Ulkopuolisuuden kuva. 2.

Lapsi on pieni ihminen, hänen elämänkatsomuksensa, ymmärryksensä ja kokemuksensa eivät ole rakentuneet kuten aikuisella. Kirkko isona ja kaikuvana paikkana, voi olla pelottavakin kokemus. Äänet kaikuu ja aikuisetkin vaikuttavat muissa maailmoissa olevilta. Heidän kanssaan ei saa etes keskustella, vaan on oltava hiljaa vaikkei jaksaiskaan.Se voi herättää hämmennystä, epätietoisuutta ja ulkopuolisuuden tunteen.
Ympärillä voi olla isoja ihmisiä muurina, näin pienuuden tunne korostuu.
Ajankuluksi lapsi pyrkii kompensoimaan näitä tunteitaan paneutumalla siihen mitä saatavilla,tässä virsikirja tuo ajan ja turvan tuntua pikku pojalle. Tärkeätä ovat nämä kokemukset jo pienestä pitäen. kokemuksen kertyessä lapsi mieltää kirkolliset tapahtumat yhteenkuuluvuuden tapahtumiksi, joka osa elämää ja ulkopuolisuuden tunne katoaa.

T.H

Minusta lasta ei missään nimessä saa pakottaa mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, ennen kuin on täysin varma, siis vanhempana, että hän käsittää mistä uskomisessa on kyse.

Vrt. tämän päivän Hesarin tiedeosaston kolumni, jossa kerrotaan aika hyvin että tiede/tieto ja usko ovat eri asioita. Pienen lapsen mielessä aikuisten sanat saattavat valitettavasti vaikuttaa totuudelta.

Terv.
marjatta