Eräs kolumnisti kirjoitti pari viikkoa sitten, että parhaillaan menevä Täällä Pohjantähden alla -kuunnelmasarja on hänen mielestään kuulokuva. Hän vetosi siihen, että yli neljäkymmentä vuotta sitten (1967) ensimmästä kertaa lähetetty Joel Lehtosen romaanista Henkien taistelu tehty dramatisointi oli myös lajityypiltään kuulokuva. Hän valitettavasti muisti väärin. Kyllä tuolloin ilmoitettiin, että kyseessä oli ”kuunnelma, Joel Lehtosen romaanista Yleisradiolle dramatisoinut Pekka Tarkka”.
Kuunnelmalla tarkoitetaan radiolle kirjoitettua tai dramatisoitua teosta, joka on pääasiassa kohtauksista koostuva, dialogimuotoinen ja näytelty. Kuunnelmassa voidaan käyttää ja käytetään kertojaa. Sitä voi käyttää hyvin monella eri tavalla. Se voi olla kaikkitietävä, se voi olla jokin draaman henkilöistä, se voi olla ns. sisäinen ääni tai ajatusääni ja se voi ilmetä monella muullakin tavalla.
Kuulokuva on perinteisesti merkinnyt proosaa, joko fiktiivistä tai asiatekstiä, jossa aina välillä on dramatisoituja kohtauksia. Tämä lajityyppi oli suosittu ennen television kautta ns. kouluradio-ohjelmissa, joissa kuvattiin esimerkiksi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:nnen suhdetta Suomeen. Asiatekstin joukossa saattoi olla joitakin dialogimuotoisia kohtauksia vaikkapa Tampereen perustamisesta.
Olen huomannut, että Helsingin Sanomissa Radioateljeen ohjelmia on alettu kutsua kuulokuviksi. Tuo käsite on siis otettu uudestaan käyttöön, mutta hiukan eri merkityksessä kuin aikaisemmin. Radioateljeen ohjelmiahan ei kutsuta dokumenttiohjelmiksi, vaan ne ovat ns. feature-ohjelmia. Tämä ”feature” on erittäin vaikea määritellä, se on eräänlainen radionomainen mielipide, äänellinen essee, akustinen näkemys, kuunteleva lähestymistapa johonkin joko ns. tärkeään tai pinnalta katsoen mitättömään aiheeseen, josta kuitenkin tekotavan ansiosta ja myötä syntyy kuuntelua palkitseva ja/tai kiihottava teos ja ohjelma. Kuulokuva on joka tapauksessa suomea ja on merkitykseltään paljon selvempi kuin feature, joten lienee hyväksyttävä tuo nimityksen vaihto.
Kuunnelma, radiodraama, audiofiktio ei ole siis sama asia kuin kuulokuva. Täällä Pohjantähden alla –romaanin radiosovitus on siis ”kuunnelma, Radioteatterille Väinö Linnan romaanista dramatisoineet Leena Lander, Juha Seppälä ja Hannu Raittila”.
