UNOHDIN, EN MUISTA
"On viehättävää, että kuvataan kirjailijaa hänet tunteneiden ihmisten kautta - sen kautta, mitä he muistavat", toteaa CMX-yhtyeen keulahahmo A.W. Yrjänä dokumentista, jonka hän valitsi Dokumenttiprojektin keskiviikkoiltaan. Unohdin, en muista (Del Olvido Al No Me Acuerdo) on meksikolaisen Juan Carlos Rulfon omaperäinen filmi omasta isästään, kirjailija Juan Rulfosta. Sen tarina ei jää kuvaamaan tunnetun meksikolaiskirjailijan elämää kalseina tosiasioina, vaan pohtii tunnelmallisella, ehkä hiukan surumieliselläkin nuotilla muistamista, unohtamista, vanhenemista, kuolemaa, aikaa, maisemaa - yhdellä sanalla sanottuna siis: elämää.
Dokumentti syöksyy vuonna 1986 kuolleen Rulfon kirjojen hengessä hänen elämänsä maisemiin - äärettömältä tuntuvaan autiomaahan ja taivaalla lipuvien pilvien mystiikkaan. Unen ja toden rajalla leijuvien kuvien lomassa puhuvat Rulfon vaimo Clara sekä kirjailijan läheiset ystävät. "Välillä muistetaan erittäin hyvin ja välillä ei muisteta mitään", luonnehtii A.W. Yrjänä villinhilpeiden, ronskia kieltä puhuvien vanhusten muisteluita, jotka tuntuvat kuuluvan erottamattomasti yhteen karun luonnon ja pilvien kertomaan tarinan kanssa. Kuten filmissä todetaan, tämä maailma on siksi kaunis, koska ei ole olemassa toista maailmaa.
"Katsoessani filmiä tunsin oikeastaan surua", miettii A.W. Yrjänä. Dokumentin pukeminen sanoiksi onkin vaikeaa; se on vain katsottava ja elettävä, sillä se tavoittaa jotakin, mikä on lauseiden vaatiman järjen ulottumattomissa. Eli kuten sen valinnut A.W. Yrjänä sanoo: "Siinä ei yritetäkään kertoa, miten asiat olivat, koska ei ole olemassa 'sitä miten asiat olivat', vaan se, miten me ne muistamme."
- Ohjaaja: Juan Carlos Rulfo
- Tuotanto: La Media Luna, Meksiko, 1999
In English In English In English
I FORGOT, I DON'T REMEMBER
The Mexican Juan Carlos Rulfo's brilliant, original film tells about his father, the author Juan Rulfo. Rulfo was no ordinary writer, nor is this film an ordinary film. As much as with Rulfo it deals with remembering, forgetting, getting old, death, imagination, time, landscape. Though there are occasional interviews with Rulfo's wife and friends, swiftly you are again cast into the strange landscape of his books, weird fragmented scenes and speeches, the speeded-up clouds drifting over the grand, ruggedly beautiful desert, and the world of mystical-humorous wanderers. The documentary material and the dramatised scenes are truly rarely in such a beautiful balance, and sometimes it is impossible to know which is which. Here is a film that is impossible to disassemble into words, and that means that it says what it says in precisely what it is, and that's it. Explaining it in words would always leave something unsaid, because the film captures something that remains outside the rationality required by the sentences. And in spite of all this it is not an inward-turned, suffocating in its own art kind of thing, but lively and even funny.
- Director: Juan Carlos Rulfo
- Production: La Media Luna, Mexiko, 1999
Päivitys: 2.4.2001 U.E.
