Siteeraan väsymättä taloustieteen Nobelilla palkittua Milton Friedmannia asiassa, jossa hän on poikkeuksellisen tarkkanäköinen ja harvinaisen oikeassa. Monissa muissa asioissa hän on väärässä, ja erityisen väärässä hän on ajaessaan markkinoiden diktatuuria samaan tapaan kuin Marx oli proletariaatin diktatuurin miehiä. Tässä asiassa Milton Friedmann on kapitalismin Lenin, suuri vallankumousteoreetikko:
”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään. Minä katson, että meidän tehtävämme on kehittää nykyiselle politiikalle vaihtoehtoja, pitää ne elossa ja tarjolla, kunnes poliittisesti mahdoton kääntyy poliittisesti väistämättömäksi.”
Kreikan kriisiä riensivät välittömästi käyttämään hyväkseen EU:n federalistit, tuo euronationalistinen liittovaltioliike, joka pitää väsymättömänä elossa ja tarjolla EU:n liittovaltioimista siinä Konjakissa syntyneen ja kuolemansa jälkeen EU:ssa pyhitetyn Jean Monnetin julki lausumassa friedmannilaisessa hengessä, että ”Euroopan kansoja pitäisi ohjata kohden supervaltiota niin, että niiden kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys. Tämä voidaan saavuttaa toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen päämäärän muotoon mutta jotka väistämättä ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon.”
Tämän opin mukaan Olli Rehn ja muut liittovaltiovoimat käyttävät euron, tuon epävakaan yhteisvaluutan, kriisiä savuverhona vaatiessaan lisää EU:ta ja enemmän liittovaltiota.
Siinä sivussa nämä liittovaltiovoimat ovat antautuivat eurooppalaisen kapitalismin vaatimusten edessä käynnistämällä velanantajien vaihtoviikot pankkien voittojen turvaamiseksi. Me otamme pankeilta kontollemme Kreikan lainoja, emmekä me tiedä, mitä se meille maksaa. Se on hinta euron käytöstä ja tulee maksuun, kun Kreikalle ruvetaan antamaan velkoja anteeksi. Pankkien riskit sosialisoidaan ja niiden omistajien hyväksi järjestetään eurooppalaisia yhteisvastuukeräyksiä.
Kuinka väärässä olikaan suomalaisen kapitalismin kummipoika Jyrki Katainen, tuo kvasityöväenpuolueen talouspoliittinen guru, joka sanoi, että ”kansanvalta selätti markkinavoimat” ja jolle EU:ssa sopii kaikki, mitä se meiltä vaatii, niin kuin nyt viimeksi se vaatii Kataista esittelemään Suomen valtion budjetin ensin EU:lle ja vasta sitten omalle kansalle.
Mitä on EU:n liittovaltioiminen?
Se on lisää ylikansallista päätöksentekoa. Ylikansallisuus on sitä, että päätöksenteossa vähemmistöön jäävien kansojen on pantava täytäntöön myös sellaiset yhteiset päätökset, joita niiden edustajat ovat yksimielisesti vastustaneet.
EU:n liittovaltioiminen merkitsee valtaa väkiluvun perusteella. Pienten maiden on tyydyttävä isojen maiden tahtoon.
EU:n liittovaltioiminen pakottaa kansallisia virkamiehiä toteuttamaan omassa maassaan vieraan vallan tahdon. Jos on ristiriidassa EU:n laki ja Suomen laki, suomalaisten valtion virkamiesten on pantava täytäntöön EU:n laki.
EU:n liittovaltioimista on se, että meitä hallinnoidaan entistä enemmän ylikansallisella lainsäädännöllä, että meidät pannaan noudattamaan muiden meille säätämiä lakeja, että Suomen oikeuslaitos pakotetaan säätämään meille EU:n määräämiä rangaistuksia.
EU:n liittovaltioimista ovat yhteiset symbolit: lippu, laulu, ylikansallispäivä ja raha. Meitä yritetään suostutella nousemaan seisomaan, kun soitetaan EU:n hymni. Suomalaisena minä en nouse, vaikka euronationalistit nousevat.
EU:n liittovaltioimista on yhteinen raha, euro, myös sisäisen devalvaation pakkokeinoina. Euro ei jousta. Sen sijaan palkkojen, eläkkeiden, sosiaaliturvan ja työllisyyden pitää joustaa.
Kun loppuviikolla nostetaan salkoon Suomen lippuja ja kun lauletaan lippuvalaa ”sinun puolestas elää ja kuolla, on halumme korkehin”, en laula. En halua suomalaisten kuolevan EU:n iskujoukkojen hyökkäysoperaatioissa kaukana Suomen rajojen ulkopuolella – mikä sekin on EU:n liittovaltioimista.
Esko Seppänen, Ajankohtainen Ykkönen 1.6.2010
