Ohjaaja Tehtaassa

Tehdas-sarjan ensihetket sijoittuvat miltei kymmenen vuoden päähän. Sarjan kirjoittaja Pirkko Saisio toimi Teatterikorkeakoulussa professorina ja minä piipahtelin koulussa vierailevana tuntiopettajana. Kun oppilaat tekivät tehtäviään, niin minä ja Saisio tapoimme aikaa käytävillä: juttelimme salaateista, Simpsoneista, ruodimme omia ihmissuhdesotkujamme ja välillä puhuimme Paul Abbottista. Tämän englantilaisen käsikirjoittajan televisiosarjoja pyöri silloin televisiossa, ja me molemmat olimme vaikuttuneita sarjojen ihmiskuvista.

Saisio sanoi, että hän voisi joskus kirjoittaa jotakin televisiolle. Minä sanoin, että minä voisin niitä sitten jotenkin ohjailla. Teimme sopimuksen, ettei sovita mitään, ja asia unohtui vuosiksi.

Vuonna 2009 Saisio soitti ja kertoi, että TV2 oli tilannut häneltä käsikirjoituksen televisiosarjaan. Hän ajatteli, että sarja sijoittuisi - Abbotin hengessä - johonkin tehtaaseen ja sarja tavalla tai toisella kertoisi teollisuusalalla tapahtuneista murroksista. Lähdin ohjaajaksi koska kaikki oli auki ja sopivan epämääräistä. Ei ollut henkilöitä, ei teemaa, ei juonta. Minä ja Saisio päätimme lähteä tutkimusmatkoille eri teollisuuslaitoksiin, jotta saataisiin edes yksi päätös tehtyä: se, minkä alan tehtaasta sarjassa olisi kyse.

Ylen tuottaja Hilkka Salo järjesti meille tehdaskiertokäyntejä. Elintarviketehtaan tyrmäsin, koska en halunnut työskennellä kebabmössön seassa. Liimatehdas oli mielestämme visuaalisesti mielenkiinnoton tai sitten emme vain ymmärtäneet putkiloita, joiden sisällä tapahtui ties mitä kemiallisia reaktioita.

Sitten jonkun mieleen juolahti idea kenkätehtaasta. Se tuntui yksinkertaiselta ja kiteyttävältä lähtökohdalta sarjalle.

Kenkätehtaat ovat lähes täysin kadonneet Suomesta. Kengänvalmistus on käsityötä, joka vaatii erikoisosaamista. Kengät vievät ihmistä jonnekin. Näytti siltä, että kengistä lähti tarpeeksi monta ajatusrihmastoa suuntaan jos toiseen, ja tuottajamme alkoi tutkia Tampereen lähellä sijaitsevia kenkätehtaita.

Orivedeltä löytyi Mantereen Kenkätehdas. Vierailu kenkätehtaalla oli hämmentävä kokemus, koska tuntui kuin olisi astunut aikaan, jota ei enää ole olemassa. Vanhat koneet kolisivat ja ompelukoneet nakuttivat. Tauoilla työntekijät söivät omia eväitään koneiden ääressä, Kulunut kellokorttileimasin tuntui epookkielokuvan lavasteelta ja rautahyllyt oli niitattu lattiaan 60-luvulla - paikka oli täysi vastakohta kliiniseen, automatisoituun elintarvikealaan. Tehtaan työntekijät esittelivät meille ylpeinä ammattitaitoaan. Tehtaan johto vastasi auliisti tyhmiin kysymyksiimme. Olimme vaikuttuneita miljööstä ja kuvauslupakin heltiäisi.

Sarjalla oli nyt keskeinen tapahtumapaikka, ja Saisio häipyi ulkomaille kirjoittamaan kuutta ensimmäistä osaa. (Ehkäpä Mantereen kenkätehtaan vanhahtavalla ilmapiirillä oli vaikutusta siihen, että Saisio löysi sarjalle ajallisen rakenteen: ensimmäiset kuusi osaa sijoittuvat lähimenneisyyteen, seuraavat kuusi osaa nykyaikaan ja loput kuusi lähitulevaisuuteen.)

Ajattelin, että saisin käsikirjoitukset luettavakseni kuuden kuukauden kuluttua. Sain ne kahdeksan viikon päästä. Tiesin, että Saisio on nopea kirjoittaja, mutta nyt hänen tahtinsa oli huikea. Ylen tilaaja Olli Tola innostui käsikirjoituksista, ja tuotanto käynnistettiin.

Yleensä käsikirjoituksia hiotaan ja kehitellään kuukausitolkulla. Nyt teimme toisin: Saisiolta tuli yksi versio ja sen pohjalta alettiin suunnitella kuvauksia. Joitain lisäyksiä Saisiolta pyydettiin, mutta pääsääntöisesti kuvausversio oli ykkösversio, johon sitten jokainen ohjaaja teki haluamiaan muutoksia: yhdisti henkilöitä, kenties pudotti joitain kohtauksia tai jaksotti tapahtumia toisiinsa.

Tehdas-sarjassa ei ole jatkuvaa juonikuviota, vaan se etenee henkilö kerrallaan: isosta tehtaasta nostetaan yksi henkilö, jonka kohtaloa seurataan osakohtaisesti. Tämä episodimaisuus mahdollisti sen, että osilla on eri ohjaajat.

Ohjaajat - minä, Jarmo Lampela ja Juha Rosma - päätimme, että sarjalla ei tarvitse olla yhtenäistä visuaalista tyyliä. Kullakin ohjaajalla oli myös oma kuvaajaansa, joten visuaalinen maailma sai vaihdella osakohtaisesti. Päätös tyylien vaihtuvuudesta oli ohjaajille vapauttavaa: ei tarvinnut olla riippuvainen kaverohjaajan ratkaisuista. Toisaalta käsikirjoitus jo itsessään loi tietyt raamit kerronnalle: Saision tekstiä ei voi ihan puskafarssitemmellyksellä ratkaista. Tai voi tietenkin ratkaista, mutta luulen että se ei ole erityisen järkevää.

Ohjaajat tekivät yhdessä näyttelijävalinnat. Meillä kävi tuuri. Saimme kaikki, jotka halusimme. Tahdoimme mukaan tuoreita kasvoja, koska on älytöntä, että suomalaisessa tv- ja elokuvakerronnassa pyörii samat näyttelijät vuodesta toiseen.

Iso vastuu Tehdas-sarjan kokonaislinjasta on apulaisohjaaja Anne Syrjällä, lavastaja Malla Helanderilla, puvustaja Liisa Rihulla ja säveltäjä Timo Hietalalla. Heidän työnsä liimaa tyylillisesti vaihtuvia osia yhdeksi kokonaisuudeksi. 

Tehdas-sarjan tekeminen oli mutkikasta ja hauskaa. Mutkikasta se oli sen vuoksi, että sarja käsittelee monimutkaisia tunteita. Hauskaa se oli siksi, että sarja yrittää kuvata niitä yksinkertaisella tavalla.     

Juha Lehtola