TARKOVSKI - PÄIVÄ ELÄMÄSTÄ
Andrei Tarkovskille okkultismi oli oikotie tuonpuoleiseen. Spiritistisessä istunnossa hänen kerrotaan saaneen yhteyden Boris Pasternakiin, joka ilmoitti, että Tarkovski tekee seitsemän elokuvaa. "Vain seitsemänkö?" oli Tarkovski kysynyt. "Mutta ne ovat hyviä", Pasternak oli vastannut.
Maineikas ranskalaisohjaaja Chris Marker käyttää noita seitsemää elokuvaa kuljettamaan tarinaa, joka alkoi muotoutua Markerin silmissä sinä hetkenä, kun syöpään sairastunut Tarkovski näki poikansa ensimmäisen kerran viiteen vuoteen.
"Isän ja pojan syleily muistutti minua kaikista niistä todellisista tai kuvitteellisista syleilyistä Tarkovskin elokuvista, jotka tunsin niin hyvin", muistelee Marker, joka tutustui Tarkovskiin Uhri-elokuvan kuvauksissa kesällä 1985. "Kokeilin upouutta videokameraani ihan vain huvikseni ilman sen kummempaa päämäärää. Olin tyrmistynyt, miten rento Tarkovski oli, kun kuvasin häntä. Kun syövän ensimmäiset merkit ilmestyivät, hän pyysi minua jatkamaan", kertoo Marker. Syntyi inhimillinen ja analyyttinen muotokuva Tarkovski - päivä elämästä (One Day in the Life of Andrei Ansenevich)
Ei paluuta, Andrei Rubljov, Solaris, Peili, Stalker, Nostalgia ja Uhri -elokuvien ohjaaja Andrei Tarkovski syntyi 4.4.1932 Moskovassa. Hänen elokuvansa nostattivat Neuvostoliitossa hämmennystä, ja Andrei Rubljov (1969) oli esityskiellossa pari vuotta, kunnes se palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla. Keskiajalla eläneestä munkista ja kellonvalajapojasta kertova elokuva on pohdiskelua taiteen tarkoituksesta.
Viimeiset vuotensa maanpakolaisena elänyt ohjaaja viimeisteli Uhri-elokuvaa 1985 maaten ystävänsä kodissa Pariisissa ja ohjaten Tukholmassa tapahtuvaa filmin leikkausta. Saman vuoden tammikuussa hän oli nähnyt Uhrin ensimmäistä kertaa ja elokuva oli Cannesissa 1986 ehdolla neljän sarjan voittoon. Uhri ylsi kolmen sarjan voittoon.
Tarkovskin ensimmäinen elokuva alkaa kuvalla, jossa poika seisoo nuoren puun juurella. Hänen viimeisen elokuvansa viimeisessä kohtauksessa lpasi makaa kuolleen puun juurella. Viimeistä kohtausta kuvatessaan Tarkovski ei vielä tiennyt sairaudestaan.
Syöpä nujersi Tarkovskin ja hän kuoli syöpätautien sairaalassa, Pariisissa 29.12.1986. Tarkovski on haudattu venäläisten pakolaisten hautausmaalle Saint-Genviève-du-Bois'n kaupungissa.
- Ohjaaja: Chris Marker
- Tuotanto: AMIP ja La Sept ARTE, Ranska, 1999
In English In English In English
ONE DAY IN THE LIFE OF ANDREI ARSENEVICH
In his 1986 Journal, Andrei Tarkovsky gives the following commentary of the footage of his son Andriusha's arrival in Paris, who was finally allowed to join him in France: "I have this monstrously stiff unnatural air, I hold back my emotions and repeat idiotic phrases...Larissa (his wife) isn't bad either, she's monologues, proposes toasts, laughs and cries at the same time..."Starting with that very Russian Day, to this beginning add themselves the evocations, the citations, the putting into perspective of what makes up the language on one of the greatest cinematic stylist of all time. It's from the point of view of the great tarkovskian themes and his unique writing that the films transport us, as far back as his first work at school in Moscow and practically unknown Boris Godunov that he directed at Covent Garden in 1983. The structure imposed itself, the foundation being two other video shoots: that of a visit to the natural settings of Sacrifice in Gotland a few months earlier, when Tarkovski did not yet know he was sick, and the one he wished, as a testimony to his work, when, shortly before his death, he directed the editing from his bed.
The title imposed itself in a similar manner. A wink to Solzhenitsyn, without a doubt, but most of all an echo of that Russia, mythical today, who on the border on agony once again exiled its greatest artist, and of which paradoxically, at the era of a devasting modernity, they are the only witsesses.
- Director: Chris Marker
- Production: AMIP ja La Sept ARTE, Ranska, 1999
Päivitys:6.11.2000 U.E.
