Tänä aikana jolloin korostetaan terveitä elintapoja ja terveellistä ruokaa, on taiteellekin annettu terveysfuntio. Kulttuuriministeri korostaa sitä miten taide on yhteisöllistä. Se ehkäisee yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Taide menee laitoksiin ja saa aikaan ihmeparannuksia. Se on terveellistä ja sosiaalista. Nam.
Mutta kaikki taiteethan eivät ole yhteisöllisiä eivätkä sosiaalisia sävel- ja näyttämötaiteiden tapaan. Ei-sosiaaliset taiteet, kuten kirjallisuus, putoavat terveyden ulkopuolelle. Kirjallisuushan hyvin usein kulttuurihistorian varrella on ollutkin epäterveellistä. Kirjoja on jouduttu kieltämään ja takavarikoimaan ja vetämään jopa oikeuteen. Mitä kulttuuriministerillä on tällaisen taiteen varalle?
Radiodraama on myös ei-sosiaalinen taide. Alkuaikoinaan sitä kokoonnuttiin perhe-, jopa sukukunnittain kuuntelemaan, mutta ei enää pitkään aikaan. Radiodraaman voi ottaa mukaansa ja viedä omaan yksinäisyyteensä, aivan kuten kirjan. Sen pariin voi mennä ja torjua muut ihmiset ja seurueet, ja olla vain yksin. Oma pää, oma vastaanotto, teos ja minä ei muita.
Minulle taide on jotkin muuta kuin vihreätä, kivaa ”yhteistä jakamista”. Siksipä luen kirjoja ja kuuntelen radiodraamaa.
