VERSACEN MURHA
15.7.1997 oli raskas päivä muodin ystäville. Alan suuri mies, italialainen Gianni Versace murhattiin upean kartanonsa portaille Miamissa. Julman teon tekijäksi paljastui nopeasti 27-vuotias Andrew Cunanan. Nuorukainen oli jo entuudestaan poliisien jahtaama, sillä Gianni Versace ei suinkaan ollut hänen ensimmäinen uhrinsa. Cunananin viimeiseksi surmatyöksi jäi itsemurha, jonka hän teki pian Giannin kuoleman jälkeen.
Englantilainen dokumentti Versacen murha valottaa monelta kantilta tätä traagista tapausta sekä sen osapuolten elämää laajemminkin. Dokumentti liikkuu Milanon ja Pariisin hienoista muotipiireistä aina Amerikan huumehöyryiseen homomaailmaan saakka selvittäessään, mikä johti näiden kahden homoseksuaalisen miehen kohtalokkaaseen kohtaamiseen heinäkuussa 1997.
Tuon kohtaamisen uhri, Gianni Versace, tunnetaan paitsi näyttävistä muotiluomuksistaan, myös tuhlailevaisesta elämäntyylistään. Hän eli kuin renessanssiajan keisari, mikä häivytti tehokkaasti sen tosiseikan, että mies oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Giannilla oli näyttävästi sisustettuja asuntoja eri puolilla maailmaa ja hänen ympärillään parveili muotialan seurapiiriä ja muita julkisuuden henkilöitä. Muun muassa Madonna ja prinsessa Diana pukeutuivat mielellään Versacen asuihin.
Perhe oli Giannille tärkeä. Sisartaan Donatellaa muotiguru piti muusanaan. Miehen kuoleman jälkeen juuri Donatella otti bisneksen pyörittämisen harteilleen. Tärkeä Giannille oli myös hänen pitkäaikainen miesystävänsä Antonio DŽAmico, joka kertoo dokumentissa murhapäivän tapahtumista sekä tuntemuksista, joita oman rakkaan menettäminen aiheutti. Ohjelmassa puhuvat myös monet muut Giannin ystävät ja työtoverit sekä viranomaiset ja muut tapaukseen perehtyneet.
Andrew Cunananin tarinaa puolestaan valottaa sekalainen joukko nuoren miehen ystäviä sekä Andrewin isä, filippiiniläinen Pete Cunanan. Isä-Cunanan uskoo FBI:n olevan sekä Giannin että hänen poikansa kuoleman taustalla. Versacen murha (Fashion Victim: the killing of Gianni Versace) on lumoava ja toisaalta värisyttävä kertomus muodin jättiläisen noususta ja tuhosta. Samalla selviää, millainen oli mies, joka koitui Gianni Versacen kohtaloksi.
- Ohjaaja: James Kent
- Tuotanto: Little Bird, Englanti, 2000
In English In English In English
FASHION VICTIM: THE KILLING OF GIANNI VERSACE
The suicide of Gianni Versace's killer, Andrew Cunanan, drew a premature veil over what lay behind the killing of the most controversial fashion designer of the late 20th Century. Versace had created from nothing a clothing and licensing empire worth an estimated $ 400m a year. Hollywood stars from Liz Hurley to Sylvester Stallone were enrolled at a price to endorse his clothing from the sidelines of his catwalks: opulent dresses that glided off silicon breasts, quilts and cushions fit for Nero's boudoir.
Gianni's younger sister, the platinum blond Donatella spurred on his appetite for the look of the Sicilian prostitute and the porno-gay pretty boy. Together the two Versace's sold a Euro-trash rock-chick glamour to the international nouveaux riches. Their own lifestyle was hard to match. Outrageously opulent mansions in Lake Como and Miami, New York and Milan contributed to a fabricated image that spoke of an aristocratic family with Renaissance credentials, belying the modesty of the Versace background. Gianni was both Caesar and Tribune: a man above reach and yet within reach; an emperor so surrounded by fawning sycophants of the fashion monde that he would become deafened to the looks of envy that lay beyond the thunderous applause of the Paris catwalk.
Fashion Victim: the killing of Gianni Versace is the chilling and mesmerising story of the rise and fall of a fashion giant set against the equally extraordinary tale of the life of his nemesis, the 27 year old Andrew Cunanan. From the high-octane fashion circuits of Milan and Paris to the drug-ridden underworld of gay America, the film chronicles the trajectory that brought killer and victim together.
- Director: James Kent
- Production: Little Bird, Great Britain, 2000
Päivitys: 16.10.2001 U.E.
