Fellini, synnynnäinen valehtelija

Intiimi henkilökuva uusintana

Elokuvan aluksi Federico Fellini kertoo rauhallisella äänellä, ettei hän katso elokuviaan ja jos hän sattuu näkemään otoksia filmeistään, hän ihmettelee, että kuka tuon on tehnyt. "Minä annan käyttöön vain äänen, käsityöläisen näkemykseni, yritykseni vietellä tai plagioida tai auktoriteettini. Itse työn tekee joku toinen. Joku, jonka kanssa asun, mutta jota en tunne."

Riminissä vuonna 1920 syntynyt ja Roomassa 1993 kuollut ohjaajamestari osallistui 40 elokuvan käsikirjoittamiseen, ohjasi 24 ja näytteli kahdessa elokuvassa. Damien Pettigrewn henkilökuvassa Fellini puhuu itsestään, työstään, suhtautumisesta näyttelijöihin ja elämästä yleensä. Fellini ei koskaan unelmoinut elokuvaohjaajan urasta. Hänen isänsä halusi pojastaan lääkäriä, äiti kardinaalia.

"Felliniä uhkaa jatkuvasti hänen oma pinnallisuutensa ja hän juoksee sitä jatkuvasti pakoon samaan tapaan kuin Orson Welles", miettii Donald Sutherland, joka kertoo Fellinin kohdelleen näyttelijöitään kuin piru, mutta kehuu mestaria myös meedioksi.

"Olen kiinnostunut kaikesta ja uskon kaikkeen. Toimin ammatissa, joka todistaa minulle alinomaa, että olen taikuri", hymähtää mestari ja antaa kuvan valehdella, kertoa lavasteissa tarinaa. Elokuvaa kuljetetaan tiukoista lähikuvista maalauksellisiin maisemiin, joita Fellini nerokkaasti yhdisti studiolavasteihin.

Runsas elokuvaotosten määrä ja myös Fellinin työskentelyn seuraaminen ilahduttaa kaikkia elokuvan rakastajia, vaikkei Fellinin mielikuvitusmaailman tuotoksia tuntisikaan.

Fellini, synnynnäinen valehtelija (Fellini, sono un gran bugiardo) -elokuvan on tuottanut Portrait & Compagnie, Ranska, 2002.

(es. 22.10.2003)

Kuva: Portrait & Cie

ah-v