RAVINTOLA PEKINGISSÄ

Köyhä kiinalaispariskunta muuttaa Pekingiin paremman elämän toivossa

Mika Koskisen dokumenttielokuva Ravintola Pekingissä kertoo tarinan köyhästä kiinalaisesta pariskunnasta, joka muuttaa paremman elämän toivossa kotiseudultaan Pekingiin. Elokuva seuraa heidän elämäänsä Kiinan pääkaupungissa kolmen vuoden ajan todistaen, kuinka muuttuva maailmantalous vaikuttaa ihmisen elämään, mutta ennen kaikkea päästäen katsojan mukaan seuraamaan pekingiläistä elämää päivästä toiseen.

Vielä 1990-luvun lopulla Zhang JingTao oli menestyvä ravintoloitsija Kaakkois-Kiinassa. Paikalliset valtion yritykset ja paikallinen kommunistipuolueen osasto pitivät huolen siitä, että asiakkaista ei ollut pulaa. Kiinan hallituksen alkaessa lakkauttaa valtionyrityksiä Zhang mentti toimeentulonsa. Hän jätti tyttärensä isovanhempien huostaan ja lähti vaimonsa Xiao Jingin kanssa Pekingiin hakemaan toimeentuloa.

Pariskunta sijoitti vähät rahansa nuhjuiseen kuppilaan ja aloittivat uuden elämän. Elokuvassa seurataan Zhangin ja Xiaon ravintolabusinestä kolmen vuoden ajalta. Elokuvan keskiössä on pariskunta arkisine ongelmineen ja heidän ajoittain lähes koomiset mittasuhteet saavuttava ravintolansa. Asiakkaita ei ole, mutta on pakko yrittää.

Avioparin lisäksi elokuvassa katsojan eteen marssitetaan erinäinen joukko sivuhenkilöitä. Taksikuski, itsekin maalta muuttanut, joka flirttailee Xiaon kanssa ja siinä välissä ehtii kertoa mielipiteitään Kiinan nykymenosta. Viereisen kampaamon tyttöjä, jotka todellisuudessa ovat prostituoituija, paikallisia pienyrittäjiä jne.

Lähes kaikkia ihmisiä yhdistää se, että Pekingissä he ovat lainsuojattomia. Heillä ei ole -provinsseista työttömyyden ajamana - oleskelu- eikä työ- saati business -lupia. Tämä koskee myös Zhangia ja Xiaoa. He ovat jääneet täysin viranomaisten armoille. Arkea välittää poliisin pelko. Jos ravintola ratsataan, heidät voidaan lähettää leirille, josta pääsee pois ainoastaan, jos pystyy maksamaan junalipun takaisin.

Pariskunta - Zhangit - edustavat ilmiötä, joka on kymmenille miljoonille kiinalaisille arkipäivää. Kiinan seuratessa globaalia taloutta hinnan kovimmiksi maksajiksi joutuvat syrjäseutujen - jotka elivät valtion yritysten varassa - asukkaat. Suurkaupungit ovat täyttyneet laittomista työnhakijoista, joiden elämässä ei ole minkäänlaista perusturvaa - kansainvälisen talouden ja paikallisen poliisin ja viranomaisten tuodessa jatkuvan epävarmuuden elämään.

Kuitenkin Ravintola Pekingissä on perussävyltään lämmin ja optimistinen. Ihmiset elävät elämäänsä riemuineen ja murheineen vaikeista olosuhteista huolimatta. Mika Koskinen kuvaa henkilöitään empatialla. Katsoja saa harvinaisen mahdollisuuden myötäelää Zhangin ja Xiaon ja heidän ystävä- ja asiakaskuntansa arkea. Zhangin ravintolasta muodostuu paikka, joka heijastaa sekä muuttuvaa kapitalistista Kiinaa että kiinalaista ihmisluonnetta. Harvat asiakkaat istuvat pöytään, syövät ja juovat, ja kertovat tarinoitaan, jotka vaihtelavt henkilökohtaisista murheista yleisen elämänmenon tarkkailuun. Tuskin koskaan länsimainen dokumentaristi on onnistunut pääsemään näin lähellä kiinalaista ihmistä. Pohjimmiltaan kyseessä on yhden perheen selviytymistarina, joka saa ympäristönsä johdosta suuremmat mittasuhteet.

Elokuvan ohjaaja Mika Koskinen on asunut Kiinassa vuodesta 1994 lähtien, jolloin hän aloitti opintonsa Pekingin elokuva-akatemiassa. Viimeiset vuodet hän on elättänyt itsensä kuvaajana Yleisradion Kauko-Aasian toimitukselle. Elokuvan ovat rahoittaneet YLE TV2 Dokumenttioprojekti, SBS Australia ja ETV Viro sekä Suomen ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto.

Kuva: TV2 Tiedotus