä jätä, enkä unohda. Minä kuljen aina sinun (puoliso) mukanasi. Toivon, että muistoni joskus sinua lohduttaa. Nyt se tuskin on mahdollista, mutta jonakin päivänä saat toivottavasti siitä voimaa. Haluan antaa elämäniloni ja rohkeuteni sinulle. Toivon, että positiivisuus yhtenä ominaisuutenani kulkee nyt mukanasi. Koskaan ei saa luovuttaa eikä antaa periksi. Asioille voidaan aina tehdä jotain.
Ikäväni on suunnaton ja kuvaan sitä murtuneena sydämenä. Se on tunne, jonka nyt ilmaisisin, jos olisin siinä. Minä olen siinä, lapset, minun aarteeni. Minun aurinkoni. Teitä minä tulin tähän maailmaan etsimään ja sain teidät. Kiitos, että sain olla kanssanne tämän lyhyen, liian lyhyen matkan. Olen siitä onnellinen. Jos tulee kysyttävää äidiltä, vastaus löytyy sydämestä, etsikää sitä sieltä. Rakastan teitä enemmän kuin mitään!
Rakastan elämää, vaikken enää fyysisesti siinä olekaan läsnä. Rakastan jokaista teistä läsnäolijoista, te olette olleet aina jollakin tavalla mukana ja osa minun elämääni. Olen siitä kiitollinen. Sauli, rakas aviomieheni, kiitos, että olet juuri sinä, olet juuri siinä. Minä olen surullinen, että yhteinen taipaleemme jäi liian lyhyeksi. Meidän aikamme oli rakkaustarina, joka antoi minulle uskon ja luottamuksen rakkauden voimaan. Se ei katoa koskaan. Minä Rakastan Sinua. Aina. Säilytetään muistoissamme se voima ja rakkaus, joka meitä yhdistää. Aina jollakin tavalla, vaikka elämä jatkuu. Minun elämäni on tavoittanut määränpäänsä, mutta te, rakkaat ystävät, te jatkatte sitä. Elämää.