Viime aikoina olen ollut erilaisissa tilaisuuksissa, joissa on keskusteltu ja kyselty kuunnelmasta. Viimeksi tämä tapahtui Porvoon Paahtimo-ravintolan kabinetissa Ylen ja Jussi Kylätasku -seuran tilaisuudessa, jossa iso seurue keskusteli kuunnelmasta ja tulevaisuudesta sekä kuunteli yhden Kylätaskun kuunnelman.
Huomaan toistaneeni ja toistavani sitä samaa, mitä tässä blogissanikin olen kirjoittanut. Nimittäin että
1.kuunnelman tulevaisuus on kiinni siitä, miten nopeasti se pääsee verkosta ladattavien palveluiden joukkoon. Ja näin ollen ominpaan jakelutapaansa.
2.Tämä mahdollistaa sen että radiolle vieras, mutta nettiin tottunut yleisö voi löytää kuunnelman,
3.ladata sen omalle kannettavalle laitteelleen ja kuunnella missä ja milloin haluaa.
4.Uusi jakelutapa luo uutta kysyntää ja se puolestaan uusia muotoja ja formaatteja kuunnelmalle.
5.Termi ”kuunnelma” saa rinnalleen jonkin uuden uuteen jakeluun ja formaattiin modernimmin istuvan nimen.
6.Tästä huolimatta kuunnelmien jakelu radiokanavien ohjelmistoissa, ja siis tarjonta ns. vanhoille yleisöille, jatkuu.
Tällä hetkellä odotellaan pian koittavaa hetkeä, jolloin Radioteatterin tuottama Juha Vuorisen ladattavaksi kirjoittama ja ohjaama ns. pilottikuunnelmasarja "Juoppuhullun bonusraita" alkaa ilmestyä nettijakeluun.
”Vanhaa” linjaa edustaa kesällä Yle Radio 1:ssä alkava suursarja Täällä Pohjantähden alla (1-22).
Kuunnelmalla menee siis hyvin. Se on radiovälineen synnyttämä ohjelmalaji/taidemuoto ja se on kehittynyt radion kehityksen rinnalla, samaa tahtia kohti uusia ilmaisutapoja, kaikki nämä kahdeksan vuosikymmentä.
