Kuuntelin muutama viikko sitten Sitran nykyisen yliasiamiehen Mikko Kososen mainiota esitelmää hyvän johtamisen kulmakivistä. Mieleeni jäi erityisesti Mikon toteamus siitä, että väittely ja vuoropuhelu ovat keskenään eri asioita. Molemmilla on yhteiskunnassa oma paikkansa, mutta hyvässä johtamisessa tarvitaan aivan erityisesti jälkimmäistä.
Se olisi mielestäni hyvä muistaa myös politiikassa ja aivan erityisesti suomalaisessa lainvalmistelussa.
***
Poliitikkojen työnä on tehdä arvovalintoja ja se työ onnistuu parhaiten silloin, kun on vaihtoehtoja, mistä valita.
Julkisuudessa vaihtoehtoja haetaan yleensä vastakkainasettelun ja siitä kumpuavan, paikoin kipakankin väittelyn avulla.
Julkisuudelle on siis hyvää se, että hallitus ajaa omaa linjaansa ja oppositio vastustaa sitä. Asetelmasta seuraa parhaimmillaan erinomaista arvokeskustelua, huonoimmillaan taas pelkkää poliittista teatteria ja irtopisteiden keräämistä.
***
Hyvä ja ajoittain voimakaskin väittely kuuluu politiikkaan eikä sitä pidä pelätä. Hyvään poliittiseen johtamiseen tarvitaan silti myös riittävästi vuoropuhelua.
Uskon, että vuoropuhelu on silloin tällöin hyväksi jopa hallituksen ja opposition välillä, mutta suurin tarve sille on kuitenkin valtioneuvoston sisällä eli eri hallinnonalojen ja niitä edustavien ministerien ja ministeriöiden välillä.
Vuoropuhelua tarvitaan nykyistä enemmän myös lainvalmistelijoiden ja
päätöksenteon kohteiden eli valtion, ja meidän kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja
elinkeinoelämän välillä.
***
Uskon, että vuoropuhelun lisääminen monipuolistaisi asioiden valmistelua. Se kannustaisi arvioimaan avoimesti myös niitä, nyt usein piiloon jääviä arvovalintoja, joita virkamiehet tekevät jo lakien valmisteluvaiheessa.
Vuoropuhelun lisääminen nostaisi esiin myös niitä ajoittain suuriakin erimielisyyksiä, joita tänään esiintyy saman puolueen eri ministereiden välillä. Nykyisessä poliittisessa kulttuurissa ne jäävät kaikkein helpoimmin vaille yhteiskunnallista huomiota ja eri vaihtoehtoja ja niiden perusteluja esiin haastavaa keskustelua.
***
Enemmistöhallituksella on tietenkin oikeus esittää eduskunnan hyväksyttäväksi juuri niitä ratkaisuja, joita se pitää parhaina. Maata hyvin johtamaan pyrkivä hallitus kertoisi eduskunnalle silti myös muista vaihtoehdoista ja ennen kaikkea siitä, miksi hallitus ei halua niitä valita.
Silloin eduskunnassakin keskusteltaisiin käsiteltävien asioiden kannalta kaikkein varteenotettavimmista kysymyksistä. Asioiden valiokuntakäsittelyä ei tarvitsisi aloittaa niin sanotusti nollasta vaan valiokunnissa voitaisiin haastaa vakavasti juuri hallituksen valintansa tueksi esittämien perustelujen pätevyyttä ja painoarvoa ja parantaa niin ollen myös hallituksen ehdotuksia silloin, kun siihen on aihetta.
Uskon, että tällainen työtapa auttaisi Suomea nykyisessä suhdannetilanteessa ja sen eteemme tuomissa valinnoissa. Siksi toivon, että Mikko Kososen johtamisopit saisivat vastakaikua myös valtakunnan hallituksessa.
Suvi-Anne Siimes
(Ajankohtaisen Ykkösen kolumni 22.9.2009)
