Suomessa, jossa hyvätuloisten verotusta on vähennetty reippaasti ja
valtion verotuloja leikattu parilla miljardilla kasvatetaan varsinaisen
kehitysyhteistyön määrärahoja ensi vuonna jopa 4 miljoonaa euroa. Hei,
näin me poistetaan maailman köyhyys.
Suomessa kehitysmäärärahat näyttävät kurjistuvan mikä
osaltaan voi kasvattaa pakolaisongelmaa. Uusinta uutta on alkaa laskea
pakolaismaksuja kehitysavuksi. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa
nimittää hallitusta tilastokikkailijaksi, joka ei auta köyhyyttä
kehitysmaissa. Kehitysyhteistyön osuus BKT:stä tullee olemaan 0,55%. Moni
meistä on ehtinyt tulla jo aikuiseksi ja haarmaantua siinä samalla kun on
odoteltu kehitysyhteistyömäärärahojen kasvua 0,7 prosenttiin
bruttokansantulosta mikä on ollut Suomen poliittinen ikuisuustavoite yli
kolmekymmentä vuotta. EU:n päätösten myötä tästä tavoitteesta odotettiin
sitovampaa.
Samalla kun varallisuuserot ja terveyserot ovat kasvaneet ja
peruspalveluiden taso vaihtelee nyt rajusti eri puolelle maata kerrataan
diplomatian juhlapäivällisillä, että Suomi tähtää kehitysyhteistyöllään ja
ulkopolitiikallaan turvalliseen Suomeen ja oikeudenmukaiseen maailmaan.
Globaaleiden markkinoiden maailmassa, jossa selkosten syrjäkylät kuolevat
meille sanotaan, että kehitysyhteistyö ei ole vain moraalinen velvollisuus
vaan Suomen kansallinen etu. Mitä ihmeen sanahelinää tämä on?
Onni täällä vaihtelee kuten trendit kehityspolitiikassa, joka aiemmin
tunnettiin kehitysyhteistyönä ja silloin joskus kehitysapuna. Voiko
piskuinen Suomi hankkia kaupallista hyötyä ja laakereita ulkopolitiikan
kentillä suuntautumalla köyhien auttamiseen?
Kainuun aatelisen seurassa ovat kehitysyhteistyön arvoriihessä Kari
Karanko, ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston pitkäaikainen korkea
virkamies, Timo Vuori kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja, Antti
Pentikäinen, Kirkon ulkomaanavun toiminnanjohtaja sekä Thomas Wallgren,
filosofi ja kansalaisaktivisti
(YLE Radio 1 tiistaina 1.9.2009 klo 9.05 - 9.58.)