Orson Wellesin elokuva ”Pahan kosketus” alkaa yli kolmen minuutin mittaisella yhtäjaksoisella kamera-ajolla, joka näyttää sekä tapahtumaympäristön, meksikolaisen rajakaupungin liikenteineen ja ihmisineen, että päähenkilöt ja elokuvan tapahtumat liikkeellepanevan rikoksen. Yksi otos jossa kamera koko ajan kulkee, nousee ja laskee ja kääntyy. Henry Manchinin musiikki lataa illan pimeyden ja hääparin yhteisen taipaleen alkamisen jännitettä.
Äskettäin tuli radiosta viitisentoista vuotta sitten ohjaamani kuunnelma ”Herra Clayn tarina”. Se alkaa tulitikun raapaisemisella ja savun vetämisellä keuhkoihin ja ulospuhaltamisella. Sen jälkeen nainen alkaa kertoa, miten hänen suunnittelemansa tarina voisi alkaa. Puhuja on Karen Blixen ja hän keskustelee veljensä kanssa. Taustalla kuuluu radion ääni, jossa puhutaan vierasta kieltä. Näyttelijöiden kohtaus on äänitetty yhtenä otoksena studiossa, radioääni lisätty erikseen, mutta tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä elokuvan, visuaalisen välineen, pitkän kamera-ajon kanssa. Radion ”kamera-ajot” voisivat olla ns. liveäänityksiä, on location (paikan päällä joissakin todellisissa paikoissa tehtyjä) –äänityksiä.
Wellesin elokuva on mustavalkoinen rikoselokuva, jonka alku tapahtuu illalla pimeässä. Liikkuva kamera, rummuttava latinalaisjazz, Meksikosta USA:han ja kohti avioliittoa kävelevä pariskunta, jonka kulkureitin leikkaa avoauto, jonka takaluukussa tikittää aikapommi. Tämä alku ja ensimmäinen otos kertoo katsojalle vääjämättömästi elokuvan lajityypin, kovaksikeitetyn ja monimutkaisen rikostarinan. Kohtauksen kyyninen sananvaihto amerikkalaispoliisien ja päähenkilö Vargasin välillä jo kertoo kommunikoinnin tyylin.
”Herra Clayn” tarina on Markku Envallin kirjoittama kertomus, itse asiassa kuvitelma siitä, miten Karen Blixen olisi voinut luoda kertomuksensa ”Kuolematon tarina”, jossa rikas englantilaiskauppias Kiinassa haluaa saada itselleen perillisen maksamalla nuoren tytön ja merimiehen kohtaamisen ja tehdä totta tarinasta, joka puolestaan on merimiesten yleisesti satamissa kertoma legenda. Kuunnelma teema on toden ja sepitteen yhteenkietoutuvuus ja niiden ero. Kuunnelman lajityyppiä on hiukan vaikea määritellä, mutta sanotaan että se on filosofinen elämäkerrallis-kirjallinen kertomus.
Näiden kahden tarinan lajityypit esitellään alussa. Ensimmäinen kohtaus on tärkeä. En mene sanomaan, että ”Herra Clayn tarina” olisi tässä onnistunut, mutta halusin piirtää äänellisen muotokuvan Karen Blixenistä, joka oli kova tupakoimaan ja jonka ääni oli tumman matala. Saara Pakkasvirran käheä ääni oli minusta olennainen Blixenin synnyttämisessä. Taustalta kuului hiljaa, ikään kuin radiosta, Karen Blixenin oikeata tanskankielistä puhetta.
Fiktiolla ja draamallahan ei ole kovin suurta määrää eri lajityyppejä. Draamojen tarinat ja juonet ja henkilöhahmot vaihtelevat, mutta ne kuuluvat silti vain muutamaan pääluokkaan. En tiedä ovatko videovuokraamojen luokittelut draamaan, romanttiseen komediaan, komediaan, actioniin, jännitykseen, scifiin jne. oikeita, mutta omille paikoilleen hyllyihin kaikki dvd:t tuntuvat sopivan.
Alun tärkeyttä ei voi olla painottamatta. Radionkuulija, aivan samoin kuin elokuvan katselija, tekee päätelmänsä draaman lajityypistä, jopa sen aiheesta ja teemastakin, heti alun perusteella. Odotukset syntyvät hyvin nopeasti. Olisi verratonta jos näihin odotuksiin vastattaisiin. Niihin voi vastata tietenkin negatiivisestikin, yllättämällä nämä odotukset. Pääasia on kuitenkin, että alulla ja sen luomilla odotuksilla on selvä suhde myös draaman jatkossa ja sen ratkaisussa.
Alku voi siis olla täynnä tihentynyttä latinkia ja räjähdyksen odotusta, kuten ”Pahan kosketuksessa” tai pohdiskelevaa vaihtoehtojen esittämistä kuten ”Herra Clayn tarinassa”.
Kuunnelman aluista ollaa monta mieltä. Yksi sanoo, että kuunnelmaa ei saa aloittaa musiikilla, toinen että pitkät, tunnelmoivat äänikompositiot ennen varsinaista puhetta ovat piinaavia, kolmas että kuunnelman ääni-ilme ei saisi poiketa radiokanavan ns. yleissoundista. Tosiasia joka tapauksessa on, että alun perusteellahan kuulija päättää kuuntelemisensa jatkon.
