Kuvitellaan, että Suomen valtion verotussysteemi hoidetaan yleiskeskustelun pohjalta. ” Oi, olen köyhä enkä halua maksaa veroja !” Ja päättäjät siihen : ”Ai jaa, voi sentään. Ei ole toki reilua.” Seuraavalla viikolla valtion kassa on tyhjä ja on pakko maksaa sitten veroja. Ja päättäjät sitten siihen : ” No, nyt on sitten pakko maksaa veroja”.
Kuulostaako naurettavalta ? No, tervetuloa Suomen monikulttuurisuuspolitiikaan ! Sitä ei ole olemassa. Sitä hoidetaan tunnetasoasiana : tykkääkö vai eikö tykkää. Valtiolla ei ole monikuluttuurisuuslinjausta. Eikä edes ajatella, miltä Suomi näyttäisi 20 vuoden päästä monikulttuurisesta näkökulmasta. Se ei ole politiikan asia.
Eli miten siihen päästäisiin, että Suomi olisi rauhallinen ja toimiva yhteiskunta. Tällaisessa tyhjiössä keskustelu äärioikeistosta on turhaa, koska sitä ei ole vielä olemassa. Soini ei ole ongelma. Mutta tämä tyhjiö on äärimmäisen hyvä pohja oikeastaan fasismille.
Minulle on ihan sama hailee, huudetaanko minulle kerran vuodessa : Neekeri ! On paljon tärkeämpää minulle, olenko töissä. Ryhmä joka Suomessa päättää siitä, ketkä pääsevät töihin ja ketkä eivät pääse yliopistoihin on se sama ryhmä, joka jatkuvasti jankuttaa suvaitsevaisuudesta.
On ihan turha osoittaa sormi Soiniin ja hänen tukijakuntaansa, heillä ei ole ollut valtaa. He ovat äärimmäisen pieni ryhmä.
Katsokaa nyt vaikka studion asetelmaa ! Missä ovat siirtolaiset puhumassa omasta asiastaan, missä on hallituksen jäsenet ? Meitä ei kiinnosta onko x henkilö suvaitsevainen. Tärkeintä on se onko virastojen, laitosten ja eri prosessien lopputulos syrjivä. Ja Suomessa se on.
Studiossa pitää olla hallituksen edustajat, kokoomuksen, keskustan, SDP:n ja Vihreiden edustajat selvittämässä, miten jokainen puolue ja miten hallitus aikoo käytännössä korjata vinoumat. Miten Suomi toimii 20 vuoden päästä, poliittisesti ? Minun puolesta he saavat keittiössään tykätä tai olla tykkäämättä minusta yhtä paljon kuin koskaan tahtovat.
Ajankohtainen Ykkönen 19.1.2010 YLE Radio 1
